Olisin mieluummin vähäisin niistä, joilla on unelmia ja halu toteuttaa ne, kuin suurin niiden joukossa, joilla ei ole unelmia, eikä halua. (Kahlil Gibran)
Sain tästä hienon aasinsillan tähän päivään, jolloin ihana Santerimme viettää 1-vuotissynttäreitään. Minä nimittäin olin haaveillut ja unelmoinut monta monituista vuotta mäyräkoirasta ja viime kesänä sitten tuo unelma toteutui.Ehkä jonkun mielestä koira ei ole riittävän iso unelma, mutta minulle se on kuitenkin sitä ollut. Onneksi monet muutkin kuin lemmikkiunelmani ovat toteutuneet (mm. perhe, talo maalla, kirjat ja tutkimukset, jotka olen kirjoittanut). Ja onhan mulla edelleekin monenlaisia unelmia, esimerkiksi sellainen, että voisin viettää kirjailijaelämää talvella jossain Suomea lämpimämmässä ja valoisammassa maassa. Jossain, missä saisin kirjoittaa tietokirjoja ja mahdollisesti muutakin omaan tahtiini, miettiä, rauhoittua, lukea paljon, kävellä meren rannalla.
Mielestäni on tärkeää, että ihmisellä on pienempiä ja isompia unelmia, joita kohti voi kurkottaa ja jotka tuovat valoa ja iloa arkiseen elämään. Mitä mieltä sinä olet: Pitääkö unelmien olla isoja vai riittävätkö pienemmätkin unelmat? Millaisia unelmia sinulla on? Ovatko unelmasi jo toteutuneet?
Onnea Santerille! Toivon pääseväni tutustumaan häneen (!) joskus ihan livenäkin.
VastaaPoistaHyvä kysymys unelmista. Luulen, että moni oma unelmani on toteutunut. Usein pienet unelmat kantavat kauas: unelma kauniista päivistä, hyvästä kirjasta, omasta ajasta. Mutta minulla on edelleen suuria, toteutumattomia unelmiakin, kuten ratkaisu ikuiseen urakriisiini. :)
Kevään valoa, ystäväin!
Unelmat saavat olla minkä kokoisia tahansa :) Minulla taitaa olla lähinnä aika pieniä unelmia, mutta kyllä niitä sitten riittääkin hyvin nukutuista öistä uusiin kirjahyllyihin... Yksi isokin unelma on, mutta sen suhteen en voi itse tehdä muuta kuin vain toivoa.
VastaaPoistaTein juuri kuvakollaasin postaukseen, jonka olisi tarkoitus olla ihan samasta aiheesta! Hauska yhteensattuma.
VastaaPoistaMinun unelmani oli ihan pienestä pitäen (alakoulusta saakka) kirjan julkaiseminen. Nyt, kun tämä elämäni isoin unelma on toteutunut, ensin hiukan pelotti, että mitä seuraavaksi, onko minulla unelmia enää lainkaan. No onhan niitä vielä, isoja ja pieniä. Haaveilu on kokopäivätyö ;)
Paljon onnea yksivuotiaalle Santerille! Hän on hyvin komea kuvassaan :)
VastaaPoistaMinusta unelmia on hyvä olla erikokoisia. Nyt on toteutumassa haave talosta ja jännittää niin paljon kun se ei ole vielä ihan totta. Siihen väliin on hyvä saada niitä pieniä unelmia, leivoskahveja kauniissa kahviloissa, vapaapäiviä, tällaista.
Kaunista päivää sinulle!
Täällä uusi blogisi seuraaja;) Minun unelmani ovat suurelta osin toteutuneet, mutta jotakin on vielä jäljelläkin, esim. esikoiskirjani julkaisu ja seuraavan käsikirjoitukseni valmistuminen niin ja se oma koivulehto kotiSuomessa;D
VastaaPoistaSuloinen koirasi sai myös minut ikävöimään jälleen omaa. Maailmalla kiertäessä koiran pito olisi ollut hankalaa, mutta ehkäpä siellä koivulehdossa sekin asia korjaantuu;)
Santeri kiittää lämpimästi onnitteluista (hauhau)!
