keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Rankka ja vaikuttava Dora, Dora

Heidi Köngäs: Dora, Dora. Otava. 2013 [2012]. 333 sivua.


Olen viime aikoina lukenut aika monta kirjaa, joissa kuvataan sota-aikaa ja sodan vaikutuksia. Ihan peräkkäin luettujen kirjojen Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville ja Dora, Dora kohdalla tulin pohtineeksi, miten eri tavalla sota-aikaa voikin kuvata. Siinä missä Kanaalisaarille sijoittuva perunankuorikirja on toiveikas ja lämminhenkinen, on Dora, Dora vastaavasti rankka ja raadollinen kuvaus sodan kauhuista ja siitä kammottavasta ideologiasta, joka ohjasi Kolmannen valtakunnan sotaponnistuksia. Dora, Dora jäikin kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa ja kun vielä satuin aika pian sen jälkeen lukemaan Marsipaanisotilaan, piti minun jo välillä paeta sota-aihetta Alcottin tyttökirjojen turvalliseen maailmaan (niistä sitten myöhemmin toisessa postauksessa).

Dora, Dora kuvaa Hitlerin lähipiiriin kuuluneen varusteluministeri Albert Speerin matkaa Jäämeren rannalle joulun 1943 aikaan. Kirjassa valotetaan matkan tapahtumia keskeishenkilö Speerin lisäksi tämä sihteerin Annemarien sekä varusteluministerin seurueeseen kuuluneen taikurin ja suomalaisten tulkin näkökulmista. Kirjassa kuvataan näiden kaikkien henkilöhahmojen elämää sota-aikana ja sitä, mitkä tapahtumat ovat johtaneet siihen, että he ovat mukana matkalla.

Matkan aikana Speer muistelee tutustumistaan Hitleriin ja niitä vaiheita, joiden myötä hänestä tuli tämän luottohenkilö. Speer pohdiskelee sodan etenemistä ja näkee jo, toisin kuin Hilter, mikä tulee olemaan sodan lopputulos.

Lapin matkan taustalla onkin Speerin ja Hitlerin välirikko. Speer on arvostellut Hitlerin tapaa johtaa sotaa, mistä tämä ei tietenkään ole pitänyt. Paetakseen tätä tilannetta ja perhejoulua Speer päättää pikaisesti matkustaa Jäämeren rannalle. Matkan aikana Speer pohtii väliin jopa pakkomielteisesti suhdettaan Führeriin, jolle hän on antanut kaikkensa. Speer on kuin hyväksyntää ja huomiota kerjäävä pikkulapsi.
Olen antanut velvollisuudelle kaikkeni, olen antanut Johtajalle kaikkeni. Vuodesta 1932 olen tehnyt kaiken vain hänelle, ensin arkkitehtina ja nyt varusteluministerinä. Turha sitä on kieltää, vaikka nyt tuntuu, ettei hän enää tarvitse minua. Hän kysyy varusteluraportitkin Fritz Sauckelilta eikä minulta.
Onko hän unohtanut, että minä olen sentään kääntänyt asetuotantomme uuteen nousuun?

Speer on lojaali Hitlerille, ja vastaavasti Annemarie pyrkii olemaan lojaali omalle pomolleen Speerille.
Ei häntä pelkkä kunnianhimo riivannut. Luulen, että riivaaja oli jokin muu, ja se muu liittyi Hitleriin. Heidän väleissään on jotain selittämätöntä. Minun päässäni on paljon ajatuksia, joita en voi koskaan jakaa kenenkään kanssa. En edes mieheni. Olen ehdottoman lojaali Speerille.
Sihteerin ja suomalaistulkin suhteen kammottavat seuraukset osoittavat, miten pitkälle lojaaliuudessa pitäisi mennä ja toisaalta sen, kuinka omistamisenhaluinen Speer todellisuudessa on.

Kirjan alkuvaiheessa Speer vaikutti hiukan säälittävältä ja väärinymmärretyltä hahmolta, joka kaipaa johtajansa hyväksyntää. Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä selvemmin paljastuivat Speerin kovuus, laskelmointi, julmuus ja silkka pahuus. Siinä vaiheessa, kun Speer sairastui, ainakin minä lukijana ounastelin pahan saavan palkkansa ja toivoin kirjan päähenkilön kuolevan mahdollisimman tuskallisesti keskellä arktista talvea.

