Pieniä ja isoja unelmia

Tänään, kun keittelin itselleni ns. aamukahvia (aamupäivän jo vaihtuessa iltapäiväksi) silmiini sattui keittiön seinällä olevan seinäkalenterin teksti:

Olisin mieluummin vähäisin niistä, joilla on unelmia ja halu toteuttaa ne, kuin suurin niiden joukossa, joilla ei ole unelmia, eikä halua. (Kahlil Gibran)

Sain tästä hienon aasinsillan tähän päivään, jolloin ihana Santerimme viettää 1-vuotissynttäreitään. Minä nimittäin olin haaveillut ja unelmoinut monta monituista vuotta mäyräkoirasta ja viime kesänä sitten tuo unelma toteutui.

Ehkä jonkun mielestä koira ei ole riittävän iso unelma, mutta minulle se on kuitenkin sitä ollut. Onneksi monet muutkin kuin lemmikkiunelmani ovat toteutuneet (mm. perhe, talo maalla, kirjat ja tutkimukset, jotka olen kirjoittanut). Ja onhan mulla edelleekin monenlaisia unelmia, esimerkiksi sellainen, että voisin viettää kirjailijaelämää talvella jossain Suomea lämpimämmässä ja valoisammassa maassa. Jossain, missä saisin kirjoittaa tietokirjoja ja mahdollisesti muutakin omaan tahtiini, miettiä, rauhoittua, lukea paljon, kävellä meren rannalla.

Mielestäni on tärkeää, että ihmisellä on pienempiä ja isompia unelmia, joita kohti voi kurkottaa ja jotka tuovat valoa ja iloa arkiseen elämään. Mitä mieltä sinä olet: Pitääkö unelmien olla isoja vai riittävätkö pienemmätkin unelmat? Millaisia unelmia sinulla on? Ovatko unelmasi jo toteutuneet?

Rakkaustarina Prinssi Edwardin saarelta

L. M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny. Minerva. 2012. Englanninkielinen alkuteos Kilmeny of the Orchard (1910). Suomentanut Sisko Ylimartio.  191 sivua.

Hedelmätarhan Kilmeny seuraa Minerva Kustannuksen ansiokasta Montgomery-kirjojen sarjaa.Viimeisten muutaman vuoden aikana Anna- ja Runotyttö-kirjojen maailmaa rakastavaa lukijaa on nimittäin hemmoteltu useammalla aiemmin suomentamattomalla Montgomeryn kirjalla. En ole vielä ehtinyt lukea niitä kaikkia, mutta uusimman kimppuun hyökkäsin heti, kun se kirjastoomme saapui.

Hedelmätarhan Kilmeny on komean Eric Marshallin ja kauniin Kilmeny Gordonin rakkaustarina. Kirjan alussa collegesta valmistunut Edward saa kirjeen ystävältään Larrylta, joka toimii opettajana Prinssi Edwardin saarella. Sairaalloinen Larry pyytää ystäväänsä sijaisekseen, koska lääkärit ovat määränneet hänet muuttamaan suotuisampaan ilmanalaan. Eric suostuu ystävänsä pyyntöön ja asettuu asumaan Linsayhin, Prinssi Edwardin saarelle Williamsonin pariskunnan täysihoitolaan.

Yhtenä iltana kävelyllä ollessaan Eric löytää hedelmätarhan ja tapaa siellä ihastuttavan, viulua soittavan Kilmenyn, joka ei kykene puhumaan. Tämä kuitenkin pystyy kommunikoimaan kirjoittamalla ja nuorten välille syntyy vähitellen lämmin ystävyys. Kilmeny on aiemmin viettänyt eristettyä elämää sukulaistensa luona ja ystävyyden tiellä on kaikenlaisia esteitä. Enempää en nyt aiokaan juonesta paljastaa, jotten pilaisi muiden lukukokemusta.

Jotkin asiat tuntuvat tässä tarinassa ratkevan vähän liiankin helposti, mikä aiheutti minulle ohimenevästi pientä ärsyyntymistä. Montgomeryn lukijoille tutut tunnelmalliset maisema- ja luontokuvaukset kuitenkin kuljettavat kirjaa eteenpäin kauniisti ja herkästi eikä kirja tunnu siirappiselta, melodramaattiselta kylläkin. Vaikka kirja ei ole nykylukijalle välttämättä riittävän haastava, mutta siinä on kuitenkin sellaista ajatonta ja viatontakin kauneutta, jota jokainen välillä kaipaa.  