VastaaPoistaKatja, ihan varmasti tapaat vielä koiramme livenä. Urakriisi, jatkuva sellainen, se on minullakin. Tai tiedän kyllä, mitä haluaisin tehdä (kirjoittaa), mutta jostain pitäisi saada rahaakin. Ja jos olen töissä, niin en jaksa kirjoittaa. En nytkään, vaikka olen osapäivätyössä ja teen niitä opintoja, ole ehtinyt juurikaan kirjaani edistää. Se harmittaa.
Maija, pienet, arkipäiväiset unelmat ovat parhaita. Isot unelmat ovat monesti sellaisia, ettei niihin itse voi vaikuttaa, mutta toivotaan, että se sinunkin iso unelmasi toteutuu!
Vera, hauska yhteensattuma tosiaan. Minäkin olen haaveillut samasta. Tietokirjoja olenkin jo julkaissut, mutta kyllä mielessä elää unelma myös kaunokirjallisesta teoksesta. Minun pitäisi vain oppia kirjoittamaan systemaattisemmin ja ahkerammin. Mutta ehkä sekin aika vielä koittaa.
Linnea, talo onkin iso asia. Mulla se unelma toteutui jo parikymmentä vuotta sitten. Toivotaan, että kaikkein noiden mainitsemiesi pienten unelmien lisäksi myös talounelma toteutuu.
Marke, tervetuloa! Huomasinkin ilahtuneena saaneeni uuden lukijan. Kävinkin jo vastavierailulla sivuillasi ja taatusti tulen käymään uudelleenkin. Koivulehto olisikin ihana, sillä koivu on lempipuuni (ihan järjenvastaisesti, sillä olen allerginen koivun siitepölylle). Koirat, kuten kissatkin, ovat ihania. Meillä niitä onkin useampikin, mutta me ollaankin aika lailla paikallaan pysyvää sorttia (matkustellaan kyllä, mutta onneksi on perheenjäseniä ja ystäviä, jotka silloin huolehtivat lemmikeistä).
Anna Elina!
VastaaPoistaKaikenlaiset unelmat, isot ja pienet, ovat suotavia. Ne pienet on helppo toteuttaa, suuria unelmia ei tarvita niin monta, niiden toteuttaminen voi olla paljon vaikeampaa;)
Oikein hyvää jatkoa sinulle niiden unelmien toteuttamisen tiellä.<3
Kiitos Aili-mummo! Unelmia pitää olla, pieniä ja suuria. Ja onneksi uusia tulee, kun jotkin unelmista toteutuvat.
VastaaPoistaVoi kuule. Koirahan on valtava unelma. Joka jäytää esimerkiksi minussa tällä hetkellä! Tahtoisin niin kernaasti koiran!
VastaaPoistaIhana tuo mäyriksesi :) Mun entisen bokserin paras pentukaveri oli mäyräkoira :D
Ihana Santeri, rapsutukset 1-vuotiaalle :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen unelma-aihe. Minä olen tällä hetkellä siinä onnellisessa asemassa, että moni unelmani on toteutunut. Tärkeimpänä ja isoimpana niistä on oma perhe; mies ja kaksi lasta. Vaikka mainitsin nyt nuo isoimmat (toteutuneet) unelmat, niin myös pienet unelmat on tärkeitä. Kahlil Gibran on kiteyttänyt unelmoinnin hyvin :)
Minäkin näen koiran isona unelmana, meilläkin se on aika ajankohtainen...
Mukavaa viikonloppua :)
Kiitos Helmi-Maaria! Toivottavasti saat koiran. Mäyris ei ole helpoin koira, mutta silti olen oikein onnellinen tuosta meidän Santerista. Siitä on kovasti seuraa silloin, kun joudun olemaan yksin ja touhujaan on mukava seurata.
