keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Marraskuussa

Olen jo aiemmin kertonut, ettei marraskuu ole minun kuukauteni. Tähän mennessä tämä kuukausi on kuitenkin mennyt ihmeen hyvin ja mielialani on pysynyt aika hyvänä. Olen toki ollut aika väsynyt ja vapaapäivät tahtoo mennä yleiseen oleiluun. Onneksi olen jaksanut tehdä vaadittavat tehtävät informaatiotutkimuksen opintoihin ja lukenutkin olen varsin ahkerasti; sen sijaan blogiani olen laiminlyönyt. Muiden blogeja luen kyllä nytkin päivittäin, mutta vuorovaikutus on ollut aika vähäistä. Ja silloin harvoin, kun kommentin kirjoitan, kadottaa blogger sen taivaan tuuliin (argh!).

Tänään on aika raskas olo enkä tunnu saavan otetta mistään. Siitäkin huolimatta, että maata peittää hyvin ohut, hento lumipeite. Mutta ehkä nyt on vain oltava, hiljennyttävä, käperryttävä ja hiukan myös mietittävä syntyjä syviä. Ja onneksi marraskuu on jo nyt puolessa välissä ja sitä seuraa joulukuu kaikkine mukavine joulutouhuineen. Sitten onkin jo vuoden vaihde ja sitten taas kuljemme kohti valoisampia aikoja!

Tässäpä pari runoa syksystä. Ensimmäinen on aika synkkä ja lohduton, mutta puhutteleva. Toinen vastaavasti on omaa tuotantoani ja hiukan valoisampi.

Kuolen joka vuosi marraskuussa

Joka vuosi kuolen marraskuussa.
Sini, kelta kaikki harmentuu, tuli kylmenee,
myrkyks muuttuu leipä suussa;
joka siemenkota tyhjä on,
joka linnunpesä tyhjä on,
ruohon, lehtien vainajat viruu teillä.
Kuolen marraskuussa,
      joka vuosi kuolen marraskuussa.

[....]

Kanssa lehtien, kanssa ruohojen mätänen,
tyhjä siemenkota pääni on,
jota tuuli häilyttää,
huoli niinkuin huurre kasvaa vain,
niinkuin maruna, varsi nokkosen kuolen marraskuussa.
Runo synny ei vain villi kiljahdus,
niinkuin mullan jäätyvän huuto kumea,
musta juuripilli suussa,
niinkuin käärme, nokkonen kuolen marraskuussa.

Helvi Hämäläinen (kokoelmassa Voikukkapyhimykset 1947)

* * * * * * * * * *

Vastasatanut
puhtaanvalkea lumi,
                      oranssinpunaiset
                      pihlajanmarjat

Talven yllättämät koivut,
                      sinnikkäät,
hohtavat vielä keltaisina,
seassa häivähdys vihreää

Juhlava olo,
uusi puhdas alku
Ja samalla varovainen toive:
                      jäisikö tänä vuonna
                      synkkä syksy
                      mieleni murhe
                      lyhyemmäksi?

Ja lokakuun aurinko
paistaa matalalta.

Anna Elina (lokakuu 2005)

11 kommenttia:

  1. Toivottavasti piristyt! Marraskuu on jo pian ohi ;)

    VastaaPoista
  2. Voimia sinne, marraskuu tosiaan on kohta ohi.

    Itse en marraskuussa masennu, mutta helmikuu on mulle sellainen tuskan kuukausi, kun jo malttamattomana odottaa talven loppua ja kevään alkamista.

    VastaaPoista
  3. Kiitos runoterapiasta! Minullekin marraskuu on vaikea, se ei varsinaisesti vaikuta mielialaan mutta tuo tullessaan vetämättömän olon. Nyt on kuitenkin ollut muutama ihanan aurinkoinen päivä!

    Valoisaa viikonjatkoa <3

    VastaaPoista
  4. Tunnistan niin paljon tuttuja tunteita marraskuuhun liittyen! Vaikka odotan jo joulun aikaa, niin silti olo on kyllä hyvin herkästi väsynyt ja alakuloinenkin, on vaikea oikeasti ja energisesti innostua oikein mistään. Joulukuu tuo joulun odotuksen ja joulunpyhien myötä helpotusta ja tammikuussa vielä tovi pitää kärvistellä ennen kuin aurinko alkaa nousta ylemmäs ja valaista päiviä.

    VastaaPoista
  5. Anna Elina!

    Ei syytä murheeseen: marraskuu oli ja meni (pian, ihan kohta). Ja joulukadut avataan melkein näinä aikoina. Pian helisee ja kilisee - joulupukit, tontut ynnä muut!!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä! Itse kärsin marras-joulukuussa masiksesta, joka huonon talven sattuessa jatkuu maaliskuulle. Onneksi parina viime talvena on ollut täälläkin lunta. VALOA kaipaan, eikä siinä kynttilät auta!

    VastaaPoista
  7. Oi, olen samanlainen marraskuumasentuja. Minusta marraskuu ei ole vielä pitkään aikaan ohitse, ja sama meno jatkuu todennäköisesti pitkälle joulukuuhun. Tammikuussa alkaa helpottaa.

    Jossakin ehdotettiin kaamossiestaa - kannatan! Oma selviytymiskeinoni onkin antaa itselle aikaa synkistyä ja hidastua (entisestään). Unikin auttaa.

    Tsempit meille! Jatkathan runojen kirjoittamista? :-)

    VastaaPoista
  8. Kiitos, että jaoit myös oman runosi täällä.

    Ajattelinkin sinua ja marraskuuta tässä eräänä päivänä. On ollut niin pimeää ja sikäli ankeaa, vaikka minä rakastan syksyä - marraskuutakin. Voimia ja toivotaan talven valoa! <3

    VastaaPoista
  9. Kiitos teille ihanat tsempeistä! <3 Eihän tässä muu auta kuin jaksaa. Mie oon terapoinut itseäni virkkaamalla ja katsomalla dvd:ltä Greyn anatomiaa. Ja tulihan sitä illalla yksi jakso myös telkkarista.

    VastaaPoista
  10. Anna Elina, vielä muutama vuosi sitten minä masennuin marraskuussa. Silloin päätin, että kun Lumimies jää pois työelämästä joskus, me emme vietä enää yhtään marraskuuta Suomessa. Silloin kirjoitin myös runon Mutta marraskuu.

    Nyt on tapahtunut jotain. marraskuu ei saa minuun enää otettaan. Tai sitten kaikki johtuu kemiasta, sillä syön joka päivä 50 mikrogrammaa D-vitamiinia. En ole myöskään enää väsynyt enkä sairastu flunssaan, jonka jälkisaurauksena sain aina ennen sinuiitin.

    Marraskuusta voi löytää niin monia vikrisätviä asioita, muutakin kuin kynttilät ja villasukat ja suklaan.

    Toivon Sinulle Vahvaa Marraskuuta!

    VastaaPoista
  11. Leena, kiitos! Minä oon suunnitellut joko vetäytymistä talviunille tai sitten matkustamista jonnekin etelämmäksi. Pitänee vain ryhtyä popsimaan entistä innokkaammin D-vitamiinia. Nyt otan sitä vain satunnaisesti, kun en mukamas muista....

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!