torstai 1. joulukuuta 2011

Marraskuun kuulumisia ja luettuja


Olen ollut marraskuussa todella saamaton bloggaaja ja jaksanut kirjoittaa vain muutaman postauksen. Olen ollut välillä todella väsynyt ja aloitekyvytön, mutta ainakin mieliala on nyt huomattavasti parempi kuin muutama viikko sitten. Olen niin iloinen, kun marraskuu vihdoin vaihtui joulukuuksi ja tätä pimenevää kestää enää muutaman viikon. Sitten mennäänkin taas vauhdilla kohti kevättä.

Täällä meillä on satanut jo lunta pariin otteeseen. Nyt lunta on maassa jonkin verran, mutta pahoin pelkään, että ne vielä sulavat pois. Välillä on tuntunut jo ihan jouluiselta, kiitos lumen ja ulos viritettyjen jouluvalojen.

Kaiken tämän kaamoksen keskellä olen saanut kuulla ilahduttavia uutisia. Yksi niistä koski työasioita. Sain nimittäin Olvi-säätiöltä apurahan itäsuomalaista lapsuutta käsittelevän tietokirjani kirjoittamiseen. Tuon rahan ansiosta kevään työkuviot ovat nyt selvät. Teen jatkossakin kirjastotöitä parina päivänä viikossa, mutta muina päivinä voin keskittyä aineistojen penkomiseen ja kirjoittamiseen. Tosin kirjasto- eli informaatiotutkimuksen opintojakin jatkan vielä, mutta eivätköhän ne etene entisellä painollaan.

Vaikka postaustahti oli tämän kuukauden aikana huono, olen kuitenkin lukenut suurin piirtein samaan tahtiin kuin muulloinkin. Kuten joskus aiemmin jo totesin, en aio lisätä postaamista lukemisen kustannuksella, koska lukeminen on kuitenkin tärkeintä. Toki mielelläni myös jaan kanssanne lukukokemuksiani, mutta aina vain ei ole riittävästi aikaa ja energiaa postausten kirjoittamiseen.

Mutta nyt niihin luettuihin kirjoihin. Luin marraskuussa nämä viisi kirjaa:

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä. Schildts. 2011. 
Michael Cunningham: Illan tullen. Gummerus. 2011.
De Timothée Fombelle: Tobi Lolness. Tammi. 2010.
Haruki Murakami: Sputnik – rakastettuni. 2003. Tammi.
Märta Tikkanen: Emma ja Uno. Rakkautta tottakai. Tammi. 2010.

Yksikään lukemistani kirjoista ei ollut huono, mutta Illan tullen oli ehdottomasti paras. Tosin en syttynyt sille ihan samalla tavalla kuin muutamat kanssabloggaajat.  Murakamia käsittelin jo eilen lyhyessä postauksessa. Myös Atkinsonin ja Cunninghamin kirjoihin sekä lasten fantasiakirjaan, Tobi Lolnessiin, palaan vielä.

Emma ja Uno. Rakkautta tottakai oli meillä marraskuu lukupiirikirjana. Kirja herätti aika lailla keskustelua. Etenkin Unoa ihmeteltiin, mutta samalla mietittiin sitä, antoiko kirjailija hänestä yksipuolisen kuvan. Kirjaa pidettiin erittäin mielenkiintoisena ajankuvana. Piirissä pohdittiin jonkin verran sitä, miksi kirjasta on tehty romaani, tai miksi se luokiteltu romaaniksi. Siinähän on sekä romaanimaisia että tietokirjamaisia elementtejä ja ainakin minua häiritsi se, ettei se selkeästi ollut oikein kumpaakaan. Mutta ihan hyvä lukukokemus kuitenkin.

Talvisia terveisiä teille kaikille Sarah Bareillesin ja Ingrid Michaelssonin ihanan Wintersongin myötä!

