tiistai 29. tammikuuta 2013

Jo nyt on!

Heidi Linde: Jo nyt on! WSOY. 2012. Norjankielinen alkuteos Nu, jävlar! Suomentanut Katriina Huttunen. 349 sivua. Päällys: Anna Makkonen.

Norjalaisen Heidi Linden Jo nyt on! on romaani elämänpelosta, odotuksista, pettymyksistä ja muutoksesta. Näitä teemoja pohditaan neljän, toisiinsa löyhästi liittyvän henkilön kautta. Kertomalla vuorotellen Teresestä, Lydiasta, Jessicasta ja Kevinistä, Linde kutoo kiinnostavan tarinan elämästä norjalaisessa pikkukaupungissa Kongsveingerissä. Romaani kertoo yhdestä päivästä kunkin päähenkilön elämässä, mutta takaumien avulla kirjailija käsittelee myös heidän aiempia elämäntapahtumiaan.

Keskeishenkilö, johon toisten kirjan päähenkilöiden tarinat liittyvät, on kaunis Jessica. Hän on juuri mennyt naimisiin ja valmistautuu lapsuutensa kotipaikkakunnalla seuraavana päivänä pidettävään häävastaanottoon. Odotellessaan miestään Jessica tutkii entistä huonettaan. Huone, joka on joidenkin aiempien vierailujen aikana muuttumattomana ja entisenlaisena tehnyt hänen olonsa turvalliseksi, saa hänet elämänmuutoksen edessä surulliseksi. Muistot lapsuudesta ja varhain kuolleesta alkoholisti-isästä nousevat pintaan.
Joskus taas, kuten eilen illalla, huoneen näkeminen vetää hänet johonkin pimeään ja raskaaseen. Hän huomasi sen heti huoneen oven avattuaan. Lydia hyöri hänen ympärillään ja Jessica seisoi oviaukossa ja katsoi kaikkea sitä mikä hän oli ollut, kaikkea mikä hän kerran oli, ja tuntui kuin raskasmielisyyden sumu olisi levinnyt hänen päänsä päälle ja ikään kuin vetänyt häntä alaspäin.

Jessican lapsuus- ja nuoruusaikainen ystävä Teresa odottaa kolmatta lastaan ja pinnistelee monenlaisten odotusten ristipaineessa. Teresa on aikonut viettää itsekseen rauhallisen vapaapäivän, jolloin hän voi mennä takaisin nukkumaan, painua sänkyyn peiton alle tai heittäytyä sohvalle ja levittää huovan päälleen, hän voi katsoa elokuvaa, lukea kirjaa, juoda ruokapöydän ääressä kahvit ja lukea lehteä vaikka kokonaisen tunnin. Päivä ei kuitenkaan etene suunnitelmien mukaan.

Jessican äiti Lydia pakenee elämän realiteetteja viinilasillisiin, joita nauttii mielikuvitusystävänsä kuningatar Sonjan kanssa. Lydia on kirjan ohuin ja itse asiassa keskeneräiseksi jäävä hahmo, jota kirjailija olisi voinut kehitellä enemmän. Tosin Jessicaa käsittelevissä osuuksissa myös Lydian hahmo saa lisäväriä.

Huoltoaseman työntekijän Kevinin kuvaamisessa kirjailija vastaavasti on mielestäni onnistunut erinomaisesti. Kevin on nuoruusvuosinaan seurustellut Jessican kanssa. Hän haikailee paitsi nuoruudenrakastettuaan niin myös lupaavaa jalkopallouraansa, joka on katkennut loukkaantumiseen. Kevinin elämään muutos astelee huoltoasemalle piipahtavan nuoren, kiinnostavan naisen hahmossa.

Kirjassa käytetty episodimaisuus ei kerronnallisena ratkaisuna ei ole mitään uutta, mutta toimii hyvin tässä kirjassa, etenkin kun päähenkilöiden tarinat liittyvät toisiinsa. Pidin myös kirjan alussa ja lopussa olevista lyhyistä osuuksista, jotka eivät suoranaisesti kerro kirjan päähenkilöistä, vaan työvuorossa olevasta poliisikomisariosta, mutta jotka sitovat yhteen joitakin teoksen irrallisia langanpäitä. Kaikkea ei kuitenkaan selitetä eikä avata, vaan kaikkien henkilöiden osalta tulevaisuus jää jossain määrin avoimeksi.

