Chris Cleave: Little Been tarina. Gummerus. 2011. Englanninkielinen alkuteos The Other Hand. Suomentanut Irmeli Ruuska. 375 sivua.
Monissa maissa bestselleriksi noussut Little Been tarina päätyi luettavakseni kirjablogien ansiosta. Kirjasta on nimittäin kirjoitettu blogeissa todella paljon viimeisen vuoden aikana, ja kirjoitukset ovat olleet pääasiassa myönteisiä. Lisäksi halusin lukea kirjan kertaalleen läpi ja jättää sen mielen perukoille hautumaan, sillä käsittelemme kirjaa lukupiirissä syksyllä.
Little Been tarina on tarinavetoinen ja hyvin etenevä kirja kahdesta naisesta, Little Beestä ja Sarahista, joiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Kirja alkaa ulkomaalaisten säilöönottoyksiköstä, joka sijaitsee Kaakkois-Englannissa, Essexissä. Little Bee on viettänyt pari vuotta yksikössä, josta hänet ja muutama muutama muu nainen laittomasti vapautetaan. Little Bee ottaa vapauduttuaan yhteyttä Sarahiin ja tämän mieheen, jotka hän on aiemmin tavannut Nigeriassa dramaattisissa olosuhteissa.
Tavatessaan uudelleen Little Been Sarah ymmärtää, ettei hän enää voi paeta menneisyyttä ja kieltäytyä ajattelemasta sitä, mitä Nigerian matkalla tapahtui. Nigerian tapahtumista muistuttaa Little Been lisäksi katkenneen sormen tynkä ja aviomies Adrew'n surullinen kohtalo. Kirjan edetessä keriytyy auki tarina, jossa lopulta paljastuu se, mitä nigerialaisella rannalla on tapahtunut Little Beelle ja tämän siskolle sekä Sarahille ja hänen miehelleen. Oman panoksensa kirjan tapahtumiin tuovat Batmaniksi pukeutuva Sarahin ja Andrew'n poika Charlie ja Sarahin miesystävä Lawrence.
Chris Cleave osaa kirjoittaa hyvin ja on rakentanut kiinnostavan ja riipaisevan tarinan. Luin kyllä innoissani Little Been tarinan, mutta juuri nyt minulla ei ole kirjasta paljon mitään sanottavaa. Vaikka kirja siis lukuhetkellä olikin nautittava ja koskettava, niin siitä ei yllättäen jäänyt vahvaa jälkimakua. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, etten olisi pitänyt kirjasta.
Hyvän tarinan lisäksi pidän tärkeänä sitä, että Cleave nostaa kirjassaan esille tärkeitä teemoja, kuten maahanmuuttajien ja pakolaisten kohtelun sekä väkivallan vaikutuksen yksittäisten ihmisten elämään. Tämänhetkinen hiukan nihkeä tai laimea olo Little Been tarinan äärellä voi kyllä johtua siitäkin, että olen ehtinyt lukea sen jälkeen kaksi selvästi vaikuttavampaa ja upeampaa kirjaa, nimittäin Märta Tikkasen Yksityisalueen ja Gaute Heivollin kirjan Etten palaisi tuhkaksi.
Kuten alussa totesin, on Little Been tarina ollut runsaasti esillä kirjablogeissa. Sitä on luonnehdittu muun muassa sujuvakieliseksi ja hyväksi lukuromaaniksi (Jenni), huimaksi lukukokemukseksi (Aletheia) ja ajatteluttavaksi lukuromaaniksi, jonka tarina on vahva ja otteessaan pitävä (Katja). Vaikka romaania pääasiassa kiitellään, niin silti on löytynyt myös kritisoitavaa. Hannan mielestä Little Been tarina on vahvaan tarinaan nojaava lukusukkula, muttei tarinan imu kuitenkaan kestä kirjan loppuun asti. Muutamat bloggaajat, muun muassa Tuulia, kiinnittävät huomiota siihen, ettei kirja ollut ihan uskottava. Riina taas kehuu Cleaven kirjoitustapaa ja taitoa rakentaa tarinaa, mutta hänelle kirja ei kuitenkaan muodostunut upeaksi lukukokemukseksi. Monet muutkin ovat blogeissaan Little Been tarinaa käsitelleet, mutta kirjan suosiosta johtuen poimin tähän vain joitakin luonnehdintoja kirjasta. Asiasta kiinnostuneet löytävät googlettamatta lisää blogikirjoituksia Little Been tarinasta.
