perjantai 29. huhtikuuta 2011

27-28: Yllättävästä lopusta kirjan nimeen

Yllättävä loppuratkaisu

Tämä on vaikea enkä millään ole meinannut keksiä, mitä tähän vastaan. Pitäydyn vanhassa salapoliisiromaanissa eli Agatha Chistien kirjassa Kymmenen pientä neekeripoikaa, joka nykyään tunnetaan nimellä Eikä yksikään pelastunut. Jopa toisella lukukerralla (!) kirjan loppuratkaisu yllätti minut!

Hienoja kirjannimiä

En kykene mitenkään valitsemaan vain yhtä suosikkinimeä, vaikka ihan ensimmäiseksi mieleeni tulikin Italo Calvinon  Jos talviyönä matkamies. Kirjan arvoituksellinen nimi alkoi kiehtoa minua yli kaksikymmentä vuotta sitten (olin tuolloin töissä kirjastossa). Kirjan luin vasta noin kymmenen vuotta sitten ja pidin nimen lisäksi kirjastakin. Ellen väärin muista, lukuvinkki tuli tuolloin Katjan (Lumiomena) suunnalta.

Hienoja kirjannimiä ovat muun muassa Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys, Anu Kaipaisen Poimisin heliät hiekat, Kjell Westön Älä käy yöhön yksin, Anne Tylerin Aikaa sitten aikuisina ja Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä. Eeva Joenpellon Lohja-sarjan kirjoillakin on muuten aika upeat nimet (Vetää kaikista ovista, Kuin kekäle kädessä, Sataa suolaista vettä, Eteisiin ja kynnyksille).
 
Nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Kuten huomaatte, pidän nimenomaan tällaisista hieman pidemmistä kirjan nimistä.

1 kommentti:

  1. Ah, totta tuo Calvinon Jos talviyönä matkamies, unohtui kokonaan! Hieno nimi erikoisella kirjalla :).

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!