torstai 26. heinäkuuta 2012

Nesserin Barbarotti kirjemurhaajan jäljillä


Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu. Tammi. 2012. Ruotsinkielinen alkuteos En helt annan historia (2007). Suomentanut Saara Villa. 575 sivua.

Ruotsalaisten vaikuttavaan ja vankkaan rikoskirjailijoiden kaartiin kuuluva Håkan Nesser on itselleni ennestään tuttu upeasta romaanista Kim Novak ei uinut Genesaterin järvessä sekä komisario Van Veeterenistä kertovista rikosromaaneista. En ole lukenut ihan kaikkia Van Veeteren -sarjan yhteensä kymmenenestä kirjasta, mutta olen uskoakseni katsonut kaikki sarjan pohjalta tehdyt, mielestäni  laadukkaat elokuvat.

Nesserin toisessa sarjassa rikoksia ratkoo vanhempi rikoskonstaapeli Gunnar Barbarotti. Barbarotti-sarjan ensimmäinen osa Sukujuhlat itse asiassa ilmestyi suomeksi jo viime vuonna, mutten ole sitä vielä lukenut, vaan aloitin sarjan sen toisesta osasta, ihan äskettäin ilmestyneestä kirjasta Kokonaan toinen juttu.

Kokonaan toinen juttu on taidokkaasti rakennettu rikosromaani, jonka jännite säilyy hyvin kirjan loppuun asti. Kirjan aloittavat nimettömän henkilön päiväkirjamerkinnät vuodelta 2002, jolloin kuusi noin kolmekymppistä ruotsalaista viettää lomaansa Bretagnessa. Kirjan varsinaiset rikokset eli Bretagnen lomalaisten murhat tapahtuvat kuitenkin Ruotsissa vuonna 2007. Murhat liittyvät jollain tavalla kuvitteelliseen Kymlingen kaupunkiin, jossa Barbarotti työskentelee poliisina. Murhatapaukset ovat sikäli erikoisia, että murhaaja lähestyy ennen niitä Barbarottia kirjeitse ja kertoo kenet aikoo seuraavaksi murhata. 

Mutta mitä sellaista Bretagnessa oikein on tapahtunut, että se johtaa monen ihmisen murhaamiseen? Mistä syystä päiväkirjojen ja kirjeiden kirjoittaja siis tappaa lomaseurueensa jäseniä? Mitä päiväkirjat ja niitä seuraavat kommentaarit loppujen lopuksi silloisista tapahtumista paljastavat? Ja tärkein: kuka oikein on kirjeitä kirjoittava murhaaja?

Huolimatta siitä, että sarja rakentuu Barbarottin hahmon ympärille, niin ainakin tässä teoksessa rikosten selvittelyssä ovat vankasti mukana Barbarottin kollegat, mutta myös Kymlingen ulkopuolelta tulevat asiantuntijat ja rikostutkijat. Itse asiassa murhien ratkaisuun johtavan oivalluksen tekee tulkintaa sivusta seuraava komisario Asunander eikä suinkaan Barbarotti. 


Murhamysteeriä miettiessään Barbarotti pohtii myös elämäänsä samoin kuin suhdettaan naisystäväänsä Marianneen, lapsiinsa ja Jumalaan.  Tärkeintä kirjassa tietysti on murhien ratkaiseminen ja murhaajan henkilöllisyyden selvittäminen, mutta oli kiinnostavaa seurata sitäkin, miten Barbarottin suhde Marianneen kehittyy ja mitä tämä sympaattinen vanhempi rikoskonstaapeli kesäöinä parvekkeellaan pohdiskelee.

Kokonaan toinen juttu on mielestäni jännittävä ja nautittava lukukokemus. Tiivistämiseen varaa kirjassa kyllä olisi, mutten kokenut kirjan laajuutta kovin negatiivisena asiana, sillä tarina eteni hyvin. Pidin erityisesti siitä, että Nesser on käyttänyt päiväkirjamerkintöjä viiden vuoden takaiseen menneisyyteen liittyvien tapahtumien valottajana. 

Kokonaan toinen juttu on tähän mennessä ollut  vähän esillä blogeissa. Itse asiassa löysin vain Norkun ja appplen kirjoittamat arviot. Helsingin Sanomissa  kirja on kyllä ehditty jo arvioida ja haukkua lähes lyttyyn. Kirjaa nimittäin luonnehditaan  sanoilla "melkoisen löysä veto". Samoin uumoillaan, että Nesser kirjoittaa Barbarotti-sarjaa lihasmuistillaan. No joo, sanonpa vaan: smaken är som baken - delad.

9 kommenttia:

  1. Vai että löysä veto! :D Minusta kun tämä oli oikeinkin toimiva ja vähän erilainen dekkari. Varsinainen rikosvyyhti toimi ja piti lukijan arvailemassa kiitettävästi ja rakkauskin pyöritti maailmaa.

    Minusta rakastunut etsivä oli aika liikkis niine mietteineen, ihan hyvä vain että kaikki poliisikomisariot eivät aina ole eronneita ja katkeria miehiä.

    VastaaPoista
  2. Ei tämä minunkaan mielestäni ollut löysä veto, vaan pätevä ja nimenomaan erilainen dekkari, jonka juoni oli oivallisesti rakennettu. Ja Barbarotti tosiaan on kaikin puolin sympaattinen hahmo. Miellyttävämpi kuin Van Veeteeren, vaikka hänkin on ihan mukava tyyppi.

    VastaaPoista
  3. Hyvä arvio :)

    Tätä en ole lukenut, Mutta Kim Novak ei uinut ..., ja yhden van Veeterenin ja Nesserillä on näiden perusteella taidokkaita teoksia, mutta varsin rankkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! TAidokas tämä kyllä oli eikä ratkaisu mikään ihan tavanomainen, mutta ei tämä rankka ollut, ainakaan minun mielestäni. Luultavati van Veeterenit on rankempia.

      Poista
  4. Tosiaan hieno juttu, ja nyt alkoi kamalasti kiinnostaa, vaikka Kim Novakissa kiinnosti lähinnä nimi! ...pitäisiköhän ottaa tämä sarja seuraavaksi harkintaan, sitten kun nuo Koskis-dekkarit on luettu loppuun. Ainakin yhden kirjan verran voisi maistaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Booksy! Kannattaa kyllä kokeilla. Ainakin minuun tämä kolahti, mutta tuo Hesarin kriitikko ei kirjasta tykännyt. Nää on niin makuasioita.

      Poista
  5. Minä luen -välillä aivan liikaa- dekkareita, mutta Nesseriin en ole vielä ehtinyt. Onko tämä niitä kirjailijoita, jotka on ehdottomasti otettava lukulistalle, jos jännäreitä fanittaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt osaa mitenkään yleispätevästi sanoa, kuuluuko Nesser ehdottomasti jännärifanittajan lukulistalle, mutta suosittelen kyllä kokeilemaan. Tämä nyt ei ollut mikään ihan tavanomainen dekkari, mutta ainakin minulle toimi, kuten huomasit.

      Poista
  6. Sukujuhlat oli niin jännittävä, että Barbarottia voi jo fanittaa. Kokonaan toisen jutun alku oli kiinnostava, koska päähenkilö tuli tutummaksi ja mysteerissä oli imua. Keskivaiheill oli liikaa löysää, mutta loppu pelasti kirjan. Lopuksi paljastuneista murhien taustoista voisi kirjoittaa vaikka toisen kirjan, mutta Håkan Nesser ei selitellyt ihmismielen omituisuuksia liikaa. Se ärsytti ja teki hommasta entistä herkullisemman.

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!