Jo nyt on!

Heidi Linde: Jo nyt on! WSOY. 2012. Norjankielinen alkuteos Nu, jävlar! Suomentanut Katriina Huttunen. 349 sivua. Päällys: Anna Makkonen.

Norjalaisen Heidi Linden Jo nyt on! on romaani elämänpelosta, odotuksista, pettymyksistä ja muutoksesta. Näitä teemoja pohditaan neljän, toisiinsa löyhästi liittyvän henkilön kautta. Kertomalla vuorotellen Teresestä, Lydiasta, Jessicasta ja Kevinistä, Linde kutoo kiinnostavan tarinan elämästä norjalaisessa pikkukaupungissa Kongsveingerissä. Romaani kertoo yhdestä päivästä kunkin päähenkilön elämässä, mutta takaumien avulla kirjailija käsittelee myös heidän aiempia elämäntapahtumiaan.

Keskeishenkilö, johon toisten kirjan päähenkilöiden tarinat liittyvät, on kaunis Jessica. Hän on juuri mennyt naimisiin ja valmistautuu lapsuutensa kotipaikkakunnalla seuraavana päivänä pidettävään häävastaanottoon. Odotellessaan miestään Jessica tutkii entistä huonettaan. Huone, joka on joidenkin aiempien vierailujen aikana muuttumattomana ja entisenlaisena tehnyt hänen olonsa turvalliseksi, saa hänet elämänmuutoksen edessä surulliseksi. Muistot lapsuudesta ja varhain kuolleesta alkoholisti-isästä nousevat pintaan.
Joskus taas, kuten eilen illalla, huoneen näkeminen vetää hänet johonkin pimeään ja raskaaseen. Hän huomasi sen heti huoneen oven avattuaan. Lydia hyöri hänen ympärillään ja Jessica seisoi oviaukossa ja katsoi kaikkea sitä mikä hän oli ollut, kaikkea mikä hän kerran oli, ja tuntui kuin raskasmielisyyden sumu olisi levinnyt hänen päänsä päälle ja ikään kuin vetänyt häntä alaspäin.

Jessican lapsuus- ja nuoruusaikainen ystävä Teresa odottaa kolmatta lastaan ja pinnistelee monenlaisten odotusten ristipaineessa. Teresa on aikonut viettää itsekseen rauhallisen vapaapäivän, jolloin hän voi mennä takaisin nukkumaan, painua sänkyyn peiton alle tai heittäytyä sohvalle ja levittää huovan päälleen, hän voi katsoa elokuvaa, lukea kirjaa, juoda ruokapöydän ääressä kahvit ja lukea lehteä vaikka kokonaisen tunnin. Päivä ei kuitenkaan etene suunnitelmien mukaan.

Jessican äiti Lydia pakenee elämän realiteetteja viinilasillisiin, joita nauttii mielikuvitusystävänsä kuningatar Sonjan kanssa. Lydia on kirjan ohuin ja itse asiassa keskeneräiseksi jäävä hahmo, jota kirjailija olisi voinut kehitellä enemmän. Tosin Jessicaa käsittelevissä osuuksissa myös Lydian hahmo saa lisäväriä.

Huoltoaseman työntekijän Kevinin kuvaamisessa kirjailija vastaavasti on mielestäni onnistunut erinomaisesti. Kevin on nuoruusvuosinaan seurustellut Jessican kanssa. Hän haikailee paitsi nuoruudenrakastettuaan niin myös lupaavaa jalkopallouraansa, joka on katkennut loukkaantumiseen. Kevinin elämään muutos astelee huoltoasemalle piipahtavan nuoren, kiinnostavan naisen hahmossa.

Kirjassa käytetty episodimaisuus ei kerronnallisena ratkaisuna ei ole mitään uutta, mutta toimii hyvin tässä kirjassa, etenkin kun päähenkilöiden tarinat liittyvät toisiinsa. Pidin myös kirjan alussa ja lopussa olevista lyhyistä osuuksista, jotka eivät suoranaisesti kerro kirjan päähenkilöistä, vaan työvuorossa olevasta poliisikomisariosta, mutta jotka sitovat yhteen joitakin teoksen irrallisia langanpäitä. Kaikkea ei kuitenkaan selitetä eikä avata, vaan kaikkien henkilöiden osalta tulevaisuus jää jossain määrin avoimeksi.

Kirjan kansiliepeestä ja Wikipediasta selviää, että Heidi Linde on kotimaassaan rakastettu kirjailija, ja hän on myös tehnyt käsikirjoituksia radioon ja lyhytelokuviin. Linde on aloittanut uransa lastenkirjailijana, mutta on julkaissut myös viisi aikuisille tarkoitettua romaania, joista Jo nyt on! on neljäs. Se on ensimmäinen Lindeltä suomennettu teos, mutta ei toivottavasti viimeinen.

Jo nyt on! oli Karoliinalle viime syksyn positiivinen yllättäjä. Tuulia taas viehättyi kirjan arkisuuteen ja sympaattisuuteen. Elma Ilona piti sekä kirjan kielestä että henkilöistä. Kirjavinkeissä teosta suositellaan kaikille norjalaisuudesta, kimuranteista ja epämääräisistä ihmissuhteista sekä viihdekirjallisuudesta pitäville. Mielestäni Jo nyt on! ei ole puhtaasti viihdekirjallisuutta, sillä vaikka se onkin pinnaltaan kepeä, paikoin jopa hauska, niin se on aika syvällinen ja surullinenkin romaani. Kuten Annika K toteaa, on Linden ote humoristisen kevyt, mutta sanoma painava.