Montgomeryn viehättävä Jane Victoria

L. M. Montgomery: Jane Victoria. Colombina. 1993. 173 sivua.

L. M. Montgomery: Jane Victoria tulee kotiin. Colombina. 1993. 150 sivua. 

Alkuperäinen teos Jane of Lantern Hill on ilmestynyt vuonna 1937 yhtenä niteenä. Molemmat kirjat on suomentanut Raimo Meltti. 

Vaikka L. M. Montgomery on vuosikymmenten ajan ollut suosikkikirjailijoitani, niin en ole aiemmin tutustunut Jane Victorian tarinaan. Selitys lienee siinä, että siinä vaiheessa kun Jane of Lantern Hill julkaistiin suomeksi 1990-luvulla kahtena kirjana (Jane Victoria ja Jane Victoria tulee kotiin), olin jo aikoja sitten ohittanut ensimmäisen, lapsuusvuosiini ajoittuvan tyttökirjavaiheen. Mutta onneksi tyttökirjoja voi hyvin lukea myös aikuisena ja näin paikata Montgomery-tuntemuksen aukkoja.

Jane Victoria -kirjojen sankaritar on 11-vuotias Jane Stuart. Jane asuu kirjan alussa Torontossa, missä kaikki, äitiä lukuunottamatta, kutsuvat häntä Victoriaksi. Jane itse vihaa Victoria-nimeä ja haluaisi että häntä kutsuttaisiin pelkästään Janeksi. Myönnytyksenä tyttärelleen äiti kutsuu tätä Jane Victoriaksi.

Jane ja hänen äitinsä asuvat isoäidin suunnattoman suuressa ja synkässä talossa Gay Streetillä, joka ei nimensä mukaisesti ole hilpeä, vaan "kauttaaltaan hämärä ja synkkä". Isoäiti on ankara, jopa tyrannimainen,  ja voimakastahtoinen nainen, joka saa Janen tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi. Janen kaunis äiti kyllä rakastaa tytärtään, mutta viettää kuitenkin suurimman osan ajastaan kutsuilla tai teatterissa.

Jane on yksinäinen tyttö, joka ei tyttökoulussakaan löydä itselleen kavereita. Sen sijaan hän ystävystyy naapuritalossa asuvan köyhän orpotytön Jodyn kanssa. Isoäiti tietenkin paheksuu tyttöjen yhteisiä leikkejä.

wikipedia.org

Jane luulee, että hänen isänsä on kuollut, vaikka tosiasiallisesti tämä asuu Prinssi Edwardin saarella. Saatuaan kirjeen isältään Jane matkustaa jännittynein mielin kesän viettoon isänsä luo. Janen yllätykseksi hän ei vihaakaan isäänsä, vaan heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien rakastaa tätä. Isä hankkii heille kodiksi viehättävän pienen talon Lantern Hillistä, missä Jane viettää isänsä kanssa unohtumattoman kesän yhteistä huushollia hoitaen ja tutustuen saarella asuviin mutkattomiin ja viehättäviin ihmisiin.

Talveksi Jane palaa takaisin Torontoon, mutta kesä on muuttanut häntä siinä määrin, että hän uskaltaa asettua isoäitiään vastaan. Tarinan edetessä selviää myös se, miksi hänen vanhempansa asuvat erossa toisistaan. Kirjan toisen osan takakansi kertoo, että perheen ihmissuhteet kehittyvät ja "muotoutuvat monien vaiheiden kautta uudelleen". Sen enempää en kirjan juonesta haluakaan nyt kertoa.

Vaikka Janen ja muiden Montgomeryn kirjojen sankarittarien tarinoissa on paljon yhtymäkohtia, niin  tässä kirjassa on poikkeuksellista se, että siinä käsitellään avioeroa. Varmasti aika rohkea aiheenvalinta tyttökirjalle ilmestymisajankohtanaan 1930-luvulla. Muuten kirja sisältää paljon muista Montgomeryn kirjoista tuttuja elementtejä, kuten maiseman ja luonnon sekä ihmissuhteiden kuvausta. Tässä(kin) kirjassa pidin eniten siitä, miten vahvasti ja hienosti Montgomery kuvaa lapsen mielenliikkeitä, tunteita ja ajatuksia.

Vaikka pidin kovasti tästäkin Montgomeryn hahmosta ja kirjasta, niin valitettavasti kirjan suomennos on, kuten Sara omassa arviossaan toteaa, todella huono. Yritin lukiessa jättää huomioitta kielelliset kökköydet ja annoin tarinan viedä, mutta on kyllä myönnettävä, ettei se ihan aina onnistunut. Prinssi Edwardin saari pysyi kirjassa systemaattisesti alkukielisenä (Prince Edward Island) ja Janen kotikatua Torontossa kutsutaan koko ajan Gay Streetiksi tai Gay 60:ksi.

Janen tarina on päätynyt myös
elokuvaksi, jonka on ohjannut Kevin Sullivan.
Kuva: wikipedia.org

Mielestäni on kummallista, että suomalaisessa kirjan nimessä päähenkilöstä käytetään nimeä Jane Victoria eikä Jane, kuten alkuperäisessä teoksessa. Tämä on kyllä kirjan hengen vastaista.

Omituisin käännöskukkanen on kuitenkin dad-sanan käyttö. Olisi kiinnostavaa tietää, miltä tämä Janen ja isän ensitapaamiseen liittyvä kirjan kohta kuulostaa alkukielellä:
Tuntui kuin hän olisi tuntenut isän vuosikausia. Totta, 'dad' tuntui mukavammalta kuin 'isä'. Sana 'isä' sai hänet vain ajattelemaan epämiellyttäviä asioista. Hän oli vihannut isäänsä, mutta 'dad'iä' oli helppo rakastaa.

Toivon totisesti, että saisimme tälle kirjalle mahdollisimman pian uuden käännöksen. Janen tarina on sen verran valloittava, että se kyllä ansaitsee paremman suomennoksen ja sitä kautta myös uusia lukijoita.

Osallistun tällä kirjalla Sinisen linnan kirjaston Marian ideoimaan Tuntemattomat tyttökirjat - haasteeseen.