Haasteen viimeiset ynnä vappuajatuksia

Viimeisiä viedään huhtikuun haasteessa. Tosin aion jättää päivän 29 väliin, koska en keksi tähän hätään yhtään sellaista kirjaa, jota muut vihaavat tai inhoavat ja josta itse pidän. 

Lempikirjoja sen sijaan riittää. Niitä on tullut esille jo useampaan kertaan tämänkin haasteen aikana. Toistankin nyt itseäni, kun listaan tähän joitakin parhaita kirjoja ja kirjailijoita:

Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa

Bernhard Schlink: Lukija

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu ja muut muumit

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

L.M. Montgomery: Anna-sarja

Andreï Makine: Ranskalainen testamentti

Markus Zusak: Kirjavaras

Carol Shieldsin koko tuotanto

Vietän vappua tekemällä munkkeja (taikina on kohoamassa). Poika kissoineen on käymässä, niinpä meillä on aikamoista vilskettä (huushollissa on siis juuri nyt viisi kissaa).

Täällä meillä ei ole vielä kesäistä saati keväistä. Tänään on nimittäin sadellut lunta ja räntää. Onkin mukava käpertyä nojatuoliin hyvän kirjan (minkähän kirjan valitsisin kirjastopinostani?), simalasillisen ja tuoreiden munkkien kanssa....

Hyvää vappua!

Myös Riku yhtyy vapputoivotuksiin!

27-28: Yllättävästä lopusta kirjan nimeen

Yllättävä loppuratkaisu

Tämä on vaikea enkä millään ole meinannut keksiä, mitä tähän vastaan. Pitäydyn vanhassa salapoliisiromaanissa eli Agatha Chistien kirjassa Kymmenen pientä neekeripoikaa, joka nykyään tunnetaan nimellä Eikä yksikään pelastunut. Jopa toisella lukukerralla (!) kirjan loppuratkaisu yllätti minut!

Hienoja kirjannimiä

En kykene mitenkään valitsemaan vain yhtä suosikkinimeä, vaikka ihan ensimmäiseksi mieleeni tulikin Italo Calvinon  Jos talviyönä matkamies. Kirjan arvoituksellinen nimi alkoi kiehtoa minua yli kaksikymmentä vuotta sitten (olin tuolloin töissä kirjastossa). Kirjan luin vasta noin kymmenen vuotta sitten ja pidin nimen lisäksi kirjastakin. Ellen väärin muista, lukuvinkki tuli tuolloin Katjan (Lumiomena) suunnalta.

Hienoja kirjannimiä ovat muun muassa Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys, Anu Kaipaisen Poimisin heliät hiekat, Kjell Westön Älä käy yöhön yksin, Anne Tylerin Aikaa sitten aikuisina ja Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä. Eeva Joenpellon Lohja-sarjan kirjoillakin on muuten aika upeat nimet (Vetää kaikista ovista, Kuin kekäle kädessä, Sataa suolaista vettä, Eteisiin ja kynnyksille).
 
Nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Kuten huomaatte, pidän nimenomaan tällaisista hieman pidemmistä kirjan nimistä.

Huhtihaasteen 25-26 päivät

Olen jäänyt nyt vähän jälkeen tässä huhtikuun haasteessa, mutta tässäpä parin päivän vastaukset.

Samaistumiskohde

Olen pitkän lukijan historiani (noin neljäkymmentä vuotta) aikana samaistunut aika moneenkin kirjallisuuden hahmoon. Mutta nyt, kun heitä pitäisi ajatella, lyö aika lailla tyhjää! No, yritänpä kuitenkin.

Varhaisimpia samaistumiskohteita olivat tyttökirjojen hahmot. Vihervaaran Annan olen jo maininnut lempihahmonani, johon muistan samaistuneeni erittäin vahvasti silloin, kun häneen ensimmäistä kertaa tutustuin. Samoin olen samaistunut Uuden Kuun Emiliaan etenkin hänen kirjoittamispyrkimystensä vuoksi. Myös Pikku naisten Jo on ollut minulle tärkeä samaistumiskohde, vaikken ole koskaan ollut kovin poikamainen.

Austenin henkilöhahmoista ainakin Elizabeth Bennet on ollut minulle tärkeä myös samaistumiskohteena, ja olen samaistunut myös moniin Carol Shieldsin hahmoihin. Heistä ehkä tärkein on ollut kirjailija ja kääntäjä Reta Winters sekä ammattinsa että elämäntilanteensa vuoksi. Hänhän esiintyy kirjassa Ellei.

Huomaan, että pyörittelen tässä haasteessa hyvin paljon samoja kirjailijoita ja kirjoja sekä henkilöhahmoja. Vai alkaako haaste toistaa itseään?

Mielipiteen muuttanut kirja

Tähän en keksi nyt mitään muuta kuin Khaled Hosseinin kirjan Leijapoika (The Kite Runner,suom. 2004). Se oli mulle silmiä avaava kuvaus Afganistanista, ja nykyiseen tilanteeseen johtaneista tapahtumista. Pidin siitä itse asiassa enemmän kuin kirjasta Tuhat loistavaa aurinko (Thousand Splendid Suns, suom. 2008), joka sekin kyllä ravisteli mielipiteitäni. Sisältönsä ja teemansa puolesta molemmat kirjat ovat tärkeitä ja merkittäviä, mutta pidin enemmän Leijapojan rakenteesta.

http://www.khaledhosseini.com/images/cover_kite_small.gif

Kevättä ja velvollisuuksia

Ulkona on niin kaunista ja keväistä, että on vaikea pysytellä sisällä. Taidankin lähteä terassille kirjan kanssa. Valitettavasti kirjani ei tällä kertaa ole romaani, vaan yksi tieteellinen opus, josta olen kirjoittamassa arviota.

Palaan huhtikuun haasteeseen ja romaanien arviointiin tuonnempana. Tulevina päivinä ainakin yritän keskittyä em. arvion tekemiseen. Huomenna pitäisi myös käväistä informaatiotutkimuksen tentissä. 

Eivätkö kevääseen heräävät kukat ja silmut olekin kauniita? Oi tätä kevään ihmettä. Miten se jaksaakin vuodesta toiseen yllättää?