maanantai 10. lokakuuta 2011

Sunset Park


Paul Auster: Sunset Park. Tammi. 2011. Samanniminen alkuteos ilmestyi  Yhdysvalloissa 2010. Suomentanut Erkki Jukarainen. 353 sivua. Kansi: Timo Mänttäri.

Paul Auster, jota on tituleerattu yhdeksi Yhdysvaltain suosituimmista nykykirjailijoista, käsittelee uusimmassa romaanissaan lamavuotta 2008. Tarinan keskiössä on Brooklynissa sijaitseva Sunset Park. Tarina alkaa kuitenkin Floridasta, missä kirjan päähenkilö, kolmekymppinen Miles Heller, elää siivoten työkseen ulosmitattuja taloja ja kuvaten taloihin jätettyjä esineitä.

Miles on katkaissut välinsä vanhempiinsa ja näiden nykyisiin puolisoihin. Hän kokee vahvaa syyllisyyttä kaksitoista vuotta aiemmin tapahtuneesta velipuolensa Bobbyn kuolemasta. Vuosikausia kiertävää elämää vietettyään Miles on asettunut Floridaan, jonne häntä sitoo rakkaus 17-vuotiaseen Pilar Sancheziin. Miles ja Pilar ovat tavanneet puistossa ja sattuneet tuolloin lukemaan samaa kirjaa, F. Scott Fitzgeraldin Kultahattua. (Tuntematta kyseistä kirjaa en osaa sanoa, onko tällä intertekstuaalisella viittauksella jokin merkitys, mutta voisin kuvitella, että on.) 


Koska Miles pelkää kielletyn suhteen paljastumista, hän päättää muuttaa pois ja palata vasta, kun hänen rakkaansa tulee täysi-ikäiseksi. Miles muuttaakin ystävänsä Bing Nathanin kutsumana Sunset Parkiin Brooklyniin ja siellä olevaan vallattuun taloon.

Talo ei muistuta mitään hänen aiemmin New Yorkissa näkemäänsä. Hän tietää kyllä, että New York on täynnä omalaatuisia rakennuksia, joilla ei näytä olevan mitään yhteyttä urbaaniin elämään – esimerkkeinä muun muassa joissakin Queensin osissa sijaitsevat tiilitalot ja puutarhojen ympäröimien omakotitalojen esikaupunkilaisvivahteet ja muutamat yhä säilyneet puutalot Brooklyn Heightsin pohjoisimmissa osissa, historialliset jäänteet 1840-luvulta – mutta tämä Sunset Parkin talo ei ole esikaupunkilaistyylinen eikä historiallinen vaan pelkkä röttelö, toivoton esimerkki arkkitehtonisesta tökeryydestä, joka ei sopisi yhtään mihinkään, ei New Yorkissa eikä se ulkopuolella.

Sunset Parkin talossa asuu aika sekalainen seurakunta. Milesin ystävä Bing isännöi Särkyneiden esineiden sairaala -nimistä pientä putiikkia ja soittaa bändissä. Alice Bergstöm valmistelee kirjallisuuden väitöskirjaa ja seurustelee kirjailijan kanssaa, kun taas  taiteilija Ellen Brice hankkii elantonsa esittelemällä vuokra-asuntoja. Vaikka kirjan keskiössä on Miles ja hänen tarinansa, on Auster rakenut myös näistä kirjan sivuhenkilöistä moniulotteiset hahmot.

Milesin ja muiden Sunset Parkin asukkaiden lisäksi Sunset Parkissa kuvataan Milesin vanhempien elämää. Milesin katoaminen on edelleen kipeä asia tämän isälle, kustantamon omistaja Morris Hellerille ja hänen vaimolleen Willalle samoin kuin Milesin äidille, näyttelijä Mary-Leelle. Pidin siitä, että kirjassa kuvataan Milesin ja kirjan muiden henkilöiden kautta ihmisten yhteyttä toisiinsa. Kukaan ei ole saari, vaan yksittäisen ihmisen teot ja ratkaisut vaikuttavat moneen muuhunkin ihmiseen ja näiden elämään.

