tiistai 18. elokuuta 2015

Janssonia ja Mortonia sekä vähän auringonkukkia


Olen lukenut kesäaikaan kirjoja aika lailla normitahtiin, mutta kirjoista kirjoittaminen on jäänyt varsin vähälle - jälleen kerran. Siispä tarjoankin nyt luettavaksi lyhyet luonnehdinnat parista viimeisen kuukauden aikana luetusta kirjasta, joista toinen vei sydämeni ja toinen oli vain muuten hyvä.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär. WSOY, BON-pokkari. 2014. Ruotsinkielinen alkuteos Bildhuggarens dotter (1968, ensimmäinen suomenkielinen painos 1969). Suomentanut Kristiina Kivivuori. 117 sivua.

Tove Jansson on jo pidemmän aikaa ollut minulle luottokirjailija siinä mielessä, että kun tartun hänen kirjaansa, tiedän saavani kokea hienon lukuelämyksen. Niin kävi tälläkin kertaa. Janssonin lapsuuteen pohjautuvista novelleista koostuva Kuvanveistäjän tytär on nimittäin erittäin ihastuttava kirja, jonka parissa viihdyin erinomaisesti.

Kuvanveistäjän tyttäressä Jansson siis muistelee omaa lapsuuttaan. Kyseessä eivät kuitenkaan ole mitkään tavalliset muistelmat, vaan teos on satumaailmaa ja muistoja sekä lapsen arjen ja elinympäristön kuvausta taitavasti hyödyntävä ja yhdistelevä kokoelma. Teoksen kertomukset sijoittuvat isän ateljeehen ja Janssoneiden kesäpaikkaan Pellinkiin. Päähenkilö Toven lisäksi niissä esiintyvät muun muassa äiti ja isä, mutta myös isovanhemmat, tädit ja muut sukulaiset sekä ateleejessa juhlivat vanhempien taiteilijaystävät. Myös perheen eläinystävillä on kertomuksissa keskeinen rooli.

Tämä kirja, kuten myös kevättalvella lukemani Kesäkirja, on ulkoisesti pieni, mutta sisällöllisesti suuri ja viisas teos, jonka pariin varmasti tulen palaamaan myöhemminkin. Tove Janssonin kirjoissa on jotain sellaista vaikeasti selitettävää lumoa, jonka valtaan ainakin minä mielelläni joudun ja hakeudun. Ja vaikka kirjat lukisi useamminkin, niin niihin ei vain kyllästy.



Kate Morton: Hylätty puutarha. Bazar. 2014. Englanninkielinen alkuteos The Forgotten Garden (2008). Suomentanut Hilkka Pennanen. 670 sivua.

Kate Morton on minulle uusi tuttavuus - siitäkin huolimatta, että hänen kirjansa ovat olleet taajaan esillä kirjablogeissa. Hylätty puutarha on Mortonin toinen suomennettu romaani. Se sijoittuu Australiaan ja Britanniaan ja liikkuu useammassa aikatasossa.

Kolmen sukulaisnaisen, Eliza Makepeacen, Nell O'Connorin ja Cassandra Ryanin elämään kytkeytyvä tarina lähtee liikkeelle 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteesta ja jatkuu aina vuoteen 2005 asti. Romaanin keskiössä on Nellin kohtalo ja kysymys siitä, miten hän aikoinaan päätyi Britanniasta Australiaan matkaavalle laivalle, mutta myös se, miten 21-vuotiaana saatu tieto omasta alkuperästä muutti hänen elämänsä. Lukijaa pitää jännityksessä myös Kirjailijattareen liittyvä mysteeri: miksi tämä ei matkustanutkaan Nellin kanssa Australiaan ja mitä hänelle loppujen lopuksi tapahtui? 

Nell yritti aikoinaan, jo 1970-luvulla selvitellä omia juuriaan ja Kirjailijattaren kohtaloa, mutta vastaukset kysymyksiin saa vasta hänen tyttärentyttärensä Cassandra 2000-luvulla. Cassandra on nimittäin saanut Nelliltä perinnöksi Englannissa sijaitsevan talon ja Englantiin matkattuaan alkaa selvitellä isoäitinsä elämään ja tämän sukuun liittyviä salaisuuksia.

Hylätyssä puutarhassa on riittämiin erilaisia juonenkäänteitä ja aikatasolta toiselle liikutaan rivakasti. Kirja ei kuitenkaan ole sekava, vaan hyvin etenevä ja sopivan viihdyttävä. Vaikka aavistelinkin aika hyvissä ajoin, mistä kaikessa on kyse, niin siltikään ihan kaikki salaisuudet eivät minulle paljastuneet ja jännitettä riitti kirjan loppuun asti.  

Ihan mukava tuttavuus tämä Kate Morton kieltämättä on - ainakin Hylätty puutarha oli sopivaa lukemista kesälomalaiselle.


