maanantai 2. tammikuuta 2012

Väkevääkin väkevämpi Kätilö


Katja Kettu: Kätilö. WSOY. 2011. 348 sivua.

Minä olen kätilö Jumalan armosta ja kirjoitan nämä rivini sinulle, Johannes. Minulle kaikista maailman ihmisistä on Herramme Kaikkivaltias viisaudessaan antanut kyvyn lahjoittaa toisille elämä ja toisilta tuhota se. Kumpaakin olen tässä maailmanpaloon hukkuneessa elämässäni  antanut, elämää ja kuolemaa vastavuoroin, enkä tiedä johtuuko elämäni kulku tämän ajan rummutuksesta vai siitä, että Herra sen perimmältään tällaiseksi on  tarkoittanut. Tämä kyky on ristini ja pelastukseni, taakkani ja tuomioni ja määrännyt elolleni mutkaisen polun kauas kotoani ja sinusta, rakkaani.
 
Katja Ketun Kätilöä on kutsuttu rakkausromaaniksi. Kieltämättä kirja on sitäkin, sillä onhan se suomalaisen kätilön, Villi- tai Vikasilmän ja SS-upseerin ja sotakuvaajan, Johann (Johannes) Angelhurstin välinen Lappiin paikantuva traaginen rakkauskertomus.  Kuitenkin Kätilö on paljon, paljon muutakin. Ennen kaikkea se on väkevä romaani sodasta ja siitä, miten sota vaikuttaa ihmisiin. Kirjassa näytetään muun muassa, mistä sodan raakuudet oikein kumpuavat ja mikä on yksittäisten ihmisten osuus niihin.

Kätilön rakenne on onnistunut. Kirjan aloittaa kätilön ja Johanneksen tyttärentyttären Helena Angelhurstin esipuhe. Helena myös päättää kirjan. Muina kertojina toimivat Kuollut Mies, jonka salaperäisiin merkintöihin ja kirjeisiin tutustutaan aina kunkin kirjan osan alussa (yhteensä kirjassa on kuusi osaa). Vähin erin selviää, että tämä henkilö on kätilön isä. Muutoin kirjassa vuorottelevat kätilön ja Johanneksen kertojan äänet. Eri kertojien käyttö toimii tässä kirjassa hyvin.  Tapahtumat ristivalottuvat ja kuva sodan jalkoihin joutuneiden ihmisten elämästä on monipuolinen ja rikas.

Kirjan ehdottomia ansioita ovat onnistuneen rakenteen lisäksi elävä, aistivoimainen ja vahva kerronta ja kieli. Ketun kieli on välillä niin väkevää, raadollista, lihallista ja jopa eläimellistä, että lukeminen aiheutti ahdistusta ja jopa inhoa. Siitäkin huolimatta koen, että vahva ilmaisu sopii tähän kirjaan eikä vähempi olisi riittänyt. Vaikka mieleni olikin tätä kirjaa lukiessa välillä aikamoisessa kaaoksessa, niin en voinut olla pitämättä kirjasta.

Kätilö kertoo todella vahvoin vedoin, tunteisiin vetoavasti ja raadollisesti sodan vaietusta historiasta. Nostan hattua Katja Ketulle siitä, että hän käsittelee rohkeasti ja ihan uudesta näkökulmasta historiamme kipupisteitä, Lapin sotaa, vankileirejä ja suomalaisten naisten sodanaikaisia suhteita saksalaisiin sotilaisiin.

Sen lisäksi, että Kätilön kirjalliset ansiot ovat kiistattomat, on kirja hyvin tärkeä puheenvuoro keskusteluun maamme (sota)historiasta. Kätilö on rohkaiseva esimerkki siitä, että on mahdollista käsitellä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti sota-aikaa ja rakentaa tuosta ajasta aiempaa monipuolisempaa kuvaa.

Kätilö on upea ja hyvin etenevä kirja, joka oli  pakko lukea nopeasti. Kirjan jälkimaku oli/on vahva ja omia vaikutelmia piti mietiskellä useamman päivän ajan. Tuntuu, etteivät sanat välttämättä edes riitä tai tee oikeutta tämän kirjan hienoudelle. Luulen, että tämä on niitä kirjoja, joiden arvo nousee entisestään, kun saa etäisyyttä lukuhetkeen. 

Kannattaa käydä lukemassa myös nämä arviot, joissa kirjaa hienosti kuvataan (jos joitakin arvioita puuttuu, niin vinkatkaa):
Minna
Joana
Paula
Erja
Jaana
Sonja

Tähdet: ★ ★ ★ ★½

Edit: Kätilö sijoittui juuri julkaistulla Blogistanian Finlandia 2011-listalla ensimmäiseksi! Hienoa!

7 kommenttia:

  1. Olen lukenut Kätilöstä vain hyvää, pakkohan se on itsekin hankkia käsiin ja lukea omin silmin. Uskon, että liityn ylistyskuoroon. Kaikki, mitä olen kirjasta kuullut, tuntuu juuri oikealta. Jännittää jo vähän, millainen omasta kokemuksestani tulee.