7 kommenttia:

  1. Ihana biisi! Kiitos.

    Illan tullen on minulle Cunninghamin paras ohitse jopa Tuntien.

    Minä tein niin monta kirjaa, että ihan itsekin pelästyin. Nyt taitaa hidastua...

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että olet kuitenkin saanut luettua, vaikka blogissa on ollut hiljaisempaa. Mielenkiintoista kuulla mietteitäsi Atkinsonista.

    Onnea apurahan johdosta, mahtava juttu!

    VastaaPoista
  3. Onnea työkuvioista, kuulostaa mukavalta ja sopivan tasapainoiselta! :)

    Minulle Emma ja Uno oli enemmän romaani, mutta ymmärrän kyllä halun luokitella se tietokirjaksi.

    VastaaPoista
  4. Työkuviosi kuulostavat mahtavilta :-) Nauti!

    (Tuo Cunningham on kyllä ollut kovasti esillä... ja sinäkin tykkäsit. No, odotuslistalle en lisää kun se on jo liian pitkä, mutta nimi on painunut niin vahvisti muistiin, että ehkä se tulee vastaan kirjastossa. Ja hyppää kassiin.)

    VastaaPoista
  5. Leena, luinkin sun tekstisi ja huomasin, että pidit kovasti uusimmasta Cunnighamista. Luulen, että mie luin kirjan ihan väärään aikaan. Kaamos ei ehken ole ihan paras ajankohta laatukirjallisuuden lukemiseen. - Biisi on tosiaan ihana. Sain vinkin siitä viime talvena Katjalta.

    Maria, kiitos onnitteluista! Olen helpottunut ja iloinen. Olin muuten vähän pettynyt Atkinsoniin. Hänen aiemmat suomennetut teoksensa ovat olleet selvästi tätä dekkaria parempia. Mutta ei Ihan tavallisena päivänä missään nimessä ollut huono. Odotukset vain oli pilvissä...

    Jenni, kiitos! Luulen, että pari päivää kirjastotyötä ja muutama päivä luovempaa työtä on mulle hyvä yhdistelmä, kun minussa on sekä kirjastotätiä että tutkijaa. Ehkä se, että olisin luokitellut Emman ja Unon tietokirjaksi johtuu siitä, että oletin sen olevan selkeästi romaani (mitä se sitten onkin). Odotukset vaikuttivat taas kerran aika lailla lukukokemukseen.

    Booksy, kiitos! Kuten tuossa edellä totesin, niin mulle varmaan sopii aika hyvin juuri tuollainen yhdistelmä kirjasto- ja kirjoitustyöstä. Kun vain saisin jatkaa samalla tavalla vielä pidempäänkin.... Joo, tykkäsin kyllä Cunninghamista, mutten haltioitunut. Itse asiassa mikään kirja ei ole nyt marraskuussa tuntunut huikealta. Luulen, ettei vika ole kirjoissa, vaan minun mielialassani. Nyt pitäisi varmaan lukea jotain kevyempää.

    VastaaPoista
  6. Anna Elina, 'lainasin' biisiäsi eli laitoin hyvän kiertämään. Linkitin sinut kiitokseksi.

    Katja on super löytämään musiikkia.

    Kaunista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla mietteitäsi Atkinsonista, minäkin luin sen ja kirjoitin arvostelun piakkoin ilmestyvään Ruumiin kulttuuriin.

    Onnittelut apurahasta; kirjasi aihe on mielenkiintoinen ja liippaa tavallaan läheltä omaa elämäänikin, vaikka olenkin pikemminkin kaakkois- kuin itäsuomalainen (juuret kuitenkin idässä eli monilla sukulaisilla on itäsuomalainen lapsuus). On aina helpottavaa, kun toimeentulo on turvattu ja saa keskittyä taloudellisilta huolilta rauhassa siihen, mitä haluaa tehdä.

    Ihanaa joulunodotusta sinulle, Anna Elina!

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!