Dora, Dora on eittämättä hyvin rankka kirja, mutta pidin toki siitä. Köngäs on rakentanut taidokkaan kokonaisuuden, jossa jännite kasvaa sopivasti ja koukuttavasti loppua kohden. Kirjassa on niin paljon kiinnostavia yksityiskohtia ja aiheita, että kirjasta voisi kirjoittaa paljon pidemmänkin arvion ja analyysin. Itselleni oli esimerkiksi ihan uutta se, mikä merkitys Petsamon nikkelikaivoksella oli Saksalle. Myös vankileirien todellisuus, jota käsitellään myös Katja Ketun Kätilössä tai se, miten juutalaistyttöjä käytettiin hyväksi, avasi kaikessa rumuudessaan silmiäni. Dora, Doran ansioihin, hyvän kerronnan ja kiinnostavan juonenkehittelyn ohella, kuuluvatkin raikkaat sota-aikaan liittyvät tulkinnat.

Osallistun Dora, Doralla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

21 kommenttia:

  1. Minäkin olen mukana tuossa sota-haasteessa, mutta tämä kirja kuulostaa juuri sen tyyppiseltä 'ahdistus'kirjalta, joita pyrin välttämään. Tuo perunankuoripaistos-kirja kuulostaa enemmänkin minun kirjaltani - sen vinkin otan talteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Dora Dora rankka, mutta kokeile silti, jos vaikka tykkäisit. On tässä nimittäin paljon muutakin kuin ahdistavuutta. Tekstini painotti rankkuutta, mutta oli kirjassa myös kauneutta.

      Poista
  2. Kiitos kirjapostauksesta, Anna!
    Sotakirjat ovat minulle ihan liikaa, hermoni eivät kestä!
    Hyvää loppuviikkoa sinulle♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista Aili Mummo! Kuten tuossa edellä totesin, oli kirjassa toki muutakin kuin ahdistavuutta, mutta jos koet, ettet kestä sota-aihetta, niin miksi sotakirjoja sitten lukisit. Oikein hyvää loppuviikkoa sulle!

      Poista
  3. Minä pidin kovasti Köngäksen kirjasta, vaikka se ei tosiaan helpolla lukijaansa päästä. Speer on hahmona hyvin kiinnostava, joskaan ei sellainen, josta voisi pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin Speerin hahmo kiinnostaa. On monisyinen henkilö, mutta ei missään nimessä rakastettava. Hyvinhän Köngäs kuvaa ihmisluontoa ja sitä julmuutta, jonka nimenomaan sota nostaa esille.

      Poista
  4. Minä luin kirjan jo yli vuosi sitten eli ihan tarkkaan en enää musta sitä. Sen kuitenkin muistan, että pidin kirjasta paljon. Olin vähän aikaisemmin lukenut Ketun Kätilön ja Dora, Doran jälkeen luin Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, kaikissa oli teemana saksalaiset 2. ms: aikana. Oli jännää vertailla näitä kolmea suomalaisen nykykirjailijan kirjoittamaa kirjaa entisistä aseveljistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, muistankin, että olet kirjan lukenut. On aika kiinnostavaa, että nimenomaan naiskirjialijat kirjoittavat paljon sota-ajasta. Hyvällä tavalla kyllä purkavat sotaan liittyviä käsityksiä ja kyseenalaistavat aiempia tulkintoja. Tietty sitä tekevät myös mieskirjailijat tavalla, joka ei olisi ollut mahdollista jokunen vuosikymmen sitten (esim. Kivimäen Murtuneet mielet purkaa sankarimyyttiä).

      Poista
  5. Olen iloinen, että luit tämän. Tiedätkö, minä en muista Dora, Doraa rankkana kirjana, vaikka siinä tapahtuukin monenlaista. Sen sijaan minulle kirjasta jäi voimakas ja silti kaunis jälkimaku. Pidin tästä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi mielenkiintoista, miten eri tavoin saman kirjan voi kokea. Kyllä minäkin, kuten totesin, pidin kirjasta kovasti. Rankaksi kokeminen voi liittyä lukemisen ajankohtaan (lomalla) ja siihen, että olin tätä ennen lukenut sen tyystin erilaisen perunankuorikirjan. Mulle jäi vahvasti mieleen se yksi sihteerin ja tulkin suhdetta seurannut tapahtuma ja jäin jotenkin kiinni Speerin julmuuteen.