    VastaaPoista
  2. Uskon täysin siihen, että Kätilön maku lukukokemuksen etääntyessä vain paranee.

    Itse en tuntenut inhoa lukiessani, menin niin mukaan tarinaan ja aikaan, Villisilmän nahkoihin. Hänen tarinansa oli aika päästä esiin.

    Jotenkin olen palaillut viime aikoina Paavo Rintalan Pojat-romaaniin Kätilön jälkeen ja nyt Hannu Mäkelän Muistan-teosta lukiessani. Pojissahan on myös esillä saksalaissotilaan ja suomalaisnaisen rakkaustarina, mutta paljon traagisemmin ja syyttävästi, hylätyn pojan näkökulman kautta. Kätilö antaa ilmiölle naisnäkökulman: näinkin se saattoi mennä!

    VastaaPoista
  3. "Vahva ilmaisu sopii tähän kirjaan, eikä vähempi olisi riittänyt."

    Anna-Elina, miten lietkin kokenut,vaikka rankastikin, niin hienosti tuot ulos elämyksesi ja monelta taholta 'ristivalottaen'

    Tiedätkö, minä en lue sotakirjoja, mutta sitten huomasinkin, että rakkaustarina onkin myös Lapin sodasta kertova kirja, jossa hirveän raakoja asioita. Oikeasti oli hyvä etten etukäteen tiennyt noita kaikkia...ja sitten huomio menikin jo aistien puelelle, sillä vetoaahan tämä oudolla tavalla myös aistillisesti, mihin Lappi oli niin oikea ympäristö.

    Uskallanko myöntää: Kuten Paula, en kokenut inhoa, sillä putosin niin täysin Vikasilmän tarinaan. Kettu on Lapin noitanainen, joka kirjoittaa karpalon verellä ja käärmejuomalla.

    En ikinä, ikinä olisi halunnut olla ilman kirjaelämystä Kätilö. Ehkä et sinäkään, sillä vaikka kirjoitat aina upeasti, niin huomasin sinut vaikuttuneeksi...

    VastaaPoista
  4. Suketus, Kätilö kannattaa ehdottomasti lukea!

    Paula, häveten tunnustan, etten ole lukenut Rintalan Pojat-romaania.... Etäisyys sodasta mahdollistaa uudet tulkinnat myös suomalaisnaisten ja saksalaissotilaiden suhteista. Kätilö tosiaan tuo asiaan uudenlaisen, jotenkin inhimillisemmän, ymmärtävämmän näkökulman. Ja erittäin hyvä niin.

    Leena, tämä kirja tosiaan jätti pysyvän jäljen. Vaikutuin kyllä, kuten oivalsit. En muuten tiedä, onko inho edes oikea sana kuvaamaan tunteitani. Jotain ristiriitaista kyllä koin, mutta niinhän vahvat kirjat vaikuttavat. Kun ajattelee kirjaa kokonaisuutena, niin jokainen pala sopii kokonaisuuteen. Myös paikoin roisi ja rankka ilmaisu. Ilman sitä Kätilö olisi ollut jotenkin laimea. Ja sodan tapahtumat kuvautuvat hienosti juuri Ketun kielen kautta. Eli vähempi ei olisi riittänyt....

    Kätilö oli sikälikin merkittävä, etten ole pitkään aikaan lukenut kirjaa yhtä intensiivisesti. Tarina vei vahvasti mukanaan. Onneksi joulun jälkeiset päivät mahdollistivat keskittymisen.

    VastaaPoista
  5. Kätilö kiehtoo ja pelottaa minua. Se kiehtoo, koska Kettu on kiinnostava kirjailija ja olen kuullut kehuja hänen kielestään ja ilmaisuvoimastaan. Se pelottaa, koska tuntuu enemmän kuin vain hieman ahdistavalta. Odotan oikeaa oloa Kätilölle.

    VastaaPoista
  6. Katja, ymmärrän. Kätilö on rankka kirja, mutta Ketun kieli ja ilmaisuvoima ihan omaa luokkaansa. Tämä kirja ei todellakaan sovi kaikille. Jokainen voi itse päättää, mitä lukee ja millaisille asioille itsensä asettaa alttiiksi. Puolustaisin kyllä Kettua siinä, että sodasta ja siitä, mitä se ihmisille tekee, ei oikein voi kirjoittaa kauniisti. Mutta ehkä joissakin kohdin olisi voinut vähän säästellä. Enkä tarkoita nyt sotaan vaan seksuaalisuuteen liittyviä kohtia. Toki sota myös siihen lyö leimansa. Kun ihminen on raadollisimmillaan, niin tapahtuu silläkin saralla rumia asioita.

    Summa summarum, kyllä tuo kirja kannattaa lukea. Kestät varmasti sen.

    VastaaPoista
  7. Pitkään aikaan en ole lukenut niin mukaansatempaavaa romaania kuin Kätilö. Se piti lukea yhdeltä istumalta ja kerralla. Nyt en uskalla tarttua siihen toista kertaa, ettei lukuelämys mene rikki! Minun piti nimittäin tehdä siitä lyhyt esittely... Tein sen eikä 1500 merkissä pysty sanomaan paljoa.

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!