Dekkareiden lyhytarvioita

Olen aina lukenut dekkareita, milloin enemmän, milloin vähemmän. Etenkin silloin, kun kaipaan jotain rentouttavaa luettavaa, tartun usein dekkariin. Esimerkiksi lomamatkoilla luen niitä mielelläni. Niin tein myös tammikuun loppuun ja helmikuun alkuun ajoittuneella Kanarian lomallamme. Tosin jatkoin dekkareiden parissa kotonakin potiessani pitkittynyttä flunssaa.

Koska aika ei riitä juuri nyt pitkien arvioiden kirjoittamiseen, niin kirjoitankin lyhyet arviot lukemastani dekkarikirjallisuudesta.

Colin Dexter: Palvelus vainajille. Otava. 2001 [1992]. Englanninkielinen alkuteos Service Of All The Dead. (1979). Suomentanut  Aarne T. K. Lahtinen.  272 sivua.

Pidän aika lailla komisario Morsen tutkimuksista kertovasta TV-sarjasta.  En muista, olenko tätä ennen lukenutkaan yhtään Colin Dexterin Morse-kirjaa, joiden pohjalta televisiosarja siis on tehty.  

Kirjassa Palvelus vainajille komisario Morse yrittää viettää kevätlomaa, mutta suntion murha St Frideswiden seurakunnassa ja sitä seuraavat tapahtumat saavat Morsen innostumaan. Sen sijaan, että komisario jatkaisi lomaansa oluttuoppien ääressä Oxfordissa, hän ryhtyy tutkimaan varsin monimutkaiseksi kehittyvää tapahtumasarjaa. 

Kirjan parasta antia on ehdottomasti komisario Morsen välillä ihastuttava, välillä (kieltämättä) vihastuttava hahmo. Kuitenkin myös kirjan tapahtumat ja henkilöiden kytkennät yllättävät lukijan. Palvelus vainajille oli ihan hyvä, muttei kuitenkaan mikään erinomainen jännäri. Lomalukemiseksi se sopi hyvin,  mutta kyllä TV-sarja peittoaa ainakin tämän Morse-dekkarin selkeästi.

Tähtiä: : ★ ★ ★ +

Agatha Christie: Death on the Nile. HarperCollins. 2007 [1937]. 416 sivua.

Kaipasin lomalla jotain englanninkielistä luettavaa, kuten minulle aika usein lomalla käy. Olenkin muutaman viimeisen ulkomaan matkan aikana ottanut tavakseni ostaa joko lentokentältä tai lomakohteesta ainakin yhden englanninkielisen kirjan. Löysin laspalmasilaisesta, vieraskieliseen kirjallisuuteen erikoistuneesta pienestä kirjakaupasta ikisuosikkini Agatha Christien dekkareita ja valitsin niistä kirjan Death on the Nile, jonka olen joskus lukenut suomeksi. Siitä on kuitenkin jo niin pitkä aika, ettei minulla enää ollut muistikuvaa kirjan tapahtumista, murhaajasta puhumattakaan.

Egyptiin sijoittuva, Hercule Poirotin hahmon ja nuoren kauniin Linnet Ridgewayn murhan ympärille rakentuva murhamysteeri on klassinen, hyvin etenevä dekkari. Nautin aika lailla tämän kirjan lukemisesta istuessani palmujen katveessa, eikä minulla ollut edes pahemmin vaikeuksia kielenkään kanssa. Tosin jo aika aikaisessa vaiheessa aloin saada vihiä sitä, kuka on murhaaja, mutta se ei haitannut lukunautintoa (voi olla, että sittenkin minulla oli jokin muistikuva siitä, miten tämän kirjan  mysteeri ratkeaa).

Tuntui mukavalta palata pitkästä aikaa myös lukien Christien dekkarien maailmaan. Olen nimittäin katsonut silloin tällöin dekkarien pohjalta tehtyjä niin Poirotista kuin neiti Marplestakin kertovia TV-elokuvia.

Tähtiä:  : ★ ★ ★ ★

Elizabeth George: This Body of Death. Hodder & Stoughton. 2011 [2010]. 728 sivua.

