Kirjabloggaajien joulukalenterin 17. luukku

Tänään kirjabloggaajien yhteisessä joulukalenterissa sukelletaan Mustikkakummun emännän joulua enteileviin lapsuusmuistoihin.  Kirjoitin tämän kertomuksen 17.12.2002 isälleni, joka täytti tuolloin 70 vuotta. Kertomuksen kuvituksena on valokuvia lapsuusmaisemistani ja ote mummolle kirjoittamastani kirjeestä - oi, että noita kirjoitusvirheitä! ;-)

Iltapäivä joulukuussa. Pieni kertomus lapsuudesta

Lumi narskuu suksien alla. Hiihdän rauhallisesti isän tekemään latua pitkin. Suksisauvoista jää lumeen pyöreät jäljet. Leena hiihtää kovaa vauhtia, vaikka hänellä on eväspullatkin mukana. Sisko on jo puimaladon luona. Mutta hänellä onkin paremmat sukset. Minäkin haluaisin uudet sukset. Ehkä saan ne joulupukilta. Niillä voisin hiihtää kilpaa koulussa.

Nenän päätä kipristelee. Koivun oksat kimaltelevat auringon valossa. Aidanseipäät ovat aika vinossa. Piikkilankojen päällä on lunta. Leena menee jo metsään, mutta minä jään huilaamaan puimaladon nurkalle. Puimaladon sisällä tuoksuu heiniltä. Putosin viime kesänä puimaladossa heinäkasan päältä ja minulle tuli paha olo. Isän sisko Alli kantoi minut sisälle tupaan ja pyörryin tädin syliin.

Puimaladossa on puimakone. Jussi kehui eilen, että on käynyt puimakoneen sisällä. Ladossa on myös reki, jolla minäkin olen kerran mennyt joulukirkkoon. Tänä vuonna menemme kirkkoon isän autolla. Kesällä pojat sanoivat, että reessä on yllätys, mutta se olikin kimalaispesä. Äkäinen kimalainen pisti minua kämmeneen.

Ennen takalatoa pitää kääntyä metsään. Isä ja pojat ovat siellä savotassa. Metsässä tuoksuu pihkalta ja kaadetuilta puilta ja vähän bensalta. Leena istuukin jo nuotiolla lämmittelemässä ja isä keittää kahvia nokipannulla. Pekan naama on ihan punainen, mutta poskissa on valkeita jälkiä. Minullakin on varpaat ihan jäässä, mutta nuotio lämmittää mukavasti.

Isä kaataa kahvia mukiin ja laitan sekaan pari sokeripalaa ja maitoa. Kahvi maistuu hyvältä pullan kanssa. Äiti paistoi pullaa aamulla ja me vahdittiin Anttia, joka oli taas villillä päällä. Äiti lupasi, että kunhan ensin viemme kahvit savottamiehille, teemme piparkakkuja. Äiti jäi nukuttamaan Anttia, kun me lähdettiin. Toivottavasti pikkuveli nukkuu pitkään, niin saamme leipoa rauhassa. Minä haluan tehdä kukanmuotoisia piparkakkuja.

Kun kahvit on juotu, lähden Leenan kanssa hiihtämään kotiin. Isä ja pojat jäävät vielä töihin. Sanon Leenalle, että odottaa minua. Ihme kyllä, Leena uskoo, eikä halua enää esitää kilpahiihtäjää. Leena kertoo, että jännittää joulujuhlaa, kun hänen pitää esittää Tiernapojissa Murjaanien kuningasta. Meidän luokka esittää näytelmän Jeesus-lapsen kynttilä, mutta minua ei jännitä yhtään.

Varpaita ja poskia paleltaa. Onneksi me ollaan kohta perillä. Tatu-koira tulee ylisiltä nukkumasta. Se heiluttaa häntäänsä iloisena. Otan sukset pois jalasta ja laitan ne pystyyn aitan seinää vasten. Ne ovat paljon lyhyemmät kuin Leenan sukset.

Kopistelemme sisään ja menen heti meidän uuteen vessaan. Isä rakensi sen ihan itse. Aiemmin piti käydä huussissa. Varsinkin pimeällä minua pelotti mennä sinne yksin. Eteisessä on kylmää, mutta tuvassa on lämmintä. Siellä tuoksuu pullalta ja perunalaatikolta. En tykkää perunalaatikosta, mutta onneksi äiti on keittänyt marjapuuroa. Se on hyvää maidon ja sokerin kanssa.

Istun halkolaatikon päälle lämmittelemään. Harmi-kissa kiipeää syliini. Se kehrää kovalla äänellä, kun silitän sitä. Harmi on minun kissa. 

Äiti repii rullasta puhtaat leivinpaperit peltien päälle ja ottaa piparkakkutaikinan komerosta. Minä saan ottaa piparimuotit kaapista. Äiti kertoo, että ensi viikolla on isän syntymäpäivät. Taidan kirjoittaa illalla isälle runon ja piirtää samalle paperille enkelin kuvan uusilla tusseillani.

                                                      **********************

Eilen kirjabloggaajien joulukalenterin luukun avasi Kirjakaapin kummitus ja huomenna on vastaavasti vuorossa Ullan luetut kirjat. Kaikkien joulukalenteriin osallistuvien blogien lista löytyy Amman lukuhetkestä.