Minustakin tämä oli hyvä kirja, mutta ei kuitenkaan mikään järisyttävä lukukokemus. Näin jälkeenpäin ajateltuna kirjasta jäi varsin vähän mieleeni... odotan kuitenkin innolla syksyllä ilmestyvää Cleaven uutuutta!:)
VastaaPoistaNimenomaan hyvä, muttei järisyttävä. Luulen kuitenkin, että jos olisin tämän jälkeen lukenut jotain vähäpätöisempää kuin Tikkasen ja Heivollin, niin tämän kirjan merkitys olisi isompi. Aika kontekstisidonnaisiahan nämä lukukokemukset ovat.
PoistaMinun mielestäni kirjan jälkimaku on yllättävän pitkä: luin kirjan vuosi sitten toukokuussa ja ajattelen sitä edelleen. Syynä voi tosin olla se, että minulla oli ilo haastatella Clevea ja hän kertoi aika syvällisesti (ja hauskasti) Little Been tarinan synnystä sekä ideoista ja politiikasta sen takana. Ehkä siksi kokemukseni kirjasta on vain voimistunut, vaikka olen samaa mieltä siitä, että romaani on loppujen lopuksi vain hyvä kertomus. Ei se mitään suurta romaanitaidetta ole. :)
VastaaPoistaVarmasti se, että tapasit kirjailijan, on vaikuttanut osittain siihen, miten kirjan koet ja muistat. Minustakin tämä kirja oli lukiessa hieno, mutta nyt se enää niin vahvalta tunnu. Luen kirjan kuitenkin uudelleen syksyllä lukupiiriin ja on jännä nähdä, miten kirjan sitten koen.
PoistaMinulla on kuten Katjalle, että tarinan jälkimakuu elää mielessäni vieläkin! Meillä on muuten tämä syyskauden eka kirja lukupiirissäni :)
VastaaPoistaMe luetaan syksyllä ensimmäiseksi Brooklyn enkä juuri nyt edes muista, onko tämä seuraava. Joka tapauksessa on kiinnostavaa kuulla, mitä piiriläiset kirjasta tuumivat ja miltä toinen lukukerta itsestä tuntuu.
Poistamä humahdin tähän kirjaan espanijan lomalla. en muista lomasta oikeastaan mitään muuta kuin tämän kirjan :) ehkä se ei tosiana ollut suuri romaani, mutta erittäin toimiva lukuelämys joka tapaukessa. Cleavelta on juuri ilmestynyt uusi romaani Gold, joka latautui iPadilleni muutama päivä sitten, odotan sitä innolla! Incendiary ei ollut niin huippu, vaikka hyvä oli sekin.
VastaaPoistaOllaan me lukutoukat aika hassuja (ihanalla tavalla), kun muistetaan lomat kirjojen kautta. Tämä on nimenomaan toimiva lukuelämämys. Eikä kaikkien kirjojen tarvitse olla mitään elämää suurempia lukukokemuksia. Hyviä tarinoitakin tarvitaan, ehdottomasti.
PoistaGold alkaa tähän verrattuna paaaljon hitaammin, mutta osaahan tuo Cleave kirjoittaa. Arvioita kohta sitten blogissa... Mikähän kirja muistuttaisi tästä kesästä, olen ollut tosi vaikeasti miellytettävissä nyt.
PoistaMielenkiinnolla odotan, mitä sanot eli kirjoitat Goldista.
PoistaMulla taas on ollut hienojen lukuelämysten kesä. Mm. Tikkasen Yksityisalue, Heivollin Etten palaisi tuhkaksi, uusin Makine ym. ym.