L. M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny. Minerva. 2012. Englanninkielinen alkuteos Kilmeny of the Orchard (1910). Suomentanut Sisko Ylimartio. 191 sivua.
Hedelmätarhan Kilmeny seuraa Minerva Kustannuksen ansiokasta Montgomery-kirjojen sarjaa.Viimeisten muutaman vuoden aikana Anna- ja Runotyttö-kirjojen maailmaa rakastavaa lukijaa on nimittäin hemmoteltu useammalla aiemmin suomentamattomalla Montgomeryn kirjalla. En ole vielä ehtinyt lukea niitä kaikkia, mutta uusimman kimppuun hyökkäsin heti, kun se kirjastoomme saapui.
Hedelmätarhan Kilmeny on komean Eric Marshallin ja kauniin Kilmeny Gordonin rakkaustarina. Kirjan alussa collegesta valmistunut Edward saa kirjeen ystävältään Larrylta, joka toimii opettajana Prinssi Edwardin saarella. Sairaalloinen Larry pyytää ystäväänsä sijaisekseen, koska lääkärit ovat määränneet hänet muuttamaan suotuisampaan ilmanalaan. Eric suostuu ystävänsä pyyntöön ja asettuu asumaan Linsayhin, Prinssi Edwardin saarelle Williamsonin pariskunnan täysihoitolaan.
Yhtenä iltana kävelyllä ollessaan Eric löytää hedelmätarhan ja tapaa siellä ihastuttavan, viulua soittavan Kilmenyn, joka ei kykene puhumaan. Tämä kuitenkin pystyy kommunikoimaan kirjoittamalla ja nuorten välille syntyy vähitellen lämmin ystävyys. Kilmeny on aiemmin viettänyt eristettyä elämää sukulaistensa luona ja ystävyyden tiellä on kaikenlaisia esteitä. Enempää en nyt aiokaan juonesta paljastaa, jotten pilaisi muiden lukukokemusta.
Jotkin asiat tuntuvat tässä tarinassa ratkevan vähän liiankin helposti, mikä aiheutti minulle ohimenevästi pientä ärsyyntymistä. Montgomeryn lukijoille tutut tunnelmalliset maisema- ja luontokuvaukset kuitenkin kuljettavat kirjaa eteenpäin kauniisti ja herkästi eikä kirja tunnu siirappiselta, melodramaattiselta kylläkin. Vaikka kirja ei ole nykylukijalle välttämättä riittävän haastava, mutta siinä on kuitenkin sellaista ajatonta ja viatontakin kauneutta, jota jokainen välillä kaipaa.
Anna- ja Runotyttö-kirjoja rakastavalle lukijalle mikä tahansa Montgomeryn kirja on aarre, mutta on pakko myöntää ettei Hedelmätarhan Kilmeny täysin täyttänyt odotuksiani. Välttämättä vika ei ole kirjassa sinänsä, vaan ennemminkin omissa odotuksissani, jotka olivat huikean korkealla. Tosiasiassa yksikään Montgomeryn kirja ei yllä minun arvoasteikossani samalle tasolle kuin Annat ja Runotytöt, koska ne liittyvät niin leimallisesti lapsuusvuosiini. Niihin kytkeytyy vahvoja positiivisia muistoja ja nostalgisiakin tuntemuksia, jotka ovat läsnä myös aikuisen minän lukukokemuksessa. Sen sijaan näitä myöhemmin löytämiäni Montgomeryja luen analyyttisen, vaativan ja välillä kyynisenkin aikuislukijan silmin. Sille en voi mitään, vaikka tietty kriittisyys ja ainakin kyynisyys olisi mukava heittää edes hetkeksi romukoppaan.
Kuten tuolla edellä mainitsin, on Hedelmätarhan Kilmeny joiltakin ratkaisuiltaan helppo ja paikoin ehkä liiankin maalaileva, mutta kuitenkin se on omassa genressään uskottava ja hyvä kirja. Pidän ennen kaikkea tärkeänä sitä, että näitä aiemmin suomentamattomia Montgomeryn kirjoja julkaistaan. Siitä kiitokset niin Minervalle kuin suomentaja Sisko Ylimartimollekin!
Onpa muuten mielenkiintoista on, että tämä kirja on luokiteltu aikuisten kirjaksi, vaikka muut Minervan kustantamat Montgomeryn kirjat ovat ainakin meidän kirjastossa lasten- ja nuortenosastolla. Mistähän moinen johtuu? Osaako joku Montgomerynsa lukenut valaista asiaa? (Tosin välttämättä näihin luokitteluihin ei kiinnitä huomiota kukaan muu kuin kirjastotädit...)
Osallistun tällä kirjalla Sinisen linnan kirjaston Marian Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen.
Tähtiä: ★ ★ ★ ★ -
Anna-Elina!
VastaaPoistaHienoa että esittelit tämän uutuuskirjan; minulla on monta Montgomeryn kirjaa lukematta (valitettavasti).
