tiistai 1. tammikuuta 2013

Upea Jää päätti lukuvuoden 2012

Ulla-Lena Lundberg: Jää. Teos & Schildts & Söderströms. 2012. Ruotsinkielinen alkuteos Is. Käsikirjoituksesta suomentanut Leena Vallisaari. 366 s.

Pappi vaimoineen seisoo hytisten rannalla vielä vähän aikaa sen jälkeen, kun vieraat ovat lähteneet matkaan, kuulevat heidän huutonsa kaukaa jäältä. Sitten nekin ovat poissa, ja kuuluu vain kuvaamaton hiljaisuus joka vallitsee, kun meri on jäässä. Muulloin täällä kuuluu aina meren ääni. Koskaan ei ole niin tyyntä etteivät mainingit kuiskailisi ja supisisi, ja tyventäkin kannattelee paahteisten laiskanpäivien alla piilevä ääni. Sitten tuuli nousee ja kohina vahvistuu. Kun kuuluu vihellystä, on oltava varuillaan, mutta sisäluotojen suojaan ja sisälle taloonkin pauhu tunkeutuu, ja myrskyn mentyä ohi se soi siellä vielä kuin viisästyneneenä kaikuna.

Eipä olisi lukuvuosi 2012 voinut päättyä paremmin, sillä viimeinen viime vuoden puolella lukemani kirja oli Ulla-Lena Lundbergin Jää. Vaikuttava, koskettava ja kaunis Jää vie lukijan sotienjälkeiseen aikaan ja Ahvenanmaan saaristoon, Luodoille, ympäristöön, joka on itselleni vieras, mutta johon lukijana solahdin ihan itsestään.

Jää seuraa saaristolaisseurakuntaan papiksi saapuneen Petter Kummelin ja hänen perheensä tarinaa. Papin nuori perhe otetaan vastaan suurin odotuksin, ja elämä saaristossa näyttäytyy papille ainakin alussa ristiriidattomana ja jopa idyllisenä. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin hyvää ja kaunista kuin miltä alussa näyttää eikä seurakunnan kahtiajako itä- ja länsiluotolaisiin ainakaan helpota seurakunnan toimintoja. Kuitenkin mutkaton Petter, joka messuaa mainiosti ja jolla on aina aikaa saariston väelle, saa ihmiset puolelleen.

Pastori ja hänen hyvin tomera, aikaansaava ja pärjäävä vaimonsa Mona sekä tyttäret Sanna ja Luodoilla syntyvä Lillus ovat kirjan keskeisimmät henkilöt, mutta kirjassa kuvataan elävästi ja ymmärtäen myös kirkkosaaren ulkopuolella asuvan saariston asukkaita. Yksi kiinnostavista henkilöistä on saaristossa kätilönä ja epävirallisena lääkärinä toimiva Irina Gyllen, jonka kanssa pastori ystävystyy. Neuvostoliitosta Suomeen karanneen tohtori Gyllenin elämä ennen saaristoon päätymistä on ollut dramaattinen ja hän on joutunut muun muassa hylkäämään oman lapsensa.

Jää on paljon muutakin kuin tarina pastorista ja hänen perheestään tai saaristolaisyhteistöstä. Minulle Jää on kiinnostava ajankuva, joka kertoo sodanjälkeisen ajan omavaraisuudesta sekä ihmisten elinoloista ja pärjäämisestä karuissa olosuhteista, mutta toisaalta tulevaisuudenuskosta ja saariston modernisoitumisesta. Jää vaikutti minuun myös hienona merellisen maiseman, luonnon ja elinympäristön kuvauksena. 

Mietin kirjaa lukiessani monta kertaa kirjan nimeä. En kirjan alkupuolella ihan ymmärtänyt nimen valintaa, mutta kirjan loppupuolella totesin, ettei kirjalla voisi olla parempaa tai oivaltavampaa nimeä, onhan jäällä kirjassa monia merkityksiä. Se on konkreettista jäätä, joka kestää, kannattelee ja yhdistää erillään asuvat saarelaiset, mutta toisaalta on arvaamatonta, haurasta, särkyvää ja ihmisiä erottavaa. Jää kuvaa myös sydämen kylmettämistä ja sitä, kun tunteet tukahdutetaan eikä niitä jostain syystä uskalleta paljastaa.

Kerronnallisesti Jää on hyvällä tavalla perinteinen, kronologisesti etenevä ja turhia kikkailuja kaihtava. Mielestäni kirja on kirjoitettu - ja myös suomennettu - hyvin. Kieli on kaunista, vaikuttavaa ja rauhoittavaa. Kirjan kerronta etenee preesensissä ja sen katkaisevat paikoin posti-Antonin hienot pohdinnat saariston elämänmuodosta ja meren olemuksesta sekä merellä asuvista hengistä, joiden viestejä Anton tulkitsee enteinä.

Ulla-Lena Lundbergin Jää on kyllä yksi vaikuttavimmista viime aikoina lukemistani kirjoista. Ehdottomasti Finlandiansa ansainnut.

