maanantai 4. huhtikuuta 2011

Muistoista, unohtamisesta ja vähän omenoistakin

Katharina Hagena: Omenansiementen maku. Minerva. 2009. Saksankielinen alkuteos Der Geschmack von Apfelkernen. Suomennos Anne Mäkelä. Kansi Suvi Sievilä. 

Omenansiementen maku kuvaa päähenkilö Iriksen kautta yhden suvun naisten – mutta myös vähän miestenkin – elämää Saksassa useamman vuosikymmenen aikana. Kirja kiertyy Iriksen perimän sukutalon ympärille, ja alkaa Iriksen isoäidin hautajaisista. Talo on sokkeloinen, mutta niin myös kertomus talosta ja sen asukkaista.

Päähenkilö, joka muuten on kirjastonhoitaja, jää isoäidin hautajaisten jälkeen sukutaloon selvittämään isoäidin perintöasioita. Kirjan etenemisen myötä keriytyvät auki taloon ja Iriksen sukuun liittyvät tapahtumat. Iriksen muistikuvien ja perhetarinoiden myötä muotoutuu kertomus, jossa on paljon traagisiakin käänteitä. Näitä ovat muun muassa isoäidin Anna-siskon ja Iriksen serkun Rosmarien kuolemat nuorella iällä, isoäidin muistisairaus sekä toiseen maailmansosotaan liittyvät tapahtumat ja kokemukset. Myös päähenkilön sekä hänen isoäitinsä, äitinsä ja tätiensä elämäntarinat, rakkautta unohtamatta, aukeavat lukijalle vähitellen kirjan edetessä.

Kirjassa liikutaan eri aikatasoilla: sukutaloon sijoittuvassa kertomuksen nykyhetkessä, Iriksen lapsuudessa, hänen äitinsä ja tämän siskojen lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa, mutta myös Iriksen isovanhempien elämänvaiheissa. Eri aikatasojen seuraaminen tuntui alussa hiukan vaikealta, vaikka pidänkin kirjoista, joissa käytetään takautumia eikä juoni etene kronologisesti. Kirjan edetessä kuitenkin totuin kirjoittajan tapaan sitoa eri aikatasot yhteen  ja pidän ratkaisua onnistuneena.

Omenansiementen maku on varsin hyvä lukuromaani. Alkuun päästyä se oli aika helppolukuinen ja eteni mukavasti. Pidin kirjan sisältämistä muistamista ja unohtamista käsittelevistä pohdinnoista, mutta myös siitä, että taphtumat sidottiin hyvin sukutaloon, sen huoneisiin ja puutarhaan ja talon lähiympäristöön. Kirja on myös aistimuksellinen. Muistojen kantajina ja herättäjinä kirjassa toimivat muun muassa vanhat vaatteet, joita päähenkilö pukee päälleen, samoin kuin viinimarjat ja omenat, niistä tehdyt hillot sekä erilaiset tuoksut ja maut. Sen, mistä kirjan nimi johtuu, saa kukin lukija itse selvittää... ;-)


Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa: Leena Lumi, Juuri tällaista, Oota mä luen tän eka loppuun, Lumiomena

Tähdet: ★ ★ ★ ½

6 kommenttia:

  1. Tämä on nimenomaan lukuromaani. Minunkin oli vaikea päästä kirjaan sisälle aluksi, tunnelma oli aavistuksen turhan verkkainen, mutta onneksi kerronta alkoi sitten edetä paremmin. Pidin siitä, että asiat rakentuivat muistojen varaan.

    Linkitin/mainostin blogiasi omassani. :)

    VastaaPoista
  2. Lumiomenan kautta tulin nyt blogiisi ensivisiitille.

    Kivalta näyttää, tulen ehdottomasti toistekin!
    Omenansiementen maku alkoi kovasti kiehtomaan, laitanpa lukulistalleni sen! ;)

    VastaaPoista
  3. Tämä on eräs suosikki lukuromaaneistani. Pidän Hagenan tyylistä. Aluski pelkäsin, että juoni on liian tavanmukainen, mutta se olikin aivan toisin. Tein tämän ehkä ihan ekana kirjablogimaailmassa ja sain myös ilon meilata kirjailijan kanssa. (Kutsuttiin tapaamiseen, johon en täältä harjukaupungin äärimmäiseltä saarelta päässyt.)

    Tämä on ns. lukuromaanien yläkastia. Tosin kirjan suomalaiset kannet sitä yrittävät alentaa. Oikeassa palkissani kirja löytyykin alkuperäisillä, saksalaisilla kansillaan, joita klikkaamalla löytyy arvosteluni.

    VastaaPoista
  4. Katjan kautta minäkin löysin tänne kauniiseen blogiisi :). Olen lukenut Omenansiemenet, juurikin Leenan, Katjan ja Ilsen blogien ansiosta. Hagenan kirjassa oli paljon kaunista, mutta lyhyeksi romaaniksi siihen oli mielestäni ahdettu liikaa tarinoita ja henkilöitä, jotka sitten jäivät ohuiksi. Myös mystisesti kuolevia nuoria neitoja oli liikaa.

    Jään mielenkiinnolla odottamaan uusia lukukokemuksiasi!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista ja tervetuloa seuraamaan blogiani!

    Tällainen kirjoittamisen tapa on mulle ihan uutta, vaikka muuten olenkin kirjoittanut paljon kaikenlaista. Kaunokirjallisuudesta kirjoittaminen on hauskaa sekä haastavaa ja palkitsevaa. Ja tämä vuorovaikutteisuus on sekin mukavaa.

    Leena, kirjan kansi tosiaan ole onnistunut eikä tee oikeutta kirjalle.

    Pienen mökin emäntä, olen samaa mieltä siitä, että jotkin henkilöhahmot kyllä jäävät ohuiksi. Kuitenkin tykkäsin siitä, että mukana oli monen eri sukupolven naisia ja eri aikatasoja.

    VastaaPoista
  6. Hei!

    Katjan blogista minäkin löysin tieni tänne. Onnea uudelle blogille, tämä harrastus antaa paljon iloa elämään.

    Kiitos myös muistutuksesta tuon kirjan suhteen. Monta juttua olen siitä jo lukenut mutta en vielä itse kirjaa. Täytyy kai laittaa lukemattomien kirjojen listalle sekin.

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!