Uusi bloginimi sekä arvonnan voitot ja voittajat!

Tervehdys blogihiljaisuuden keskeltä!

Edellisessä postauksessani pyysin teiltä kommentteja blogini nimestä ja lupasin järjestää arvonnan kaikkien mielipiteensä esittäneiden kesken. Kysyin postauksessani, jatkanko edelleen Vielä yksi rivi -nimisen blogin pitämistä vai vaihdanko nimen Mustikkakummun Annaksi, joka on blogiosoitteeni. 

Molemmat nimet saivat kannatusta ja perustelut olivat oikein hyviä. Kauniit kiitokseni kaikille kommentoineille!

Mustikkakummun Annaa kannatettiin hiukan enemmän. Päädyin lukijoiden mielipidettä kuultuani ja asioita yksinkertaistaakseni muuttamaan bloginimen. Mustikkakummun Anna -nimellä haluan lisäksi muistaa Vihervaaran Annaa ja Anna-kirjojen luojaa L.M. Montgomerya, sillä Anna-kirjat ovat ehdottomasti olleet ja ovat edelleen minulle rakkaita.

Mutta nyt arvontaan. Ostin arvontavoitot toissaviikolla Ruotsista, jossa vietimme lyhyen lomasen mieheni kanssa. Voitot ovat vaatimattomat, mutta toivottavasti mieluisat voittajilleen. Ensimmäinen arvontavoitto sisältää 1) muovikansion, jonka kannessa on Tracy Chevalierin Tyttö ja Helmikorvakoru -romaanista tuttu Vermeerin maalaus ja 2) Peppi Pitkätossu -kirjanmerkin. Toinen voitto taas sisältää 1) muovitaskun, jossa on Tintti-sarjakuvista tuttu Milou-koira ja 2) Taalainmaan hevoset -aiheisen kirjanmerkin.

Arvonta suoritettiin perinteisenä kulhoarvontana. Ensimmäisenä kulhosta nousi Valkoisen Kirahvin ja toisena Tiin nimi. Valkoinen kirahvi saa valita, kumman voiton hän haluaa ja Tii saa jäljelle jääneen voiton. Onnittelut teille molemmille! Ottakaa minuun yhteyttä sähköpostitse (mustikkakummun.anna(at)gmail.com), niin pääsen postittamaan voitot.

Taukoiluni jatkuu vielä ainakin jonkin aikaa. Olen lukenut kesän aikana monia hyviä kirjoja, joista luultavasti jossain vaiheessa kirjoittelen. Tänään lopetin Läckbergin uusimman dekkarin (Änglamakerska), jonka ostin matkaltani. Ruotsiksi lukeminen pitkästä aikaa oli alussa aika haastavaa, mutta kun tarina lähti viemään mukanaan, en edes ajatellut lukevani kirjaa ruotsiksi. Lukupinossa vastaavasti odottavat mm. John Irvingin, Jennifer Eganin ja Vera Valan uutuudet. Hyviä lukuhetkiä siis odotettavissa.

Aurinkoista kesän jatkoa!

Juhannusta, blogilöysäilyä sekä yksi kysymys ja arvonta

Olen ollut hyvin saamaton bloggaaja viime aikoina. Olenkin päättänyt jäädä tauolle epämääräiseksi ajaksi. En siis ihan kokonaan lukijoitani jätä ja postaamista lopeta, mutta juuri nyt ei oikein ole aikaa tai edes intoa kirja-arvioiden kirjoittamiseen. Olen kokopäivätöissä, ja iltaisin ja viikonloppuisin haluan keskittyä lukemiseen ja kesästä nauttimiseen. Saataa olla, että kirjoitusinto ja -kipinä palaa hyvinkin nopeasti, mutta ainakin itselleni ajatus edes lyhestä tauosta kirja-arvioiden kirjoittamisessa on hyvin vapauttava. (Ihmettelen kyllä itsekin, miksi näin ihanasta harrastuksesta voi ottaa paineita?!).

