Kazuo Ishigurosta on tullut yksi suosikkikirjailijoistani. Luin viime vuonna kolme hänen kirjoittamaansa kirjaa, Pitkän päivän ilta on niistä viimeisin. (Olen jo aiemmin kirjoittanut arviot kirjoista Yösoittoja ja Ole luonani aina.)
Stevensin elämää määrittelee ennen kaikkea hänen hovimestariutensa. Velvollisuudentuntoisuus ja arvokkuus sekä halu tehdä työnsä hyvin ja kunnialla menee kaikkien muiden asioiden edelle. Tämä näkyy muun muassa siinä, ettei Stevens ehdi hyvästellä isäänsä, vaan hänen mielestään lordin ja tämän korkea-arvoisten vieraiden palveleminen on hänen kyseenalaistamaton velvollisuutensa, jota hän ei voi laiminlyödä edes isänsä kuollessa.
Ishiguron kerronnan ja kirjoittamisen tapa viehättää minua todella paljon. Myös Pitkän päivän ilta on monella tavalla hieno kirja, jossa kirjailija kuvaa uskottavasti Stevensin suhtautumista omaan työhönsä hovimestarina samoin kuin hänen tunteitaan kartanon entistä taloudenhoitajaa neiti Kentonia kohtaan. Kirjasta piirtyy myös kuva sotienvälisestä Englannista ja yläluokkalaisten elämästä hovimestarin näkökulmasta tarkasteltuna.
Annan vielä lopuksi puheenvuoron uskolliselle hovimestari Stevensille:
Sellaisille ihmisille kuin te ja minä ankara totuus on se, että meillä ei ole vaihtoehtoa kuin uskoa kohtalomme kokonaisuudessaan niiden suurten miesten käsiin, jotka pyörittävät tätä maailmaa ja tarvitsevat palveluksiamme. Mitä siis hyödyttää kiusata itseään liikaa sitä, mitä olisi tai ei olisi voinut tehdä valvoakseen oman elämänsä suuntaa? Eikö riitä, että sellaiset ihmiset kuin te ja minä edes yrittävät antaa oman panoksensa jollekin oikealle ja arvokkaalle asialle? Ja jos joku meistä on ollut valmis uhraamaan suuren osan elämästään sellaisille tavoitteille, hänellä on jo sinänsä aihetta ylpeyteen ja tyytyväisyyteen lopputuloksesta riippumatta.
Pitkän päivän illasta ovat kirjoittaneet myös ja ainakin: Katja
Ilse
Zephyr
Norkku
Maria
Jaana
Kirjoitat kauniisti kirjoitetusta kirjasta kauniisti! Kirja palasi mieleeni elävästi. Lue ihmeessä kirjailijalta mysö Me orvot. Pidin siitä heti sen ilmestyttyä aivan valtavasti.
VastaaPoistaAukaisin kommenttikomakkeen kirjoittaakseni, että koska pidät Ishigurosta, niin sinun kannattaa lukea myös Me orvot. No, sait kaksi suositusta.
VastaaPoistaLöysin tämän pokkarina kirpputorilta joskus alkusyksystä, mutta vielä en ole ehtinyt lukemaan. Pitäisi keskittyä oman hyllyn kirjoihin paremmin, siellä on paljon lukematonta (toivottavasti) hyvää. Innostava arvio!
VastaaPoistaTämä oli minullekin yksi viime vuoden parhaista lukukokemuksista. Toivottavasti tänäkin vuonna löydän taas uuden kirjailijasuosikin, Ishiguro oli tosiaan minunkin viime vuoden löytöni.
VastaaPoistaKatosin juuri koulukurssia varten kirjaan perustuvan elokuvan ja haluan ehdottomasti myös lukea kirjan pian:) Hienosti kirjoitit tästä.
VastaaPoista