Anna- ja Runotyttö-kirjoja rakastavalle lukijalle mikä tahansa Montgomeryn kirja on aarre, mutta on pakko myöntää ettei Hedelmätarhan Kilmeny täysin täyttänyt odotuksiani. Välttämättä vika ei ole kirjassa sinänsä, vaan ennemminkin omissa odotuksissani, jotka olivat huikean korkealla. Tosiasiassa yksikään Montgomeryn kirja ei yllä minun arvoasteikossani samalle tasolle kuin Annat ja Runotytöt, koska ne liittyvät niin leimallisesti lapsuusvuosiini. Niihin kytkeytyy vahvoja positiivisia muistoja ja nostalgisiakin tuntemuksia, jotka ovat läsnä myös aikuisen minän lukukokemuksessa. Sen sijaan näitä myöhemmin löytämiäni Montgomeryja luen analyyttisen, vaativan ja välillä kyynisenkin aikuislukijan silmin. Sille en voi mitään, vaikka tietty kriittisyys ja ainakin kyynisyys olisi mukava heittää edes hetkeksi romukoppaan.

Kuten tuolla edellä mainitsin, on Hedelmätarhan Kilmeny joiltakin ratkaisuiltaan helppo ja paikoin ehkä liiankin maalaileva, mutta kuitenkin se on omassa genressään uskottava ja hyvä kirja. Pidän ennen kaikkea tärkeänä sitä, että näitä aiemmin suomentamattomia Montgomeryn kirjoja julkaistaan. Siitä kiitokset niin Minervalle kuin suomentaja Sisko Ylimartimollekin!

Onpa muuten mielenkiintoista on, että tämä kirja on luokiteltu aikuisten kirjaksi, vaikka muut Minervan kustantamat Montgomeryn kirjat ovat ainakin meidän kirjastossa lasten- ja nuortenosastolla.  Mistähän moinen johtuu? Osaako joku Montgomerynsa lukenut valaista asiaa? (Tosin välttämättä näihin luokitteluihin ei kiinnitä huomiota kukaan muu kuin kirjastotädit...)

Osallistun tällä kirjalla Sinisen linnan kirjaston Marian Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen.  

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Leena Lumi ja Maria.

Tähtiä: ★ ★ ★ ★ -

Tunnustus ja muutoksia ulkoasussa

 

Sain jo jokin aika sitten  Valkoiselta kirahvilta One Lovely Blog Awardin.  Lämpimät kiitokset!

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa keneltä tunnustuksen sai ja hänen pitää paljastaa itsestään seitsemän faktaa. Tunnustus pitäisi vielä laittaa eteenpäin 15 henkilölle, mutta koska tämä on kiertänyt useammankin kerran täällä blogistaniassa, en lähetä tunnustusta tällä kertaa kenellekään. Mutta tunnustuksen saa toki tästä vapaasti napata, sillä todella moni blogi tällaisen tunnustuksen ansaitsee.

Ja sitten ne paljastukset (yritin keksiä uusia, etten tulisi toistaneeksi itseäni, olenhan näihin joskus aiemminkin jo vastannut):

 1. Innostun helposti uusista asioista, mutta kun innostus menee ohi, on minun joskus vaikea saattaa asioita loppuun. Mutta yleensä sisu auttaa eikä minulla ole (vaikka välillä siltä tuntuukin) kovinkaan paljon keskeneräisiä projekteja.

2. Ollakseni suht tyytyväinen elämääni, pitää minun saada tehdä jotain luovaa (mm. kirjoittaminen, käsityöt, leipominen).

3. Harrastin muutama vuosi sitten aktiivisesti avantouintia. Valitettavasti lopetin tuon hyvän harrastuksen enkä ole saanut aloitettua sitä uudelleen.

4. Olen aika hyvä riimittelemään, myös muiden mielestä.

5. Olen viime päivien aikana ollut aika laiska.

6. Jätän helposti asioita viime tinkaan ja keksin kaikenlaisia korvaavia toimintoja (kuten nytkin, kun yhden tieteellisen kirjan arvion deadline lähestyy uhkaavasti).

7. Pidän nukkumisesta, vaikka välillä kärsinkin aamyön unettomuudesta.

------------------------------------------

Kuten tarkkaavaisimmat lienevät huomanneet, on blogini ulkoasu hiukan muuttunut. Vielä en raaskinut luopua punaisesta pohjasta, mutta taustakuvan ja bannerin innostuin uusimaan. Näihin muutoksiin sainkin tänään uppoamaan useamman tunnin, vaikka olisi mulla ollut tärkeämpääkin tekemistä (ks. kohta 6).

