maanantai 22. syyskuuta 2014

Eipä mennyt riimi rikki eli L - niin kuin limerikki

Viime aikoina on blogistaniassa pyörinyt L niin kuin Limerikki -haaste, jonka lanseerasi noin viikko sitten mainio ja kekseliäs Valkoinen kirahvi Opuscolo-blogissaan. Koska tykkään riimitellä, nappasin haasteen sheferijmiltä, joka pyysi kaikkia kiinnostuneita vastaamaan haasteeseen.

Tässä oma hengentuotteeni, josta kehkeytyi 3-säkeistöinen. Ihan kaikkia limerikki-sääntöjä en noudattanut, mutta antakaa anteeksi, sillä tämä on ensimmäinen limerikkini.

Tiedätkös, että Joensuussa
orava keikaroi sikari suussa?
Se päivisin joella seilasi,
kuvajaistaan vedessä peilasi,
ja maljoja kohotti kuusipuussa.

Kohtalokseen koitui Pielisjoki,
ikävän lopun kurre koki.
Juhlija väsyneenä veneessä nukkui,
alus keikahti, pörröhäntä hukkui.
Jäljelle jäi vain sikarin noki.

Oravista täyttyi Itäsilta,
kun hämärtyi sumuinen ilta.
Tulivat hautajaisiin keikarikurren.
neidot kaipasivat nyyhkien, surren:
katosi komistus Karjalan kankahilta.




Haasteen säännöt ovat tällaiset:

1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa:"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABB(Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdiltä)

2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.

3, Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä.)

4. Kopioi  linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.

5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi. 

Aikaa haasteeseen on syyskuun loppuun saakka - siihen saakka annetaan runosuonen virrata!

Limerikkejä rustailemaan haastan Paulan, Amman ja Marilen.


22 kommenttia:

  1. Oi, niin ihana limerikki. Ja niin surullinen. Kevyet mullat keikarikurrelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Limerikki halusi muotoutua tuollaiseen surulliseen suuntaan. Minkäs runon toiveille voi.

      Poista
  2. Hyvin kulkee runojalka. Hienoa, että nappasit haasteen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino! Välillä runojalka kulkee, välillä ontuu.

      Poista
  3. Voi poloista kurreparkaa! Hyvä, että tartuit haasteeseen - ja riemukasta, että tämä Valkoisen Kirahvin herättelemä runosuoni näin vuolaana virtaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravien elämä voi olla aika rankkaa. Minustakin on niin mukavaa lukea näitä blogistien kirjoittamia limerikkejä.

      Poista
  4. Mihin lie pärähtänyt kommenttini, kopaisenpas uudemman kerran...

    Minulle tämä runo loihti mieleen Aleksis Kiven runon oravasta. Aivan ilahduttavaa, että nappasit tämän - olet kyllä aika haka runolle ryhtymisessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentit häviää nykyisin ihan kummallisesti. Kiitos kehuista! :-)

      Poista
  5. Voi kurren kovaa kohtaloa, mutta aivan loistava on tuo runosi!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jane! Kurrelle tosiaan kävi vähän huonosti....

      Poista
  6. Kiitos Limerikistä Anna, olipa ihana, mutta surullinen tapaus! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo! Terveisiä täältä "pohjoisen" talvesta!

      Poista
  7. On kyllä ihan mahtava limerikki, hienoa! Ja kiitos haasteesta, omat aivoni surraavat tällä hetkellä ihan tyhjää, mutta jospa niissä jotain tähän kehkeytyisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma! Kyllä sun aivot vielä runon kehkeyttävät jossain vaiheessa.

      Poista
  8. Mahtava limerikki... Surkean kohtalon koki kurre, mutta varmaan häntä jää moni neito muistamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Kaisa Reetta! Kurrelle kyllä kävi huonosti, mutta eihän runoudessakaan voi välttää surullisia aiheita.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!