keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Montgomeryn viehättävä Jane Victoria


L. M. Montgomery: Jane Victoria. Colombina. 1993. 173 sivua.
L. M. Montgomery: Jane Victoria tulee kotiin. Colombina. 1993. 150 sivua. 
Alkuperäinen teos Jane of Lantern Hill on ilmestynyt vuonna 1937 yhtenä niteenä. Molemmat kirjat on suomentanut Raimo Meltti. 

Vaikka L. M. Montgomery on vuosikymmenten ajan ollut suosikkikirjailijoitani, niin en ole aiemmin tutustunut Jane Victorian tarinaan. Selitys lienee siinä, että siinä vaiheessa kun Jane of Lantern Hill julkaistiin suomeksi 1990-luvulla kahtena kirjana (Jane Victoria ja Jane Victoria tulee kotiin), olin jo aikoja sitten ohittanut ensimmäisen, lapsuusvuosiini ajoittuvan tyttökirjavaiheen. Mutta onneksi tyttökirjoja voi hyvin lukea myös aikuisena ja näin paikata Montgomery-tuntemuksen aukkoja.

Jane Victoria -kirjojen sankaritar on 11-vuotias Jane Stuart. Jane asuu kirjan alussa Torontossa, missä kaikki, äitiä lukuunottamatta, kutsuvat häntä Victoriaksi. Jane itse vihaa Victoria-nimeä ja haluaisi että häntä kutsuttaisiin pelkästään Janeksi. Myönnytyksenä tyttärelleen äiti kutsuu tätä Jane Victoriaksi.

Jane ja hänen äitinsä asuvat isoäidin suunnattoman suuressa ja synkässä talossa Gay Streetillä, joka ei nimensä mukaisesti ole hilpeä, vaan "kauttaaltaan hämärä ja synkkä". Isoäiti on ankara, jopa tyrannimainen,  ja voimakastahtoinen nainen, joka saa Janen tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi. Janen kaunis äiti kyllä rakastaa tytärtään, mutta viettää kuitenkin suurimman osan ajastaan kutsuilla tai teatterissa.

Jane on yksinäinen tyttö, joka ei tyttökoulussakaan löydä itselleen kavereita. Sen sijaan hän ystävystyy naapuritalossa asuvan köyhän orpotytön Jodyn kanssa. Isoäiti tietenkin paheksuu tyttöjen yhteisiä leikkejä.

wikipedia.org
Jane luulee, että hänen isänsä on kuollut, vaikka tosiasiallisesti tämä asuu Prinssi Edwardin saarella. Saatuaan kirjeen isältään Jane matkustaa jännittynein mielin kesän viettoon isänsä luo. Janen yllätykseksi hän ei vihaakaan isäänsä, vaan heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien rakastaa tätä. Isä hankkii heille kodiksi viehättävän pienen talon Lantern Hillistä, missä Jane viettää isänsä kanssa unohtumattoman kesän yhteistä huushollia hoitaen ja tutustuen saarella asuviin mutkattomiin ja viehättäviin ihmisiin.

Talveksi Jane palaa takaisin Torontoon, mutta kesä on muuttanut häntä siinä määrin, että hän uskaltaa asettua isoäitiään vastaan. Tarinan edetessä selviää myös se, miksi hänen vanhempansa asuvat erossa toisistaan. Kirjan toisen osan takakansi kertoo, että perheen ihmissuhteet kehittyvät ja "muotoutuvat monien vaiheiden kautta uudelleen". Sen enempää en kirjan juonesta haluakaan nyt kertoa.

Vaikka Janen ja muiden Montgomeryn kirjojen sankarittarien tarinoissa on paljon yhtymäkohtia, niin  tässä kirjassa on poikkeuksellista se, että siinä käsitellään avioeroa. Varmasti aika rohkea aiheenvalinta tyttökirjalle ilmestymisajankohtanaan 1930-luvulla. Muuten kirja sisältää paljon muista Montgomeryn kirjoista tuttuja elementtejä, kuten maiseman ja luonnon sekä ihmissuhteiden kuvausta. Tässä(kin) kirjassa pidin eniten siitä, miten vahvasti ja hienosti Montgomery kuvaa lapsen mielenliikkeitä, tunteita ja ajatuksia.

Vaikka pidin kovasti tästäkin Montgomeryn hahmosta ja kirjasta, niin valitettavasti kirjan suomennos on, kuten Sara omassa arviossaan toteaa, todella huono. Yritin lukiessa jättää huomioitta kielelliset kökköydet ja annoin tarinan viedä, mutta on kyllä myönnettävä, ettei se ihan aina onnistunut. Prinssi Edwardin saari pysyi kirjassa systemaattisesti alkukielisenä (Prince Edward Island) ja Janen kotikatua Torontossa kutsutaan koko ajan Gay Streetiksi tai Gay 60:ksi.

Janen tarina on päätynyt myös
elokuvaksi, jonka on ohjannut Kevin Sullivan.
Kuva: wikipedia.org

Mielestäni on kummallista, että suomalaisessa kirjan nimessä päähenkilöstä käytetään nimeä Jane Victoria eikä Jane, kuten alkuperäisessä teoksessa. Tämä on kyllä kirjan hengen vastaista.

