Kuulumisia sekä toukokuun luetut, osa 1

Tulipa pidettyä parin viikon mittainen tauko bloggaamisessa. Palasin maanantai-iltana muutaman päivän kiertomatkalta, jonka aikana kävin Hämeessä ja Helsingin seudulla juhlimassa kahta hienoa ylioppilasta. Ennen matkaa taas oli aika lailla opiskelu- ja työkiireitä. Olen kyllä lukenut ihan normaaliin tahtiin, mutta kirjoittamiseen ei ole löytynyt aikaa eikä energiaa.

Koska en nyt yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa kunnollisia arvioita toukokuun aikana lukemistani kirjoista, niin ajattelin kuitata ne kirjoittamalla niistä kahdessa eri postauksessa lyhytarviot. Näin ollen, ja toivottavasti, pääsen kirjoittamaan tuoreeltaan arviot kahdesta nyt kesken olevasta kirjasta (Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia ja Jhumpa Lahiri: Tuore maa). Mainioita kirjoja molemmat.

Luin kuukauden aikana yhteensä viisi aika erilaista kirjaa. Lukutahti ei ollut ihan yhtä hyvä kuin edellisinä kuukausina, mutta olen ihan tyytyväinen niin luettujen kirjojen määrään kuin sisältöönkin.

Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö. Tammi. 2012. Englanninkielinen alkuteos Gold Boy, Emerald Girl (2010). Suomentanut Seppo Loponen. 259 sivua.

Kultapoika, smaragdityttö on kiinalaissyntyisen, nykyisin Kaliforniassa asuvan Yiyun Lin ensimmäinen suomennettu teos. Tätä palkittua kirjailijaa on verrattu muun muassa niinkin merkittäviin kirjailijoihin kuin Ernest Hemingway, Raymond Carver ja Alice Munro.

Li kuvaa novelleissaan kiinalaisten elämänmenoa modernisoituvassa Kiinassa. Tosin parissa kertomuksessa kuvauksen kohteena ovat amerikankiinalaiset. Novellissa Vankila kerrotaan Yhdysvaltoissa asuvasta pariskunnasta, joka haluaa vielä lapsen sen jälkeen, kun heidän teini-ikäinen tyttärensä on menehtynyt. Pariskunta päätyy etsimään sijaissynnyttäjän Kiinasta.

Yksi kaikkein mieleenpainuvimmista novelleista on kirjan aloittava Ystävällisyys. Kokoelmasta yli kolmasosan kattava, varsin surumielinen novelli kuvaa eristäytyvän 41-vuotiaan naisen muistoja armeija-ajasta Keski-Kiinassa. Varsin vaikuttava on myös kolmen naisen verisisaruudesta kertova novelli Aika kiitää.
 
Yhdeksästä novellista koostuva Kultapoika, smaragdityttö oli minulle kiinnostava ja tarpeellinenkin tutustumismatka Kiinaan ja kiinalaisuuteen. Ja oikein nautittava sellainen.

Erlend Loe: Supernaiivi. Like. 1998. Norjankielinen alkuteos Naiv. Super.(1996). Suomentanut Outi Menna. 224 sivua.

Olen jo pitkään suunnittelut lukevani norjalaisen Erlend Loen läpimurtoteoksen Supernaiivi. Olen aiemmin tutustunut useampaankin Loen kirjaan, ja näin ollen kirjailijan hulvaton kirjoittamistyyli oli minulle jo ennestään tuttu.

Kirja kertoo 25-vuotiaan, henkilökohtaiseen kriisiin ajautuneen miehen tarinan. Minäkertoja kokee yhtäkkiä elämänsä merkityksettömäksi ja ryhtyy ratkomaan ongelmaansa. Yksinkertaiset toiminnot, kuten pallon heitteleminen ja hakan hakkaaminen samoin kuin elämän ihmeellisyyksien pohdinta aikaa ja avaruutta käsittelevän kirjan äärellä, mutta myös vierailu veljen luo New Yorkiin sekä tutustuminen Liseen auttavat päähenkilöä saamaan vähitellen vankan otteen elämästään.

Voin hyvin kuvitella, että ilmestymisaikanaan tämä kirja herätti paljonkin keskustelua, mutta jo aiemmin Loeta lukeneelle kirja ei sisällöltään eikä tyyliltäänkään ollut mitenkään yllättävä. Toki kyseessä on erittäin mainio ja hauska kirja, jonka mielelläni luin, mutten kuitenkaan nosta sitä muiden lukemieni Loen kirjojen yläpuolelle.