22 kommenttia:

  1. On upeaa seurata miten niin moni on tähän kirjaan ihastunut. Upea kirjavuoden päätös, ei oikeastaan upeampi olisi voinut olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettele sitä, miten monet tähän kirjaan ihastuvat. Kirjassa on paljon kiinnostavia teemoja ja jo perustarina on hyvä ja kieli kaunista.

      Poista
  2. Voi minulla on vielä pahasti kesken tämä! Luen ruotsiksi ja se on hieman hitaanlaista puuhaa :D Kirjan vivahteikas kieli ei ole päästä kovin helpolla ei-äidinkielistä lukijaa. Ja aika hyvin sanoit, että kieli on rauhoittavaa. Aivan kuin aika seisahtuisi sitä lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että luet kirjaa alkukielisenä, vaikka onhan se aina vaativampaa kuin suomeksi lukeminen. Minäkin voisin yrittää lukea Jään ruotsiksi jossain vaiheessa.

      Poista
  3. Minullakin tämä oli viime vuoden viimeisin kirja ;)

    Olen yhä niin vaikuttunut lukukokemuksen jäljiltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, vaikuttunut minäkin olin ja olen edelleen. Ja tämä on niitä harvoja kirjoja, jota lukiessa itkin.

      Poista
    2. Anna Elina, samat sanat! Itkin silmät päästäni jo sinä päivänä, kun Sanna ja Cecilia olivat poimimassa mansikoita (silloin onnesta ja liikutuksesta, Lundberg kirjoitti sen kaiken niin kauniisti!), ja sitten myöhemmin vielä enemmän.

      Poista
    3. Itkukuorolainen täälläkin! Hyvä huomio tuokin, että vaikka ympäristö on itselle täysin vieras, siihen solahti vaivatta ja nauttien. Upea teos.

      Poista
  4. Tämä on minulta lukematta mutta tulossa tänä vuonna ehdottomasti. En ole uskaltanut lukea tästä bloggauksia, en nytkään, säästelen, mutta tiedän, että odotan hyvää! :-)

    Ihanaa, että on tällaisia kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkin varmaan hyvä, ettei paljonkaan lue ennen kirjan lukemista bloggauksia, koska se vaikuttaa kuitenkin lukemiseen tai ainakin odotuksiin.

      Minäkin onnellistuin kovasti tätä kirjaa lukiessa ja ymmärsin taas kerran, miksi kirjallisuutta rakastan.

      Poista
  5. Ääks, näitä suitsutuksia lukiessa "Jääkuume" nousee ihan hurjiin lukemiin... miten nyt pitäisin jalat maassa, etteivät odotukset nouse ihan epärealistisen korkeiksi... ehkä en edes yritä, pitäähän sitä saada kokea lapsenomaista odottamisen riemua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäänsä olisi ihan tervettä lukea ainakin yksi arvio, jossa kirja ei ole kolahtanut :D Meininki on kuin Neuvostoliitossa, kun kaikki yhteen ääneen hymistelemme ja kirjaa kehumme.

      (Mutta minkäs sille mahtaa kun kirja on vain niin hyvä...)

      Poista
    2. Elma Ilona, olen pahoillani. ;-) Mutta ei sille oikein voi mitään, jos ja kun kirja on hyvä, että se saa suitsutusta. Mutta on todellakin vaikea pitää omat odotukset realistisina, jos kaikki kirjaa kehuvat.

      Poista
  6. Hih, itsekin kirjoitin Jäästä juuri eilen. Meinasi tulla kiire, kun postaus piti saada ulos ennen keskiviikkoaamua. ;)

    Kirjoitit tästä hienosti! <3 On niin ihanaa palata tämän upean romaanin tunnelmiin. Ja yhdyn täysin Paulan sanoihin: ihanaa, että on tällaisia kirjoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Minäkin kiirehdin eilen kirjasta kirjoittamaan, että ehdin äänestää juuri tätä kirjaa kilpailussa.

      Poista
  7. Hieno ja koskettava kirja, jonka nimivalinta on aivan mahtava. Sen ymmärsi täysin vasta kirjan loputtua...

    VastaaPoista
  8. Jää on kyllä kertakaikkisen upea romaani. Mieleenpainuva, sydämeenkäyvä, viisas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Jää on todella hieno kirja, johon sopivat erittäin hyvin nuo mainitsemasi luonnehdinnat.

      Poista
  9. Anna Elina, hieno arvio tästä Finlandian voittajasta..:)))

    Oikein hyvää uutta lukuvuotta sinulle!<3333

    VastaaPoista
  10. Minulla pääsi tämä vuoden kohokohtiin! Melkein päätti kirjavuoden 2012, mutta vielä ehdin lukaisemaan Ollikaisen Nälkävuoden. Jää oli kertakaikkisen upea kokemus ja ehdottomasti Finlandiansa ansainnut, kuten totesit!

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!