tiistai 12. kesäkuuta 2012

Lahirin hieno Tuore maa

Jhumpa Lahiri: Tuore maa. Tammi, Keltainen pokkari 2012 [2008]. Englanninkielinen alkuteos Unaccustomed Earth (2008). Suomentanut Kersti Juva. 434 sivua.

En ole aiemmin lukenut Jhumpa Lahirin kirjoja, vaikka moni lukeva tuttuni onkin hänen kirjojaan suositellut. Intialais-yhdysvaltalaiselta Lahirilta on suomennettu kaksi novellikokoelmaa, Tämä siunattu koti (2001) ja nyt lukemani Tuore maa (2008) sekä esikoisromaani Kaima (2005).

Tartuin Lahirin novellikokoelmaan innostuneesti, hyvää lukukokemusta odottaen, ja sellaisen myös sain. Kahteen osaan jaettu Tuore maa koostuu kahdeksasta novellista. Ensimmäisen osan novellit, joita on yhteensä viisi, ovat itsenäisiä kertomuksia, kun taas toisen osan novellit Kerran elämässä, Vuoden loppu ja Rantautuminen liittyvät toisiinsa. Nämä kolme novellia käsittelevät kahta varsin erilaista perhettä, mutta ennen kaikkea Heman ja Kausnikin elämää, heidän kohtaamisiaan ja suhdettaan niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin.

Näiden kolmen novellin muodostama kokonaisuus oli mielestäni ehdottomasti kokoelman parasta antia. Niiden lisäksi nostan tässä esille pari muuta novellia, joista Tuore maa ei ehkä ollut parhaiten eteneviä novelleja, mutta sen aihepiiri kosketti minua. Pelkkää hyvyyttä oli sekin teemaltaan kiinnostava, mutta myös novellina ansiokas. Huomaan nyt kirjaa selaillessani, kun kirjan lopettamisesta on kulunut pari päivää, että itse asiasssa pidin kovasti kaikista kirjan novelleista.    

Kirjan aloittava niminovelli tutustuttaa lukijan Seattlessa asuvaan Ruma-nimiseen naiseen, hänen perheeseensä ja isäänsä. Raskaana oleva, muutaman vuoden ikäisen Akashan äiti Ruma odottaa kylään isäänsä, joka on vaimonsa äkillisen kuoleman jälkeen viettänyt aikaansa matkustellen Euroopassa. Ruma käy sisäistä kamppailua siitä, onko hänen intialaistavan mukaan otettava isänsä luokseen asumaan vai saako hän ajatella itsekkäämmin, amerikkalaisemmin, eikä tarjota isälleen tätä mahdollisuutta. Novelli tarkasteleekin hienosti nimenomaan naisen kamppailua perinteiden ja nykyajan ja toisen kulttuurin asettamien vaatimusten ristipaineessa, mutta kuvaa niin isän kuin tyttärenkin näkökulmasta heidän välistään, joskus hyvinkin monimutkaista suhdetta.

Novellissa Pelkkää hyvyyttä tarkastellaan Rahulin ja Sudhan sisarussuhdetta, jota kuormittaa Rahulin alkoholismi. Sudha pyrkii pitkään ymmärtämään ja holhoamaan pikkuveljeään, joka on syntymästään asti ollut koko perheen lemmikki. Lahiri kuvaa Rahulin  alkoholismia siskon näkökulmasta ja kuvaa koskettavasti ja puhuttelevasti, miten vaikea riippuvuudesta kärsivää on auttaa ja millaisia tunteita tämän läheiset joutuvat käymään läpi.

Tuore maa  oli kokonaisuutena paitsi erittäin hyvin ja sujuvasti kirjoitettu kokoelma, niin myös kiinnostava katsaus amerikanintialaiseen elämäntapaan. Teoksessa käsitellään bengalilaistaustaisten perheiden elämää Yhdysvalloissa ja erilaisten kulttuurien kohtaamisia yksilötasolla. Vaikka tarkastelun keskiössä onkin intialaisten elämä Yhdysvalloissa ja osittain myös Intiassa ja Euroopassa, niin Lahiri käsittelee lasten ja vanhempien, sisarusten, ystävysten ja rakastavaisten välisiä ihmissuhteita ja niiden kipupisteitä oivaltavasti ja yleispätevästi.