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä, Santeri kiittää! Mullakin on moni unelma toteutunut ja pienten unelmien kanssa pyrin toimimaan niin, että niistä mahdollisimman moni toteutuisi. Aina nekään eivät ole itsestä kiinni, mutta monesti kyse on arvoista ja siitä, mitä pitää elämässään tärkeänä. Ihan konkreettisesti esimerkiksi niin, että kun ottaa koiran, niin on pakko luopua siitä ajatuksesta, että kotona olisi aina siistiä. Tämä mäyris ainakin on kova repimään ja pehmolelujen sisuksia on aina jossain lattialla...
Myöhästyneet mutta sydämelliset onnittelut Santerille! Jos ottaisin koiran, ottaisin Santerin kaltaisen. :) Tai niin luulinkin aina ottavani, kunnes huomasinkin olevani kissanomistaja, sitten vielä toisenkin kissan. Karvaiset ystävät ovat parhaita. <3
VastaaPoistaJa niin ovat pienet, suuret unelmatkin. Minusta unelman suuruus riippuu paljolti siitä, miten siihen itse suhtautuu, eikä miltä unelma vaikuttaa "yleisessä mittakaavassa". Minulle oli iso juttu saada löllätellä rauhassa kotona joitakin kuukausia (siis olla vuorotteluvapaalla), jonkun toisen mielestä tuo aika taas meni varmasti hukkaan, kun en matkustanut maailmanääriin, juossut maratonia, kirjoittanut kirjaa tms. Aika moni unelmani on onneksi toteutunut, mutta vielä riittää muitakin unelmia - myös onneksi.
Mukava unelmapostas. Ja nyt menen vihdoin kommentoimaan Tyrskyt-postaustasi! Olen lukenut sen jo muutamaan kertaan, mutta en ole saanut kommentointua...
Onnea Santerille♥
VastaaPoistaKoira on Iso ja Ihana unelma. Koira on ainoa pyyteetön ihmisen elämässä.
Meidän Olga on jo hyvin vanha, mutta sisukas. Olen jo viisi muotta ollut täysin omistautunut hänelle nivelrikon takia. Joka päivä hän saa olla tunteja kanssani puutarhassa ja minä kehitän virikkieitä. Helteillä olen istunut hänen kanssaan kellarissa. Toivon kylmää ja sateista kesää. Jos se toteutuu, Hänen Majesteettinsa jaksaa katsoa vielä yhden ensilumen. Kun hänet haudataan puutarhaamme, sinne jää paikka minullekin. Vain osa minusta menee muualle, sillä haluan olla Olgan kanssa Oma taivaassa, jossa ovat myös ihmisten rakkaat lemmikit.
Olethan lukenut Seboldin kirjan Oma taivas.
Paljon ihania vuosia teille♥
Jenni, kiitos! Mie oon siinä onnellisessa asemassa, että meillä on sekä kissoja että koiria.
VastaaPoistaOma aika ja vapautuminen työrutiineista on mielestäni erittäin hyvä unelma. Eikä sellaisen vapaan aikana tosiaankaan ole pakko tehdä mitää maata kaatavaa. Itseen satsaaminen on tärkeää eikä missään nimessä hukkaan heitettyä aikaa.
Leena, kiitos! Minustakin koira on ihana unelma, mutta tiedän niitäkin, jotka eivät ajattele samoin. Toivottavasti sinä saat pitää Olgan luonasi vielä pitkään. Tiedän, miltä lemminkin menettäminen tuntuu. Meidäkin pitää vähin erin ruveta totuttautumaan siihen, että vanhimmat lemmikkimme eivät välttämättä ole enää pitkään kanssamme. Saatiin juuri kuulla, että että vanhimmlla koirallamme on jotain ongelmia keuhkoissa ja ehlä sydämessäkin. Nyt aloitetaan kuitenkin lääkitys. Toivottavasti se tehoaa. Pessi täyttää toukokuussa 13 vuotta, joten ikää on jo aika lailla, mutta tiedän ainakin yhden 15-vuotiaan lapinkoiran. Vanhin kissamme täyttää heti 15 vuotta ja vaikka onkin hyvin pirteä ja leikkisä, niin monesti huomaan miettiväni, miltä mahtaa tuntua, kun Maijasta pitää luopua. Hän nimittäin on persoona, jos kuka.
En muuten ole lukenut Omaa taivasta. Pitää ehdottomasti lukea.