The Versatile Blogger -tunnustus

Pienen mökin emäntä Sinisen linnan kirjastosta muisti minua tunnustuksella. Kiitos kaunis!

Tunnustuksen ideaan kuuluu kertoa eli tunnustaa itsestään seitsemän asiaa. 

1. Jos mahdollista, valvon aamuyöhön ja nukun aamupäivät.

2. Olen yhden ammatinvalintatestin mukaan taiteellis-tieteellinen. Tunnustan, että tuo luonnehdinta on osuva.

3. Kirjoitan välillä hassuja, loppusoinnullisia runoja, joita yksi ystäväni (terveisiä vaan Pariisiin) kutsuu pöljärunoiksi.

4. Olen puhelias ja avoin.

5. Haluaisin monta mäyräkoiraa (ainakin karkea- ja sileäkarvaisen).

6. Ajattelen usein (Tove Janssonin Syyslaulun sanoin): "Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan, miten vähän siitä aikaan mä sainkaan." Mutta olen tähän ikään oppinut jo hiukan hyväksymään sitä, ettei kaikkea ehdi ja tarvitsekaan ehtiä.

7. En kestä sitä, että lapset ja eläimet joutuvat kärsimään.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin seuraaville (olen pahoillani, jos olette jo tähän vastanneet; en jaksa tarkistaa, joko olette saaneet tämän tunnustuksen):

Valkoinen kirahvi Kiinnostavasta Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogista, jossa hyvä värimaailma
Clarissa Luovasta puuhastelusta ja kauniista kuvista
Sonja Lukuhetket-blogista, jossa on nyt meneillään lastenkirjallisuusviikko
Zephyr Kirjanurkkauksesta, jossa on kiinnostavia tekstejä ja silmääni miellyttävä layout

Kirjaston ja ruusun päivä

Kävin tänään kirjastossa ja löysin taas aivan mahtavia kirjoja.

Ihanat naiset rannalla lainasin Keskiluokan arki -haasteeseen liittyen. Muut löytyivät uutuuksista eli ovat tämän tai viime vuoden kirjasatoa (paitsi Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha, joka on ilmestynyt 2008).

Eilisen Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi kirjastossamme jaettiin vielä tänään ruusuja. <3

Haasteellista arkea

Kun huhtikuun haaste on purkissa, on jälleen aika osallistua haasteeseen. Itse asiassa innostuin tästä Kirjavan kammarin Karoliinan mainiosta haasteesta, kun Sara siitä postasi (olin toki haasteen jo aiemminkin huomannut).  

Suomalaisen keskiluokan arki -haaste 2011 haastaa lukemaan vuoden 2011 aikana vähintään viisi kotimaista keskiluokkaista arkea kuvaavaa kirjaa yhteiseltä listalta.

Valitsin luettavakseni seuraavat kirjat:

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla

Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa

J.P. Pulkkinen: Kaikki onnelliset perheet

Regina Rask: Ei millään pahalla

Jussi Valtonen: Siipien kantamat

Jotta haasteessa olisi haastetta, valitsin sellaisia kirjoja, joita en muistaakseni ole aiemmin lukenut. Halusin myös valita itselleni uusia kirjailijoita. Tosin Fagerholmia olen lukenut aiemmin, mutten listalla olevaa Ihanat naiset rannalla. Tasapuolisuuden vuoksi halusin ottaa mukaan myös pari mieskirjailijaa.

Huhtikuu - hyvä lukukuu

Vaikka pidänkin erikseen lukupäiväkirjaa (välilehti Luettua 2011), niin laitanpa tähän vielä erikseen listan kirjoista, jotka olen huhtikuun aikana lukenut: 

- Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema. Gummerus. 2011.
- Carlos María Dominguez: Paperitalo. Basam Books. 2006.

- Katharina Hagena: Omenansiementen maku. Minerva. 2009.

- Roy Jacobsen: Ihmelapset. Like. 2011.

- Katja Kaukonen: Odelma. WSOY. 2011.
- Eila Kostamo. Isänkuvat. WSOY. 2010.

- Amos Oz: Älä kysy yöltä. Tammi. 2010.
- Anders Roslund & Börje Hellström: Tyttö katujen alta. WSOY. 2010.
- José Saramago: Elefantin matka. Tammi. 2011.

Yllättävän paljon kirjoja olenkin ehtinyt lukea.Valitettavasti en ole ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa arviota läheskään kaikista kirjoista (vain kolmesta tähän mennessä), mutta aion kyllä vielä yrittää.

Kaukosen Odelma on todella hyvä kirja, mutta en vain jostain syystä osaa sanoa siitä oikein mitään. Tai oikeammin minusta tuntuu, että kaikki sanani vain latistaisivat kirjan ja sen, mitä ajatuksia ja tunteita kirja herätti. Saa nähdä, vieläkö sisältäni löytyvät sanat kirjaa kuvaamaan.

Barberyn kirja taas oli mulla kirjaston pikalainana (laina-aikaa viikko). Juuri kun sain kirjan luettua (lukupiirihommien ohessa), se pitikin jo palauttaa. Niin jäi arvio siitäkin hyvästä kirjasta kirjoittamatta.

Kuukauden kirjahelmeksi nostan Jacobsenin Ihmelapset, vaikka pidin todella paljon myös Odelmasta ja aika lailla myös Elefantin matkasta. Ja kun tarkemmin ajattelee, olivat kaikki luetut kirjat hyviä, olkoonkin ettei Roslundin ja Hellströmin kirja oikein yllä muiden lukemieni ruotsalaisten dekkareiden tasolle. Mutta omassa sarjassaan ihan luettava sekin.