Janssonia ja Mortonia sekä vähän auringonkukkia

Olen lukenut kesäaikaan kirjoja aika lailla normitahtiin, mutta kirjoista kirjoittaminen on jäänyt varsin vähälle - jälleen kerran. Siispä tarjoankin nyt luettavaksi lyhyet luonnehdinnat parista viimeisen kuukauden aikana luetusta kirjasta, joista toinen vei sydämeni ja toinen oli vain muuten hyvä.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär. WSOY, BON-pokkari. 2014. Ruotsinkielinen alkuteos Bildhuggarens dotter (1968, ensimmäinen suomenkielinen painos 1969). Suomentanut Kristiina Kivivuori. 117 sivua.

Tove Jansson on jo pidemmän aikaa ollut minulle luottokirjailija siinä mielessä, että kun tartun hänen kirjaansa, tiedän saavani kokea hienon lukuelämyksen. Niin kävi tälläkin kertaa. Janssonin lapsuuteen pohjautuvista novelleista koostuva Kuvanveistäjän tytär on nimittäin erittäin ihastuttava kirja, jonka parissa viihdyin erinomaisesti.

Kuvanveistäjän tyttäressä Jansson siis muistelee omaa lapsuuttaan. Kyseessä eivät kuitenkaan ole mitkään tavalliset muistelmat, vaan teos on satumaailmaa ja muistoja sekä lapsen arjen ja elinympäristön kuvausta taitavasti hyödyntävä ja yhdistelevä kokoelma. Teoksen kertomukset sijoittuvat isän ateljeehen ja Janssoneiden kesäpaikkaan Pellinkiin. Päähenkilö Toven lisäksi niissä esiintyvät muun muassa äiti ja isä, mutta myös isovanhemmat, tädit ja muut sukulaiset sekä ateleejessa juhlivat vanhempien taiteilijaystävät. Myös perheen eläinystävillä on kertomuksissa keskeinen rooli.

Tämä kirja, kuten myös kevättalvella lukemani Kesäkirja, on ulkoisesti pieni, mutta sisällöllisesti suuri ja viisas teos, jonka pariin varmasti tulen palaamaan myöhemminkin. Tove Janssonin kirjoissa on jotain sellaista vaikeasti selitettävää lumoa, jonka valtaan ainakin minä mielelläni joudun ja hakeudun. Ja vaikka kirjat lukisi useamminkin, niin niihin ei vain kyllästy.

Kate Morton: Hylätty puutarha. Bazar. 2014. Englanninkielinen alkuteos The Forgotten Garden (2008). Suomentanut Hilkka Pennanen. 670 sivua.

Kate Morton on minulle uusi tuttavuus - siitäkin huolimatta, että hänen kirjansa ovat olleet taajaan esillä kirjablogeissa. Hylätty puutarha on Mortonin toinen suomennettu romaani. Se sijoittuu Australiaan ja Britanniaan ja liikkuu useammassa aikatasossa.

Kolmen sukulaisnaisen, Eliza Makepeacen, Nell O'Connorin ja Cassandra Ryanin elämään kytkeytyvä tarina lähtee liikkeelle 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteesta ja jatkuu aina vuoteen 2005 asti. Romaanin keskiössä on Nellin kohtalo ja kysymys siitä, miten hän aikoinaan päätyi Britanniasta Australiaan matkaavalle laivalle, mutta myös se, miten 21-vuotiaana saatu tieto omasta alkuperästä muutti hänen elämänsä. Lukijaa pitää jännityksessä myös Kirjailijattareen liittyvä mysteeri: miksi tämä ei matkustanutkaan Nellin kanssa Australiaan ja mitä hänelle loppujen lopuksi tapahtui? 

Nell yritti aikoinaan, jo 1970-luvulla selvitellä omia juuriaan ja Kirjailijattaren kohtaloa, mutta vastaukset kysymyksiin saa vasta hänen tyttärentyttärensä Cassandra 2000-luvulla. Cassandra on nimittäin saanut Nelliltä perinnöksi Englannissa sijaitsevan talon ja Englantiin matkattuaan alkaa selvitellä isoäitinsä elämään ja tämän sukuun liittyviä salaisuuksia.

Hylätyssä puutarhassa on riittämiin erilaisia juonenkäänteitä ja aikatasolta toiselle liikutaan rivakasti. Kirja ei kuitenkaan ole sekava, vaan hyvin etenevä ja sopivan viihdyttävä. Vaikka aavistelinkin aika hyvissä ajoin, mistä kaikessa on kyse, niin siltikään ihan kaikki salaisuudet eivät minulle paljastuneet ja jännitettä riitti kirjan loppuun asti.  

Ihan mukava tuttavuus tämä Kate Morton kieltämättä on - ainakin Hylätty puutarha oli sopivaa lukemista kesälomalaiselle.