Georgen dekkari oli sitten se toinen matkalla tehty kirjaostos (käsittääkseni tätä kirjaa ei ole vielä suomennettu). En muista, löysinkö komisario Lynleyn aikoinaan Elizabeth Georgen kirjojen vaiko kirjojen pohjalta tehdyn TV-sarjan kautta. Siinä missä Dexterin kohdalla TV-sarja peittoaa mielestäni ainakin tuon em. kirjan, ovat Georgen kirjat ja TV-sarja mielestäni aika tasavahvoja. Itse asiassa Komisario Lynley on yksi brittiläisistä suosikkisarjoistani. Sen verran Georgen kirjoja voi yleisesti kritisoida, että joskus niihin on tungettu ihan liikaa tavaraa ja juonen seuraaminen on välillä todella haastavaa. Onneksi niin ei käynyt tämän kirjan kohdalla.

Kirjassa Lynley ja ylikonstaapeli Havers sekä Lynleyta sijaistava Isabelle Arderly (vaimonsa kuolemasta toipuva Lynley nimittäin toimii vain hänen neuvonantajanaan) selvittävät hautausmaalta löytyneen nuoren naisen murhaa. Vaikka kirjan keskiössä onkin rikos ja sen tutkinta, niin tässä, kuten muissakin Georgen dekkareissa, tarkastellaan myös Lynleyn ja Haversin yksityiselämää. 

This Body of Death oli mielestäni monella tavalla onnistunut dekkari. Kirjoittaja on osannut sitoa hyvin irrallisilta vaikuttaneet langanpäät. Lopussa, kun eri henkilöhahmojen kytkennät toisiinsa ovat avautuneet ja murha motiiveineen ja erilaisine yksityiskohtineen ja taustoineen on selvitetty, en voinut muuta kuin olla tyytyväinen lukemaani.

Vaikka kirja on paksu, niin en missään vaiheessa pitkästynyt tai kokenut, että jokin juonen käänne tai henkilö olisi voitu jättää pois. Georgen luomat henkilöhahmot ovat uskottavia ja kirja piti hyvin otteessaan. Yllätyin siitä, että sain luettua kirjan aika nopeasti. Tämä on kyllä paras dekkari, jonka olen aikoihin lukenut.

Tähtiä: : ★ ★ ★ ★ +

Ann Cleeves: Kuolonkukkia. Karisto. 2012. Englanninkielinen alkuteos Hidden Depths (2007). Suomentanut Annukka Kolehmainen. 347 sivua.

Olen aiemmin vaikuttunut Ann Cleevesin Shetlantiin sijoittuvista dekkareista, joissa rikoksia selvittelee komisario Jimmy Perez. Odotukset uuden VERA-sarjan osalta olivat siten varsin korkealla. Tästä sarjasta on ilmestynyt Britanniassa jo yhteensä neljä osaa, joista Kuolonkukkia on järjestyksessään kolmas. Ihmettelen, miksi sarjan suomentaminen on aloitettu kolmannesta eikä ensimmäisestä osasta. Ehkä tätä ratkaisua selittää se, että juuri Kuolonkukkien pohjalta tehty jakso aloittaa neliosaisen TV-elokuvien sarjan, joka näytetään meilläkin ilmeisesti tämän vuoden aikana (en onnistunut löytämään mistään tarkempia tietoja sarjan esitysajankohdasta).

Kuolonkukissa selvitellään kahden nuoren ihmisen, 16-vuotiaan pojan ja nuoren naisopiskelijan murhia. Murhille on yhteistä se, että ruumiit ovat vedessä ja veden pinta on koristeltu kukkasin. Murhilla ei näytä olevan mitään muuta yhtymäkohtaa, mutta kirjan edetessä sellainen kuitenkin löytyy. Rikosta ratkaisevat ylipainoinen, suorasukainen ja aika omituinenkin komisario Vera Stanhope sekä hänen apulaisensa, nuori komisario Joe Ashworth.

Valitettavasti VERA-sarjan ensimmäinen suomettu dekkari ei ollut läheskään niin hyvä kuin Shetlantiin sijoittuvat Cleevesin kirjat. Ainakin Georgen taitavan ja hyvin rakennetun dekkarin jälkeen Kuolonkukkia tuntui jotenkin laimealta. Ei tämäkään kirja huono ollut, olihan juoni hyvin sommiteltu ja henkilöhahmotkin ihan uskottavia ja monitahoisia. Kuitenkaan dekkari ei ollut niin hyvä kuin olin odottanut. Mutta eipä tämä ole ensimmäinen kerta, kun kirjaan ladatut odotukset eivät täyttyneet...

Tähtiä: : ★ ★ ★ ½