Anne Enright: Valvojaiset. Otava. 2010. Alkuteos The Gathering. Suomentanut Tarja Kontro. 297 sivua.
Anne Enrightin vuonna 2007 Booker-palkinnon voittanut romaani Valvojaiset kuvaa irlantilaisen Hegartyn perheen peiteltyjä salaisuuksia ja perheenjäsenten välisiä suhteita kolmessa sukupolvessa. Tarina lähtee nykyajassa liikkeelle siitä, kun perheen hulttiopoika Liam tekee itsemurhan kävelemällä mereen Brightonissa.
Kirjan minäkertoja, Liamin sisko Veronica, selvittelee veljensä kuolemaan liittyviä yksityiskohtia ja saattaa veljensä Dubliniin. Samalla hän lähtee kerimään auki muistojaan ja perheensä vaiettua historiaa. Veronica punoo omaan tulkintaansa sopivaa tarinaa, jossa todelliset ja mahdolliset tapahtumat ja muistot tulevat eläviksi.
Veronica ei ole kaikkitietävä vaan pikemminkin arveleva ja kuvitteleva kertoja. Hän myöntää, ettei tarkkaan tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut:
En tiedä totuutta, tai en tiedä kuinka kertoa totuus. Minulla on vain tarinoita, yöllisiä ajatuksia, epävarmuudessa siinneitä äkillisiä tuomioita. Minulla on vain houreita pikemminkin. Ada rakasti Nugentia! sanon. Hänen on täytynyt rakastaa Nugentia! Odotan sitä järjen tapaista, jota on unettoman yön jälkeen koittavassa aamussa. Pysyttelen alakerrassa perheen hengittäessä yläpuolellani ja kirjoitan sen muistiin, asettelen muistot siisteiksi lauseiksi, kaikki puhtaat, valkeat luuni.
Myös lukija haastetaan pohtimaan, mitä tapahtui, ja mitkä tapahtumat tai asiat kirjan perheessä ovat niin häpeällisiä, että niistä on parempi vaieta. Lukijalle kerrotaan Veronican tuottamaa tarinaa isoäidin, isoisän ja heidän ystävänsä ensimmäisestä tapaamisesta sekä kerrotaan vihjaillen, mikä oli myöhemmin isoäiti Adan ja Nugentin suhde. Erityisesti Liamin kohtalon kannalta kiinnostavaa on se, mitä tapahtui Nugentin ja Liamin välillä sinä kesänä, jolloin Liam, Veronica ja heidän siskonsa Kitty asuivat isoäitinsä luona.
Mielestäni tämä kirja on kiinnostava erityisesti juuri siitä syystä, että siinä pohditaan muistikuvien, kertomusten ja kuvausten totuudellisuutta. Huomaan, että jäin jotenkin kiinni tuohon tematiikkaan ja melkein unohdin, mitä muuta tarjottavaa tällä kirjalla on.
Valvojaiset nimittäin kuvaa hyvin niitä tuntemuksia, joita veljensä menettänyt nainen käy läpi suhteessa veljeensä ja perheeseensä. Samalla hän myös puntaroi omaa elämäänsä, äitiyttään, parisuhdettaan ja seksuaalisuuttaan. Kirjaa voikin lukea myös jonkinlaisena Veronican kasvukertomuksena, jossa tämä löytää kriisin ja hapuilun jälkeen uudelleen itsensä:
Mutta toisaalta olen pudonnut kuukausien ajan. Olen pudonnut omaan elämääni kuukausia. Ja nyt olen laskeutumaisillani siihen.
Valvojaiset on mielestäni hyvä, muttei suinkaan mikään helppo kirja. Sen tarina on rankka ja kieli vahvaa. Sinisen linnan kirjaston Marian mukaan mukaan Enright kirjoittaakin ”julmasti ja paikoin makaaberisti, ruumiillisuutta korostaen”. (Mariaa muuten on kiittäminen siitä, että yleensä hoksasin tämän kirjan lainata kotikirjastostani.)
Minulla tämän lukemisesta on jo puolitoista vuotta, mutta silti mielikuvat ovat aika hyvin muistissa. Enright ei säästele lukijaa, ja ainakin minua, kärsimätöntä, samojen tapahtumien useaan kertaa, joskin eri tavoin, kertominen paikoin tuskastutti. Samoin se, ettei oikein tahtonut saada otetta siitä, mikä oli totta, mikä mielikuvitusta. Mutta niinhän muistojen laita on. Verinican lapsuudenkoti oli melkoinen! Hieman ehkä liikaakin oli painolastia, Veronicahan kävi läpi myös aviokriisiä. Loppu muistaakseni oli kuitenkin ainakin toiveikas? Kuten huomaat, kirja oli kaikesta huolimatta oikein hyvä, sillä heikosta kirjasta ei jää mitään mieleen.
VastaaPoistaTaas hieron tyytyväisenä käsiäni yhteen, että ilman kirjablogeja moni kiinnostava kirja menisi ohi. Toisaalta...Lundiassani on kolme hyllyllistä kirjoja, jotka odottavat lukemistaan sekä sitten päässä se jatkuvasti päivittyvä TBR-lista ;)
VastaaPoistaMutta tässä kirjassa kiehtoo minua moni asia, mm. irlantilaisuus, perhesalaisuudet, muistot jne!
Yhdyn Susaan. Kiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä, en ole tästä kuullutkaan aiemmin!:)
VastaaPoistaIhana kun kirjoitit tästä ja muistutin sillä silloin aikanaan Marian innostamana ostin tämän englanniksi ja siellä se edelleen hyllyssä odottaa.. Perhesalaisuuksista en olekaan vähään aikaan taas lukenut, kiitos!
VastaaPoistaKiitos hienosta arviosta, jossa nostit esille juuri niitä seikkoja, jotka tekivät kirjasta kiinnostavan ja vaikuttavan. rankankin lukukokemuksen.
VastaaPoistaMuuten, en tiedä missä on vika, mutta linkityksesi blogini ei toimi tässä ja sama juttu oli Brooklyn-arviossasi, jonka kautta yritin päästä Karoliinan Brooklyn arvioon: tulee teksti, että "etsimääsi blogisivua ei ole olemassa"?
VastaaPoistaMaria, korjasin nyt linkityksen. Olin vain linkittänyt huolimattomasti ja osoite ei ollut ihan oikein. Yleensä tarkistan vielä linkit, mutten näköjään yöllä jaksanut enää olla niin huolellinen. Kiitos, kun kerroit ongelmasta! :-)
VastaaPoistaHih, juuri eilen yritin etsiä tätä blogistasi, sillä muistelin että olit arviosi jo kirjoittanut. Minulla on nimittäin tänään edessä seuraavan (englanninkielisen) äänikirjan valinta, ja Valvojaiset on yksi ehdokkaistani. Se kyllä kiinnostaa, mutta toisaalta näitä arvioita lukiessani mietin, että ehkä tämä on liian ruumiillinen minun makuuni. Taidan valita lempeämpää Kate Mortonia tai varmempaa McEwania. :) Toisaalta tässä äänikirjan näyte kuulosti heti kiehtovalta niin lukijan äänen ja aksentin kuin tarinan takia. Vaikea valinta!
VastaaPoistaKiitos kommenteista! On oikein mukavaa, jos voi tarjota jotain ihan uutta luettavaa kanssabloggaajille (aika paljonhan täällä kuitenkin luetaan samoja kirjoja, mikä ei sinällään ole mikään huono asia).
VastaaPoista