Kirjan kansiliepeestä ja Wikipediasta selviää, että Heidi Linde on kotimaassaan rakastettu kirjailija, ja hän on myös tehnyt käsikirjoituksia radioon ja lyhytelokuviin. Linde on aloittanut uransa lastenkirjailijana, mutta on julkaissut myös viisi aikuisille tarkoitettua romaania, joista Jo nyt on! on neljäs. Se on ensimmäinen Lindeltä suomennettu teos, mutta ei toivottavasti viimeinen.

Jo nyt on! oli Karoliinalle viime syksyn positiivinen yllättäjä. Tuulia taas viehättyi kirjan arkisuuteen ja sympaattisuuteen. Elma Ilona piti sekä kirjan kielestä että henkilöistä. Kirjavinkeissä teosta suositellaan kaikille norjalaisuudesta, kimuranteista ja epämääräisistä ihmissuhteista sekä viihdekirjallisuudesta pitäville. Mielestäni Jo nyt on! ei ole puhtaasti viihdekirjallisuutta, sillä vaikka se onkin pinnaltaan kepeä, paikoin jopa hauska, niin se on aika syvällinen ja surullinenkin romaani. Kuten Annika K toteaa, on Linden ote humoristisen kevyt, mutta sanoma painava.

14 kommenttia:

  1. Kylläpä osasit hyvin ja ytimekkäästi kertoa tästä kirjasta. Minä luen varmasti lisää Lindeä kun ennätän, norjaksi tai suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elma Ilona! Kyllä minäkin aion lisää Lindeä lukea, mutta suomeksi. Norjaksi en edes yritä...

      Poista
  2. Tämä minun on pitänyt etsiä kirjastosta, kiitos kun muistutit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kannattaa lukea. Hyvä, kun voin olla avuksi. :-)

      Poista
  3. En ole ollut tästä kirjasta aiemmin ollenkaan kiinnostunut. Kirjan kansi ei ole vedonnut minuun yhtään, joten tämä on myös ensimmäinen postaus, jonka uskaltauduin kirjasta lukemaan. Ja nyt olen sitten ihan innostunut lukemaan tämän kirjan! Kannatti kurkata kannen taa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihi nainen! Hienoa, että sain sinut innostumaan. Onhan tuo kansi vähän hassu, muttei minun mielestäni kuitenkaan pöllömpi, etenkään sen jälkeen, kun kirjan on lukenut.

      Poista
  4. Kiitos muistutuksesta, tämän voisin haluta lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Kuten toteisin jo aiemmin, kyllä tämä kannattaa lukea.

      Poista
  5. Oi, kiitos linkityksestä! Ihanaa saada teokselle blogisavuja postauksesi myötä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Annika! Postauksesi kirjasta oli hyvä ja oivaltava. Kyllähän tälle kirjalle olisi hyvä saada lisää lukijoita.

      Poista
  6. Tuntuu, että tällainen kirja tulisi nyt tarpeeseen. Ja mitä enemmän olen norjalaista kirjallisuutta lukenut, sitä enemmän siitä pidän.

    T. Lumiompun Katja ujona anonyyminä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei Ujo anonyymi! ;-)
      Minäkin pidän kovasti norjalaisesta kirjallisuudesta.

      Poista
  7. Mie en tiä tasan tarkkaan miksi, mutta mie haluan tämän kirjan. Karoliina on niin monta kertaa eri paikoissa sitä kehunut, pidän norjalaisesta kirjallisuudesta (sen verran, mitä olen sitä lukenut) ja arviosi oli kattava, innostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Ne norjalaiset kirjat, jotka olen lukenut, ovat kyllä vakuuttaneet maan kaunokirjallisesta tasosta, mutta kaipa sielläkin on kirjoja joka lähtöön eikä kaikkea tietenkään suomenneta.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!