Näyttää vahvasti siltä, että löysin itselleni yhden uuden suosikkikirjailijan. Onneksi olen jo ostanut itselleni Lahirin ensimmäisen novellikokoelman.

Tämän kokoelman ovat lukeneet ainakin 
Sanna
Katja
anni.M
Ina
Valkoinen kirahvi

21 kommenttia:

  1. Sait kiinnostuksen viriämään... vaikka minulla on novelli-intoleranssi, harkitsen vakavasti lukevani tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä. Kannattaa ainakin yrittää. Kolme viimeisintä novellia muodostavat kokonaisuuden, jota voisi pitää ihan hyvin pienoisromaanina. En minäkään muuten ollut aiemmin mikään novellien ystävä, mutta nyt olen.

      Poista
  2. Tämä oli minustakin todella hieno kirja. Ja onneksi minäkin ostin juuri Lahirin toisen (tai siis sen ensimmäisen..) novellikokoelman ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin innostaisi tarttua heti siihen toiseen novellikokoelmaan, mutta luen nyt ensin muutaman kirjaston kirjan, kun ovat jo aika pitkään odottaneet yöpöydällä.

      Poista
  3. Aijai, Lahiri on hieno kirjailija. Mun mielessäni elävät vieläkin monet novellien henkilöhahmot. Kiva kun löysit!

    VastaaPoista
  4. Voin kompata sinua ja Sannaa, minäkin ostin Lahirin ensimmäisen novellikokoelman. :)

    Tuore maa on tavattoman hieno. En ole mitenkään suuri novellien ystävä, mutta tämä on ehdottomasti yksi suosikkikokoelmistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vielä tulin sanomaan, että haastoin sinut runoilemaan. :)

      Poista
    2. Lahiri-innostus leviää, mutta mikäs sen mukavampaa.

      Kiitos, käynkin katsomassa, mihin oikein olet minut haastanut.

      Poista
  5. Minä olen vältellyt jostain kumman syystä näitä Lahirin novelleja. En tiedä mistä se sitten tulee, sellainen novellivastaisuus.

    Mutta Lahirin Kaiman olen lukenut. Lue sinäkin, se oli erinomainen romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit Kaimasta, niin kyllä sinun kannattaa myös lukea Lahirin novelleja. Aion kyllä lukea Kaimankin, kunhan vain ehdin.

      Poista
  6. Pidin tästä, vaikkakin esikoisteos Tämä siunattu koti oli jotenkin vielä enemmän minun kirjani. Käyhän kurkistelemassa blogissani, jos kiinnostuit kirjasta.

    Mukava oli palautella mieleen kirjan tunnelmia tämän sinun kirjoituksen äärellä. Lahiri kirjoittaa vaikeista asioista helpon tuntuisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion kyllä lukea piakkoin tuon toisenkin novellikokoelman. Käynkin kurkkimassa blogissasi Lahiri-tekstit. Lahirin kerronta on nimenomaan jotenkin helpon tuntuista ja sujuvaa.

      Poista
  7. Juuri aloitin Tämän siunatun kodin ja tykkään jo nyt, vasta muutaman sivun jälkeen Lahirin kirjoitustavasta. Uskallan jo sanoa, että tulen lukemaan kaiken, mitä hän on kirjoittanut ja tulee kirjoittamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin sanon ihan samaa eli taatusti luen kaikki saatavilla olevat Lahirit.

      Poista
    2. Suketus sen sanoi! Tämä siunattu koti on uskomattoman taidokas esikoisteos!

      Poista
    3. Odotan innolla sitä hetkeä, jolloin saan aloittaa Tämän siunatun kodin.

      Poista
  8. oi kyllä! hienoa että löysit Lahirin ja pidit näin paljon! Pitääkin tutkia onko häneltä tulossa mitään uutta, kaipaan hänen kirjoituksiaan. Olen sanonut tämän monesti, mutta Kaima- romaani oli minusta vielä parempi kuin nämä loistavat novellikokoelmat, mutta se oli myös ensimmäinen tutustumiseni kirjailijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaima onkin jo lukulistallani. On se ihanaa, kun tietää, että on tulossa lisää hyviä lukuelämyksiä.

      Poista
  9. Ihanaa että pidit tästä - Lahiri on niin hieno. Minäkin suosittelen lukemaan novellien lisäksi myös Kaiman: aivan loistava sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahiri on tosiaan hieno. Ja kuten todettua, luen kyllä Kaimankin ennen pitkää.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!