Austerin uusin on, kuten hänen aiemmatkin kirjansa, älykäs ja täynnä intertekstuaalisia viittauksia. Kirja etenee hyvin ja on kaiken kaikkiaan nautittavaa luettavaa. On kyllä myönnettävä, etten ymmärtänyt, mikä merkitys tarinan kannalta on runsailla viittauksilla baseballiin, kun taas uumoilen, että Alicen tutkiman elokuvan Parhaat vuotemme käsittelemisellä on merkitystä. Se, kuten monet muutkaan kirjan hienoudet eivät kuitenkaan yhdella lukukerralla oikein avautuneet.

Paul Auster yksi suosikkikirjailijoistani ja odotin kovasti tämän kirjan lukemista. Vaikkei Sunset Park olekaan parasta Austeria, niin kirja on onnistunut. Siitä ei kuitenkaan jäänyt niin vahvaa jälkimakua kuin suosikki-Austeristani Sattumuksia Brooklynissa. Leena Lumi kuvaa oivaltavasti Sunset Parkia todetessaan, että kirja on ”kuin  nuori sesonkiviini, se nuori ja uusi, joka pitää nauttia nyt heti tai se jää lasiin väljähtymään ja kohta et sitä enää edes muista olet sen nauttinut tai et.”  

Leenan lisäksi Sunset Parkista ovat kirjoittaneet myös Valkoinen kirahvi ja Sanna


Tähdet: ★ ★ ★ ★

7 kommenttia:

  1. Minulla on Austeriin sellainen "suhde", että olen pitänyt todella paljon hänen joistakin teoksistaan, erityisesti Illuusioiden kirjasta, mutta jotkut kirjat ovat olleet pettymyksiä. En usko lukevani Sunset Parkia ainakaan kovin pian, mutta oli kiva lukea hieno arviosi!

    VastaaPoista
  2. Minulla on ihan samanlainen suhde Austeriin kuin Marialla ja voisin muutenkin todeta samoin, että tuskin luen tätä kirjaa ainakaan heti. Hyvä kuitenkin, että on tämä blogimaailma, niin saa makupaloja niistäkin kirjoista, joita ei aio itse (heti) lukea. :)

    VastaaPoista
  3. Kolmas ambivalenttisen suhteen Austeriin omaava ilmoittautuu. Meiltä tämä löytyisi hyllystä englanniksi, mies on suuri Auster-fani ja hankkii kaikki kirjat heti kun ne ilmestyvät. Itse voisin tämän lukea, mutta haluan suomenkielisen version, joten pitää piipahtaa kirjastossa.

    Sinulle on tunnustus blogissani ;

    VastaaPoista
  4. Ja neljäskin. :) Oma austersuosikkini on Marian mainitsema Illuusioiden kirja. Lisäksi ihastuin Mr Vertigoon. Tätä en ole vielä lukenut, mutta jossain vaiheessa kyllä.

    Katja / Lumiomena

    VastaaPoista
  5. Viides ilmoittautuu ;) Lempikirjani Austerilta on Sattumuksia Brooklynissa ja Näkymätön. Oli mukava palailla tekstisi parissa tämän kirjan tapahtumiin. Pidin tästä kirjasta myöskin!

    VastaaPoista
  6. Luin juuri Sattumuksia Brooklynissa ja pidin siitä kovasti! Nyt mietin, mitä lukisin seuraavaksi Austerilta, sillä en ole aiemmin (ainakaan hataran muistini ja muistiinpanojeni perusteella) häntä aiemmin lukenut!

    VastaaPoista
  7. Anna Elina, lämmin kiitos linkityksestä sekä sitaatistani, joka on minunkin mielestäni juuri tähän osuva.

    Silti on pakko sanoa, että Austerin Näkymätön on minulle ihan käsittämättömän nero kirja. Odotan aikaa, kun voin lukea sen uudelleen.

    Täysin samaa mieltä, että en ymmärtänyt, miksi sitä baseballia siinä ängettiin koko ajan mukaan.

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!