torstai 5. heinäkuuta 2012

Rakkausruno

Sinisen linnan kirjaston Maria haastoi minut kertomaan rakkausrunosuosikkini. Suosikkirunot ovat vaihtuneet paljonkin vuosien saatossa, mutta tämä Edith Södergranin runo on puhutellut minua jo vuosikymmenten ajan. Olen sen kirjoittanut myös kirjaseen, johon teini-ikäisenä keräilin runoja ja mietelauseita. Södergran on muuten aina ollut yksi suosikkirunoilijoistani.

Päivä viilenee

Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus...
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.

Edith Södergran: Levottomia unia: runoja. 1929. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.



PS. Runo löytyi Wikiaineistosta, mistä syystä pystyin julkaisemaan runon tässä kokonaan. Ks. http://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

5 kommenttia:

  1. Katja / Lumiomena5. heinäkuuta 2012 klo 22.56

    Södergran onkin hieno runoilija, sykähdyttävän runon valitsit!

    Kiitos myös tuosta Wikiaineisto-linkistä.

    VastaaPoista
  2. Linnea / kujerruksia5. heinäkuuta 2012 klo 23.07

    Ihana Södergran, minä hurmaannuin häneen lukioiässä aivan täysin ja pidän edelleen. Kauniin runon valitsit.

    VastaaPoista
  3. Maria/Sinisen linnan kirjasto6. heinäkuuta 2012 klo 0.00

    Ihana runo (ja ruusu!), kiitos!

    VastaaPoista
  4. Mustikkakummun Anna6. heinäkuuta 2012 klo 0.44

    Kiitos kommenteista! Olen tosiaan pitänyt Södergranista jo kauan ja erityisesti tämä runo on (ollut) mulle tärkeä.

    VastaaPoista
  5. Valkoinen Kirahvi8. heinäkuuta 2012 klo 20.20

    Ihania runoja! Södergranin runo on minullekin tärkeä - kuuluu lukiovaiheeseen vahvasti.

    Sinulle on pienoinen kesähaaste blogissani :D

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)