Mutta kaikesta huolimatta olen viime päivinä ajatellut aika paljonkin blogiasioita, tarkemmin blogini nimeä. Blogin nimi ja osoite eivät nimittäin ole samat ja haluaisin yksinkertaistaa tätä asiaa. Olen pähkäillyt, hylkäänkö nimen Vielä yksi rivi ja siirryn käyttämään nimeä Mustikkakummun Anna, joka on sekä gmail-osoitteessa että blogini osoitteessa, ja jolla on kirjallinen esikuva (Vihervaaran Anna).

Kysynkin nyt teiltä, mitä mieltä te olette. Kumpi on parempi: jo vakiintunut blogin nimi Vielä yksi rivi vai osoitteessa oleva Mustikkakummun Anna? Arvon jotain pientä ja kirjallista kaikkien nimiasiaa kommentoineiden kesken (jääkööt palkinnot yllätykseksi). Kertokaa mielipiteenne 7.7. mennessä (palaan tuolloin lyhyeltä kesälomaseltani Ruotsista sopivasti arvontaa suorittamaan). Otan mielipiteenne huomioon tätä "hyvin tärkeää" asiaa työstäessäni. ;-)

Hyvää, aurinkoista ja nautinnollista Mittumaaria!

Vauhdikas Kissatappelu

http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513163198

Eduardo Mendoza: Kissatappelu. Madrid 1936. Tammi. 2012. Espanjankielinen alkuteos Riña de gatos. Madrid 1936 (2010). Suomentanut Matti Brotherus. 459 sivua.

Tulipa luettua aika erikoinen kirja! Nappasin Eduardo Mendozan Kissatappelun mukaani yhdellä kirjastoreissulla uutuuksista. Minulla ei ollut kirjan suhteen mitään erikoisempia odotuksia. Toki se, että kirja kuuluu Tammen Keltainen kirjasto -sarjaan, saa  uumoilemaan, että kyse ei ole mistä tahansa kirjasta, vaan niin sanotusti laatukirjallisuudesta - mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että kirja siten automaattisesti olisi juuri minulle mieleinen. Ja kyllähän sekin, että kirja on saanut vuoden 2010 Planeta-palkinnon, kertoo, että ainakin  jotkut tätä teosta ovat arvostaneet.

Ryhdyin lukemaan kirjaa yhtenä flunssaisena päivänä. Ajattelin, että katsastan millaisesta kirjasta on kyse ja jos kirja ei kiinnosta, niin vaihdan suosiolla johonkin ohuempaan teokseen. Niinpä yllätyin positiivisesti, kun kirja lähti vetämään heti alussa hyvin. Suvantopaikkojakin kyllä oli, kuten myös sellaista ainesta, joka varmasti puoltaa paikkaansa kirjassa, mutta johon en jaksanut keskittyä kunnolla.

Kissatappelu kertoo, alaotsikkonsa mukaisesti, Madridista vuonna 1936, Espanjan sisällissodan aattona. Päähenkilö on englantilainen taidehistorioitsija Anthony Whitelands, joka saa erikoisen toimeksiannon hiukan hämäräperäiseltä tyypiltä kevättalvella 1936. Hänen pitäisi arvioida Igualadan taidekokoelma, ja tokihan taidehistorioitsija hommansa hoitaakin, mutta sotkeutuu samalla myös mitä erikoisempiin kuvioihin poliittisesti levottomassa kaupungissa. Madridiin Whitelandsia vetää myös hänen tutkimusaiheensa, Velázquesin maalaustaide, mutta reissu antaa hänelle hyvän syyn häipyä maisemista ja lopettaa sotkuinen rakkaussuhde varatun naisen kanssa.

Mendoza keittää kirjassaan aikamoisen sopan, jossa jännittävät ja yllätykselliset tapahtumat seuraavat toisiaan. Lukijaa juoksutetaan pitkin Madridin katuja päähenkilön vanavedessä, sillä Anthony tuntuu sotkeutuvan yhä pahemmin juonittelun, salaisuuksien ja rakkaussuhteiden monimutkaiseen keitokseen. Turvallisuuspoliisin, suurlähetystön edustajien, paikallisten fasisti- ja sosialistipoliitikkojen, vakoojien ja muiden kirjan henkilöiden toimet eivät suinkaan hänen tehtäväänsä helpota.