Vielä kerran Tyrskyt

Claudie Gallay: Tyrskyt. Avain. 2011 [2010]. Ranskankielinen alkuteos Les Déferlantes (2008). Suomennos Titia Schuurman. Kansi: Satu Ketola. 477 sivua.

Olin tullut tänne syksyllä villihanhien mukana, vähän yli puoli vuotta sitten. Tein töitä Caenin yliopiston ornitologian laitokselle. Tarkkailin lintuja, laskin niitä, kahden talvikuukauden aikana olin tutkinut merimetsojen käyttäytymistä kovina pakkaspäivinä. Niiden hajuaistia, näköaistia... Tuntikausia ulkona tuulessa. Kevään tullen tutkin muuttolintuja, laskin munia ja pesiä. Siinä oli yksitoikkoisuutta, sitä minä tarvitsin. Tutkin myös syytä muuttolintujen vähemiseen La Haguen alueella.

Minulle maksettiin huonosti.

Mutta minulla oli katto pään päällä.
Enkä ollut koskaan ennen nähnyt rajumyrskyä.

Lukijalle nimettömäksi jäävä, lintuva tutkiva nainen, Tyrskyjen minäkertoja on asettunut Normandian rannikolla olevaan piskuiseen La Haguen kylään. Nainen on paennut kylään omaa kipeää menneisyyttään. Menneisyys on tuonut La Hagueen myös miehen, Lambertin.

Koko kylän menneisyyteen liittyvät tapahtumat eivät jätä rauhaan lintujen tutkijaa. Nainen alkaa selvittää neljänkymmentä vuotta sitten tapahtunutta haaksirikkoa, jossa on hukkunut nuori pariskunta ja heidän kaksivuotias poikansa. Useammallakin kyläläisellä näyttää olevan jonkinlainen kytkös haaksirikkoon.  

Nainen asuu Kyntevä-nimisessä ränsistyneessä talossa viehättävän tarjoilijan Morganen ja tämän taiteilijaveljen Raphaëlin kanssa. Myös muut kylän asukkaat ovat kiehtovia, erikoislaatuisia. Nan, tuo vähän hullu valkotukkainen nainen, joka etsii jotakuta. Erikoinen perhe, jonka muodostavat baarinpitäjä Lili ja hänen äitinsä, jota kaikki sanovat Muoriksi ja Lilin isä, majakanvartija Théo, jolle Lili ei suostu puhumaan, mutta jonka hän säännöllisesti ruokkii. Kirjassa vilahtelevat myös tämän tästä puolivilli tyttö, Pikku Haikara ja venettä rakentava, Morganea rakastava Max.

Tyrskyt on kirja merestä, luonnosta ja linnuista, mutta yhtä lailla muistoista ja menneisyydestä. Siitä, miten menneisyys ei jätä rauhaan yksittäistä ihmistä eikä yhteisöä, vaikka sen haluaisikin unohtaa ja siitä vaieta. Tyrskyt on myös kirja toipumisesta ja anteeksiannosta. Siitä, miten ikävä vähitellen hellittää. Kun voi päästää irti ja on tilaa uusille tunteille ja elämälle.

Ajattelin sinua. Olin alkanut menettää sinua. Tai sinä olit alkanut etääntyä. Tai sitten se johtui minusta. Vielä vähän aikaa sitten minä olin pannut käteni olkapäällesi. Sinun lämpösi. Kun suljin silmäni, pystyin vielä pinnistelemättäkin painautumaan kauttaaltaan sinua vasten.

Aika teki tuhoaan. Salakavalasti. Olin jo lakannut itkemästä.

Tyrskyt kiehtoi ja piti minua vahvasti otteessaan. Juoni on punottu hyvin ja menneisyyden salaisuudet kiertyvät auki vähitellen. Kirjan kieli on vaikuttavaa, kaunista, paikoin runollista. Tästä ei voinut olla pitämättä.

Kuulin (=luin) Tyrskyistä jo vuosi sitten kirjablogeihin tutustuessani. Kirjasta kirjoitettiinkin aika paljon viime vuoden aikana. Monet ovat minun laillani pitäneet kirjasta, mutta onpa niitäkin, joihin kirja ei ole tehnyt vaikutusta (eläköön erilaisuus!).

Tässä on ainakin osa arvioista (hihkaiskaa, jos jokin arvioista puuttuu):

Leena
Laura 

Susa
Erja

Jenni

Ilse (Minna)

Anki

Elma Ilona

Janninna


Tähtiä: ★ ★ ★ ★ +