Jahka nyt ehdin, otin eilen lainaksi monta isoa kirjaa;DD
Hyvää loppuviikkoa sinulle.<3
Kiitos Aili-mummo! Oikein hyvää loppuviikkoa myös sinulle!
VastaaPoistaMinusta on jotenkin 'hienoa' että tämä on merkitty aikuiskirjaksi. Ja onhan tässä kuitenkin kunnon romanssi. Tämä ei yllä samaan kuin Sininen linna, mutta sekin on aikuiskirja. Lukevatko muuten nykynuoret näitä vai luememko vain me, jotka vietimme lapsuutemme ja nuoruutemme Montgomeryn tunnelmissa.
VastaaPoistaMinä nyt vain varmistan, että olethan lukenyt Sisko Ylimartimon kirjan Anna ja muut ystävämme. Se on kuin avan näihin kirjoihin. Etenkin Pat - Vanhan kartanon valtiatar oli minulle sen jälkeen paljon tärkeämpi kirja.
Niin, ei näille voi muuta kuin antauta ja antaa sitten mennä;-) silloin lukukokemuksesta tulee elämys. Hieno, tasapainoinen arvio!
♥
Pienestä liiallisesta helppoudesta aion lukea tämän, totta kai! Kuvittelen ostavani kirjan itselleni toukokuussa. Silloin kun pihamme pienet hedelmäpuut (toivottavasti) kukkivat, aion istua terassillamme lukemassa juuri tätä.
VastaaPoistaKiitos Leena! ♥
VastaaPoistaMinä en ole kokonaan lukenut tuota Ylimartion kirjaa. On se ollut lainassa ja olen siitä pätkiä lukenut, mutta ehdottomasti kirja pitäisi ostaa itselle, niin siihen voisi palata aina tarvittaessa. Varmaan jäi lukematta kokonaan juuri siksi, kun en ollut silloin vielä lukenut näitä uusimpia suomennoksia.
Kyllä nuoret jonkin verran näitä lukevat, tai ainakin lainaavat. Esimerkiksi tyttäremme, joka tykkää Anna- ja Runotyttö-kirjoista, on lukenut joitakin näistä äskettäin ilmestyneistä Montgomeryistä.
Katja, kyllä tämä kannattaa lukea. Jotain taikaa näissä Montgomeryn kirjoissa on, sille ei (onneksi) voi mitään. Kuten Leena tuolla totesi, pitää vain antautua. Aina se ei ole kyllä ole helppoa keski-ikäiselle, jo vähän kyynistyneelle lukijalle.... ;-)
VastaaPoistaMinäkin olen liian analyyttinen lukeakseni Kilmenya mestariteoksena, kun eihän se sellainen ole, vaan aikakauslehteen kirjoittettu tilapäistyö joka on kustantajan toiveesta muokattu romaaniksi... Tämä ei lainkaan vähennä yleistä Montgomery-fanitustani, koska on selvää, että tuottelijailla kirjailijoilla on eritasoisia töitä.
VastaaPoistaMaria, tuo on totta. En minäkään lopeta fanitusta, vaikka tämä kirja ei ihan toiveitani täyttänytkään.
VastaaPoistaHei Anna Elina, luin toisella silmällä arviosi, kun säästelen kirjan lukemista kesemmäksi!
VastaaPoistaHuomasin, että kysyit tuota luokitusasiaa. Montgomeryn uudet suomennokset Sara-kirjat ja Patit on luokiteltu myös aikuisten kirjoiksi. Monissa kirjastoissa kirjat onkin sijoitettu sekä aikuisten että lasten- ja nuortenosastoille. Suosittelen laittamaan myös kirjat aikuisten puolelle! Toisissa kirjastoissa kirjat ovat pelkästään aikuisten puolella.
Montgomery on itse jossain todennut en muista nyt lähdettä, että hän kirjoitti aikuisille kirjojaan, mutta tämä tyttökirjojen "leima" jäi sinnikkäänä häneen kiinni. En muista nyt tarkalleen, oliko kustantamoistakin kiinni, että hän myi paremmin tällä tittelillä.
Kiitos Sara kommentistasi! Laitankin mieleeni tuon suosituksesi siitä, että Montgomeryt luokiteltaisiin aikuisten kirjoiksi. Meillä (Joensuun seutukirjasto) tämä taitaa olla ensimmäinen Montgomery, joka on aikuisten osastolla (tosin en ihan kaikkia jaksanut tarkistaa, mutta ainakin meillä, siis yhdessä seutukirjaston toimipisteessä, kaikki aiemmat Montgomeryt on sijoitettu lasten- ja nuortenosastolle).
VastaaPoistaNämä luokittelukysymykset ovat tietenkin joidenkin kirjojen kohdalla aika vaikeita (just yhtenä päivänä mietittiin yhden antologian kohdalla, laitetaanko se kauno- vai tietokirjoihin, kun siinä oli sekä hyvin monentyyppisiä tekstejä, siis sekä kaunokirjallista että tutkimustietoa).