Tammi- ja helmikuun luetut

En lomani takia postaillut kuukausi sitten tammikuun luetuista, joten listaanpa ne nyt sitten helmikuun luettujen kanssa.

Tammikuussa luin yhteensä nämä seitsemän kirjaa:

Yangzom Brauen: Tiibetin tyttäret. Gummerus. 2011.
Colin Dexter. Palvelus vainajille. Otava. 2001 [1992].
Claudie Gallay: Tyrskyt. Avain. 2011 [2010].
Helmi Kekkonen. Valinta. Avain. 2011.
Sirpa Kähkönen: Rautayöt. Otava, 2002.
Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet. Tammi. 2010.
Camilla Läckberg: Merenneito. Gummerus. 2011. 

Tiibetin tyttäret oli meillä vuoden ensimmäisen lukupiirikokoontumisen aiheena. Tiibetistä kiinalaisten vainoa paenneen nunnan, hänen tyttärensä ja tyttärentyttärensä elämästä kertova kirja on mielenkiintoinen ja tärkeä. Suosittelen kirjaa etenkin niille, joita buddhalaisuus, Tiibet ja erilaisten kulttuurien kohtaaminen kiinnostaa.

Dexterin kirjan arvioin muutaman muun dekkarin kanssa täällä. Avain-kustantamon kahdesta upeasta kirjasta eli Gallayn Tyrskyistä ja Helmi Kekkosen Valinnasta aion vielä kirjoittaa perusteellisemmin. Sen sijaan Kähkösen ja Läckbergin kirjat jäävät nyt arvioimatta, sillä olen palauttanut kirjat kirjastoon. Lehtolaisenkin laitoin jo lomallani kiertoon. 

Kähkösen Rautayöt ei ollut mielestäni ihan yhtä hyvä kuin sitä Kuopio-sarjassa edeltävä Mustat morsiamet (ks. arvioni täältä), mutta vakuuttavaa Kähköstä kuitenkin. Merenneito oli ensimmäinen lukemani Läckberg. Pidin dekkarista ja haluan jatkossakin lukea saman tekijän kirjoja. Lehtolaiseen en sen sijaan oikein enää saa otetta. Siis olihan Minne tytöt kadonneet ihan luettava,  mutta eivät nämä uudet Lehtolaisen kirjat ole mielestäni enää yhtä hyviä kuin Maria Kallio -sarjan alkupuolen dekkarit. Lienevätkö omat odotukset nousseet vai onko vika kirjoissa?

Helmikuussa taas ehdin lukemaan yhteensä kuusi kirjaa, eli nämä:

Agatha Christie: Death on the Nile. HarperCollins. 2007 [1937].
Ann Cleeves: Kuolonkukkia. Karisto. 2012.
Elizabeth George: This Body of Death. Hodder & Stoughton. 2011 [2010].
Andreï Makine: Tuntemattoman miehen elämä. WSOY. 2010.
L. M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny. Minerva. 2012.
Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon. Otava. 2011. 

Makinen kirjan luin lukupiiriä varten. Itse asiassa luin Tuntemattoman miehen elämän jo toisen kerran ja pidin siitä edelleen, vaikka kirjan alkua lukiessani ihmettelin, miksi olin kirjasta aiemmin niin vaikuttunut. Kirja jakautuu kahteen osaan. Alussa kuvataan aika oivaltavasti elämänmenoa nyky-Venäjällä, mutta pidin ehdottomasti enemmän kirjan toisesta, sotaa ja sen jälkeistä aikaa kuvaavasta, kirjan toisen keskeisen henkilön muistoille rakentuvasta osasta. 

Christien, Cleevesin ja Georgen olen arvioinut lyhyesti (ks. täältä) ja tulossa on vielä arviot Hedelmätarhan Kilmenystä ja Swärdin kirjasta.

Kevätaurinkoista, leppoisaa ja kaikin puolin mukavaa viikonloppua!

Tykkylumista kansallismaisemaa muutama vuosi sitten maaliskuussa.