13 kommenttia:

  1. Waude, mikä kuvaaja sinusta onkaan kehittynyt <3 Ihanan ihanat kuvat!

    Paluu rivertoniin on Mortoni paras, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hylätty puutarhakin alkoi tuntua minusta hyvältä kun olin lukenut kovasti odottamani Kaukaiset hetket, jossa on tosi upea kansi. Mortonilta ei niin kovin vahva työ. Toiet kirjailijat tekevät tasavahaa, toiset notkahtleevat, nyt tuli notkahdus ja syvä pettymys.

    Ihanaa elokuun jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Leena! <3

      Varmaan minun pitää lainata seuraavalla kirjastokäynnillä Paluu Rivertoniin, jos se kerran on paras Mortonin teos. Kaukaisia hetkiä jätän väliin, kun olen lukenut siitä monta ei niin kovin kiittävää arvioita.

      Kauniita elokuun päiviä ja öitä (pimenevät illat ovat niin ihania)!

      Poista
  2. Ihanat, vahvat kuvat ja hyvän kuuloiset kirjat! Tove Janssonin novellikokoelmat Kesäkirja ja Kuvanveistäjän tytär ovat kerrassaan valloittavia. Löysin ne vasta juhlavuotena ja ne nousivat suosikkikirjoihini saman tien. Puhdasta kultaa.

    Mortonia en olekaan lukenut, mutta kiinnostus on herännyt. Ehkä jonain päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minähän löysin laillasi nämä Janssonin kaksi kirjaa (Kesäkirja ja Kuvanveistäjän tytär) vasta nyt. Todella upeita kokoelmia molemmat!

      Poista
  3. Upeita kuvia, jotka hehkuvat. Auringonkukat ovat suosikkejani tulppaanien ja pionien ohella.

    Kuvanveistäjän tytär on tosiaankin ihana kirja. Siinä on lapsuustunnelmaa ja limonadia, mutta myös varjoja. Hylätty puutarha on suosikkini Mortonilta, koska se on juuri sitä, mitä lupaa: rehellistä viihdettä. Kirjassa tunnelma on kohdallaan, vaikka juoni onkin höttöä. Uusin Kaukaiset tunnit oli tylsä, mikä on viihdekirjassa melkoinen puute ja Paluu Rivertoniin yritti saavuttaa jotain viihdettä suurempaa, muttei ihan onnistunut. Silti sekin on mainio romaani, jonka maailma on kiehtova.

    Aurinkoa sinne, ystäväni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Ihmeen hienosti kamerani sai vangittua valon ja kukkien hienon värin. Minäkin pidän kovasti auringonkukista ja ilokseni tytär toi niitä mulle syntymäpäivänä

      Hyvin sanottu Kuvanveistäjän tyttärestä!
      Aion lukea Rivertonin, sillä on mielenkiintoista nähdä, miten sen koen ja miten se mulla suhteutuu Hylättyyn puutarhaan.

      Aurinkoa ja ihanaa elokuun jatkoa (tähän tulis sydän, jos osaisin sen kännykällä tehdä)!

      Poista
  4. Ihania elokuisia kuvia!
    Aion olla rohkea (tai sitten vain utelias!) ja lukea uuden Mortonin, koska Leenan tavoin sitä niin kovin odotan. Pidin kovasti Hylätystä Puutarhasta, mutta minullekin Paluu Rivertoniin on jotain aivan erityistä. Kaikkien aikojen top-listalla sijoittaisin sen toiseksi Barbara Kingsolverin Myrkkypuun siemenen jälkeen. Kolmatta pitäisi jo miettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jane! Kannattaa olla rohkea ja utelias ja muodostaa kirjoista ihan oma käsityksensä. Mut silti luulen, että itse jätän ainakin tässä vaiheessa uusimman Mortonin väliin.

      Poista
  5. Voi miten ihanat kuvat!

    Tove Janssonia haluaisin lukea enemmän...
    Mortonilta olen lukenut Paluun Rivertoniin. Minäkin olen kuullut paljon ikäviä kaikuja hänen uusimmasta suomennoksstaan mutta haluan lukea kirjan - haukut alkoivat jostain syystä toimia mun kohdalla niin, että aloinkin kiinnotua kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta!

      Tove Janssonia kannattaa ehdottomasti lukea. Kuten kirjoitin, on hänen kirjoissaan lumoa. Mullekin käy joskus niin, että jos jotain kirjaa moititaan, haluan tarkistaa, miten se toimii itsellä. Ja joskus käy niinkin, että kovasti kehuttuihin kirjoihin suhtautuu skeptisesti juuri siitä syystä, että kirjaa pidetään yleisesti hyvänä.

      Poista
  6. Ihanainen tuo sinun auringonkukkasi. Tiesitkö, että se on liittolaiskasvi.? Hyvin voimallinen.
    Hylätty puutarha oli mahtava kirja. Pidin, pidin siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Ulla! Pidän kovasti auringonkukista, mutten tiennyt sen olevan liittolaiskasvi.

      Poista
  7. Jansson on minullekin luottokirjailija.Kuvanveistäjän tyttären olen muistaakseni lukenut. Pitäisi verestää muistoja :)

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!