Yhtäältä Anthony on asiansa osaava taidehistorioitsija ja toisaalta tyhmä ulkomaalainen, jolle madrilaisten moninaiset poliittiset ja muut kytkökset eivät oikein aukea. Myös yhdellä, mahdollisesti arvokkaalla taideteoksella, kolmella naisella ja tulevalla diktaattori Francolla on osuutensa Anthonyn sekalaisissa seikkaluissa.

Kirjan jännite säilyi hyvin reilun 400 sivun verran, mutta kirjan loppu oli minulle kieltämättä pettymys. Jäin  tyhjän päälle, ihmettelemään, että näinkö tämä sitten päättyikin ja tähänkö se kaikki vauhti ja kohellus johti. Tosin en nyt keksi oikein muunkaanlaista lopetusta, mutta mielestäni Mendozan rakentama kuvio ei kantanut ihan loppuun asti, sillä kirjan jännite ja tunnelma selvästi lässähti kirjan lopussa.  

Jos pitää vauhdikkaista juonen käänteistä ja jos on kiinnostunut Espanjan sisällissotaa edeltävistä tapahtumista, espanjalaisesta barokkitaiteesta ja Madridista, kannattaa tämä kirja ehdottomasti lukea. Minulle Kissatappelu oli kokonaisuutena, lopun lässähdyksestä huolimatta, hyvä lukukokemus. Mainio, monipolvinen, vetävä ja kiinnostava kirja aihepiiristä, josta en aiemmin ole kaunokirjallisuutta lukenut. Yleissivistys ainakin pikkuriikkisen koheni Espanjan historian samoin kuin maan maalaustaiteen osalta.

Kotimaisten 2000-luvun romaanien top5

Helsingin Sanomissa on käynnissä meitä kaikkia kirjallisuuden harrastajia kiinnostava äänestys, jossa valitaan paras 2000-luvulla ilmestynyt kotimainen romaani. Kuka tahansa voi ehdottaa omia suosikkejaan listaamalla korkeintaan viisi kirjaa, joille voi antaa 1-5 pistettä.

Täällä toisen tähden alla -blogin Jaana ehti ensimmäisenä julkaisemaan listansa myös täällä blogistaniassa, ja hänen esimerkkiään seuraten laadin oman listani. Tällä samalla vastauksella osallistun myös Hesarin kyselyyn. En harkinnut valintojani kovinkaan pitkään tai perusteellisesti, joten luultavasti jo huomenna  olen eri mieltä valinnoistani.

1. Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta (5 pistettä)

Teemoiltaan vahva ja puhutteleva, kielellisesti mykistävän kaunis ja koskettava. Upea kirjallinen tilinpäätös hienolta kirjailijalta.

2. Sofi Oksanen: Puhdistus (4 pistettä)

Vaikuttava ja rankka, mutta samalla upea lukukokemus. Kirja, joka todellakin vei mukanaan, sillä luin kirjan puoliväliin asti keskeytyksettä.

3. Sirpa Kähkönen: Hietakehto (3 pistettä)

Ajankuvaltaan pätevä, erittäin hyvin kirjoitettu kuvaus tavallisten ihmisten elämästä poikkeusaikojen myllerryksessä. Mikrohistoriaa parhaimmillaan.

4. Katja Kettu: Kätilö (2 pistettä)

Kielellisesti ja kerronnallisesti upea. Väkevä ja raadollinen romaani naisena olemisesta ja rakkaudesta sota-aikana. Käsittelee ansiokkaasti sodan vaiettua historiaa.

5. Ulla-Lena Lundberg: Jää (1 piste)

Koskettava ja kaunis, turhia kikkailuja kaihtava teos, jonka  kerronta ja kieli on hidastempoista ja rauhoittavaa.

Hyvin naispainotteinen lista, kuten huomaatte. Ja lähinnä ihan lähivuosina ilmestyneitä romaaneja, mikä johtuu puhtaasti siitä, että olen pitänyt blogia pari vuotta ja täältä sitten oli hyvä suosikkeja etsiä. Siten listalta jäi pois useita ennen blogiaikaa lukemiani upeita kirjoja (esim. Westön Missä kuljimme kerran, Fagerholmin Säihkeäyttämö, Väisäsen Vanikan palat), mutta kun kaikkia hyviä kirjoja ei voinut äänestää...