      Poista
  6. Dora Dora on minulta vielä lukematta, olen vältellyt näitä rankkoja sota-ajan kuvausia. Nyt kun osallistun minäkin tuohon Ihmisiä sodassa -haasteeseen, niin voisinpa tämän luettavakseni ottaakin. Kiitos hienosta arviosta! :)

    VastaaPoista
  7. Olen jo pari kertaa nähnyt tämän kirjastossa, mutta jättänyt lainaamatta kun olen saanut sen mielikuvan että se on minulle turhan rankka vaikka luen kyllä niitä "kevyempiä" kuvauksia aiheesta... mutta arviosi sai taas ajattelemaan josko seuraavalla kerralla kohdatessamme toisinkin kirjan kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten olen jo aiemmissa kommenteissa maininnut, on kirjasssa paljon muutakin kuin rankkuutta ja ahdistavuutta. Jokaisella on sitä paitsi oma makunsa ja käsityksensä, joten lukemista kannattaa kokeilla eikä ihan täysin luottaa toisten mielipiteisiin.

      Poista
  8. HIenoa, että luit tämän ja olet pitänyt siitä, sillä itsekin pidin kovasti. Luin Dora Doran runsas vuosi sitten, ostin sen silloin kirjamessuilta. En minäkään pitänyt sitä rankkana, vaan siinä oli paljon muuta. Olen erittäin iloinen, että monet naiset ovat kirjoittaneet sodasta tosi hienosti ja terävästi ja erityisesti Lapin sodasta, joka on monesti jäänyt talvi- ja jatkosotien varjoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, nimenomaan Lapin sodan nostaminen esille on minunkin mielestäni ollut ilahduttavaa. On kyllä tuonut ihan uusia ajatuksia itsellekin.

      Poista
  9. Dora Dora on hieno kirja, kiva että luit. Minustakaan ei se ollut pelkästään sotakirja, vaan enemmänkin kuvaus ihmisen psykologiasta ääriolosuhteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, sinäpä sen sanoit. Kirjan yhtenä vahvuutena onkin juuri psykologinen näkökulma.

      Poista
  10. Dora, Dora on upea kirja, ja olen niin iloinen että luit sen ja vaikutuit kirjasta. <3 Olen kovin onnellinen siitäkin, että ihmiset tuntuvat vihdoin tämän kirjan myötä löytäneen Köngäksen kirjat - hän on minun mielestäni ihan ehdottomasti yksi parhaista suomalaisista naisnykykirjailjoista. Oletko lukenut Luvatun ja Vieraan miehen? Jos et, lue ihmeessä! Niistä minun Köngäs-faniuteni alkoi liki kymmenen vuotta sitten, kirjat kolahtivat kuin metrinen halko! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kyllähän Dora, Dora on vaikuttava kirja. Vieläkin sitä ajattelen, vaikka lukemisesta on reilu kuukausi. Ja aika jännästi hienossa Linnuntiessä, jota juuri nyt luen, viitataan Doraan.

      Olen lukenut Köngäkseltä yhden muun kirjan (Jokin sinusta), muttei se ollut yhtä hieno kuin Dora, Dora. Tosin pidin siitäkin. Pidän mielessä Luvatun ja Vieraan miehen, joita muistaakseni olet joskus aiemminkin jo suositellut.

      Poista
  11. Moi Elina,
    luin vasta tämän vuotisen kirjallisuustapahtuman jälkeen Dora, Doran, jonka ostin sieltä vaikuttuneena Heidi Köngäksen eleettömästi, mutta todella upeasta esityksestä. Voiko parempaa kirjan markkinointia olla! Pidin kovasti Dora, Dorasta. Viestiketjussa on esitetty monta kannanottoa, joihin mielellään yhdyn. Minuun kolahti erityisesti Albert Speerin narsismi, mikä ilmen muun muassa siinä, että hän ilman mutta oletti kaiken johtuvan hänestä itsestään. Tämän sai sitten tulkkikin kohtalokkaasti kokea.

    Upea teos kerrassaan! Kiitokset Sinulle, Elina, näin myöhäjunassa :)

    terkut,
    Tarja

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!