Omituisin käännöskukkanen on kuitenkin dad-sanan käyttö. Olisi kiinnostavaa tietää, miltä tämä Janen ja isän ensitapaamiseen liittyvä kirjan kohta kuulostaa alkukielellä:
Tuntui kuin hän olisi tuntenut isän vuosikausia. Totta, 'dad' tuntui mukavammalta kuin 'isä'. Sana 'isä' sai hänet vain ajattelemaan epämiellyttäviä asioista. Hän oli vihannut isäänsä, mutta 'dad'iä' oli helppo rakastaa.

Toivon totisesti, että saisimme tälle kirjalle mahdollisimman pian uuden käännöksen. Janen tarina on sen verran valloittava, että se kyllä ansaitsee paremman suomennoksen ja sitä kautta myös uusia lukijoita.

Osallistun tällä kirjalla Sinisen linnan kirjaston Marian ideoimaan Tuntemattomat tyttökirjat - haasteeseen.


 

10 kommenttia:

  1. Mie luin nämä juuri silloin suomennosten ilmestyttyä, olin silloin pahimmassa tyttökirjaiässä :)

    Paljoa en muista, sen kuitenkin että Uuden kuun Emilian ja Vihervaaran Annan jälkeen mikään ei oikein tuntunut pitkään aikaan miltään, joten ei Jane Victoria niin vahvaa jälkeä jättänyt.

    Pitäisi tarttua näihin lapsuuden tyttökirjoihin uudestaan. Annat ja Emiliat kestävät lukukerrat aikuisenakaan, mutta pelkään että joku silloin merkittävältä tuntunut kirja ei enää aikuisena tunnu miltään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä oletkin niin paljon minua nuorempi, että olet ollut aika nuori silloin, kun nämä kirjat ovat ilmestyneet suomeksi. :-)

      Harva tyttökirjaa yltää minunkaan arvoasteikossa Annan ja Emilian tasolle, mutta kyllä Jane Victoriassakin oli samaa taikaa.

      Poista
  2. aina vain löytyy yhä uusia montgomeryjä, minulle ihan uusia!!

    kiitos tästä esittelystä, anna elina.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Aili-mummo! Mullakin on näistä kirjoista vain hämärä mielikuva, mutta kun näin nämä kirjastomme poistohyllyssä, niin mukaani otin. Ja onneksi otin, sillä kyllähän nämä, huonosta käännöksestä huolimatta, kannatti lukea. Montgomeryssa on vain sitä jotain, ihanaa ja suloista.

      Poista
  3. Hei Anna Elina, pidin tästä Janen tarinasta ja toivoisin myös, että tulisi uusi suomennos! Montgomery on Montgomery huonosta käännöksestä huolimatta! Laitan tähän Australian Gutenbergin projektin linkin, josta alkuperäinen teksti löytyy, jos haluat verrata vielä noita käännöksiä. http://gutenberg.net.au/ebooks02/0200881h.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan Sara, Montgomery vain on niin hyvä, että jopa huonosta käännöksestä huolimatta lukukokemus oli nautittava.

      Kiitos tuosta linkistä! Pitääkin katsoa, mitä sieltä löytyy.

      Poista
  4. Kuten Unni, minäkin olin "pahimmassa tyttökirjaiässä" käännöksen ilmestyessä, enkä silloin kauheasti kiinnittänyt huomiota käännökseen - mutta ihmettelin kyllä esim. tuota 'dad'-sanaa ja kirjan nimeä. Jane Victoria -nimen käyttöä selittää ehkä se, että Jane-nimi ei kuulosta kovin tyttömäiseltä suomeksi (on kirjoitettuna melkein kuin Jan, Janne jne) ja Victorialla on koetettu saada sitä naisellisemman kuuloiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Maria, näin voi olla, mutta silti minua häiritsi tuo nimi. Tosin jos kirjan mimi olisi ollut Lantern Hillin Jane, niin eipä sekään olisi ollut sen parempi (siis olettaen, ettei tuossakaan olisi viitsitty ryhtyä etsimään sanoille suomennosta).

      Mutta kaikesta huolimatta kirja on ihana.

      Poista
  5. tässäpä tämä kohta tuolta linkistä josta sara vinkkasi
    "That's settled then. And suppose you call me dad? I'm afraid I'd make a terribly awkward father but I think I could be a tolerable dad. Sorry I couldn't get in last night but my jovial, disreputable old car died right on the road. I managed to restore it to life this morning . . . at least long enough to hop into town like a toad . . . our mode of travelling added to the gaiety of P. E. Island . . . but I'm afraid it's got to go into a garage for a while. After dinner we'll drive across the Island, Jane, and get acquainted."

    "We're acquainted now," said Jane simply. It was true. She felt that she had known dad for years. Yes, "dad" was nicer than "father." "Father" had unpleasant associations . . . she had hated father. But it was easy to love dad. Jane opened the most secret chamber of her heart and took him in . . . nay, found him there. For dad was Kenneth Howard and Jane had loved Kenneth Howard for a long, long time.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! Suomentaja ei siis ole keksinyt dad-sanalle mitään suomennosta. Ehkä isi? (En kyllä henk.kohtaisesti tykkää ollenkaan isi-sanasta; kieltäydyin aikoinaan sanomaan omaa isääni isiksi enkä antanut lastemmekaan käyttää kyseistä ilmausta).

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!