Saara Henriksson on minulle uusi kirjailijatuttavuus. Jostain syystä en ole missään törmännyt hänen kiiteltyyn esikoisromaaniinsa Moby Doll (2011), vaikka kirja on ollut esillä myös täällä blogistaniassa.
Henrikssonin toinen romaani Linnunpaino on saanut vaikutteita Siniparta-sadusta. Romaanin päähenkilö Lilja on nuori tanssija, jonka tähtäimessä on Judith-vaimon rooli Siniparta-teoksessa. Kirjassa on preesensissä tapahtuvan minäkerronnan lomassa lyhyitä jaksoja, joissa avataan Siniparran ja tämän nuoren vaimon tarinaa. Siniparran tarina tarjoaakin teokselle yhden luontevan lukutavan, ja Sinisen linnan kirjaston Maria kertoo lukeneensa kirjaa nimenomaan Siniparta-sadun valossa.
Kirjan keskeisin teema on Liljan ja lintumies Tommin suhde, joka vertautuu Siniparran ja tämän vaimon tarinaan, mutta jota voisi toki tarkatella myös tanssina. Siihen viitannee kirjan etukannen teksti: "Kun emme muuta osanneet sanoa itsellemme ja toisillemme, jatkoimme tanssimista". Siinä missä Siniparran vaimo haluaa kohtalokkain seuraksin tietää, mitä piilee Siniparran linnassa olevan lukitun oven takana, kohdistuu Liljan uteliaisuus Tommin ja tämän aiemman rakastetun Petrin suhteeseen. Lilja takertuu ja kyselee itsepäisesti, kun taas Tommi haluaa tilaa, vaikenee ja etääntyy.
Vaikka kirja onkin Liljan ja Tommin rakkaustarina, niin paljon kiinnostavammaksi nousee nuoren tanssijan elämän, työn ja työyhteisön kuvaus. Henriksson kuvaa Liljan epävarmuutta omista tanssijan kyvyistään ja asemastaan tanssijaryhmässä samoin kuin sitä, miten koville tanssijan kroppa joutuu. Mutta toisaalta kirjassa kuvataan niitä upeita hetkiä, jolloin tanssiminen sujuu ja Lilja eläytyy esitettävän tarinan maailmaan:
Seuraan hänen liikkeitään, hän ojentaa kätensä, katsoo minua niin vakavana, että hetken rohkeuteni horjuu. Katson häntä silmiin, pala nousee kurkkuun. Tässä me olemme, päähenkilöiden tarina välissämme.
Pidän Henrikssonkin tavasta kirjoittaa ja kertoa. Hän kuvaa ilmeikkäästi ja taitavasti päähenkilönsä ajatuksia ja tunteita sekä kehollisia ja aistimuksellisia tuntemuksia. Myönnän, että minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja sen suhteen, miten kirjailija onnistuu yhdistämään Siniparran tarinan nuoren tanssijan elämään tai miten minä lukijana koen itselleni vieraan aihepiirin. Joissakin kohdissa kirjan loppupuolella kieltämättä tuntui, että Siniparran ja Liljan tarinan yhtymäkohtia selitettiin liikaakin, mutta pääsääntöisesti idea toimi.
Koska en ole koskaan harrastanut tanssia enkä ymmärrä tanssista juuri mitään, olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin pääsin sisään nuoren tanssijan maailmaan ja miten vahvasti Linnupaino imaisi minut mukaansa. Kyllähän minun täytyy (kirjailijan kolmatta teosta odotellessani) lukea myös se esikoisteos.
Kirjailijan omaan blogiin eli Margaret Pennyn muistikirjaan on koottu lista Linnunpainon arvioista.
PS. Blogissani meni äskettäin rikki 30 000 vierailun rajapyykki. Nöyrä kiitos ja kumarrus!
PS2. Osallistun tällä kirjalla Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteeseen.
Minä pidin myös tästä, vaikka ihan kaikki kirjassa ei kolahtanutkaan (juuri tuo rakkaustarina jää mielestäni heikommaksi kuin tanssielämä). Harmittaa, että kirja on ollut suhteellisen vähän esillä mediassa. Tai sitten en ole vain törmännyt.
VastaaPoistaEipä tästä tosiaan ole ollut kovinkaan montaa arviota lehdissä eikä blogeissakaan. Valitettavasti joidenkin pienempien kustantamoiden kirjat jää isompien kustantamoiden jalkoihin.
PoistaMinulla tämä odottaa kirjapinossa lukemista. Jostain syystä siirrän ja siirrän tämän kirjan aloittamista. Ehkä se johtuu siitä, että tanssimaailma tuntuu vieraalta. Postauksesi jälkeen on rohkeampi olo, taidan sittenkin uskaltautua Linnunpainon pariin.
VastaaPoistaMulla oli muuten ihan sama juttu ja vetkuttelin kirjan aloittamista. En nimittäin pitänyt kirjaa riittävän mielenkiintoisena, mitä se sitten kuitenkin oli.
PoistaMulla on tämä juuri luettavana ja ainakin tähän mennessä olen tykännyt. En ole ennen lukenut tanssi-aiheisia kirjoja ja siksi olin kamalan innostunut tästä. Mutta ilmeisesti tanssin osalta ei ainakaan ole pettymyksiä luvassa :D
VastaaPoistaEnpä usko, että petyt kirjaan ainakaan tanssin sunteen. Minä olin yllättynyt siitä, miten hyvin tarina imaisi mukaansa. Positiivinen yllätys kaikkineen.
PoistaMinua on vähän varovaisesti kiinnostanut Henrikssonin Moby Doll, mutta nyt sait minut kiinnostumaan myös tästä Linnunpainosta. Täytyy pitää silmät auki kirjastoreissulla! :)
VastaaPoistaMoby Dollista en osaa sanoa mitään, mutta Linnunpainoa suosittelen kyllä.
PoistaMinullekin tämä on uusi tuttavuus, mutta sinun ja Kirsin arviot luettuani tahdon tutustua kovastikin! Onnea vierailijamäärästä!
VastaaPoistaKiitos Helmi-Maaria! Suosittelen tätä vilpittömästi.
PoistaMoby Doll oli minusta ihan hyvä lukukokemus! Kannattaa kyllä lukea. Itse pitäisi lukea tämä Linnunpaino :)
VastaaPoistaOlen kuullut paljon kehuja Moby Dollista, joten aion kyllä sen lukea, etenkin kun tykästyin Henrikssonin tyyliin.
Poista