Maalis- ja huhtikuussa luettua

En jostain syystä saa aikaiseksi kertoa kuukausittain lukemistani kirjoista, mutta meneehän se näinkin, että kuittaan yhdellä postauksella kahden kuukauden kirjat.  Nyt ovat siis vuorossa maalis- ja huhtikuun luetut.

Maaliskuu oli ihan kelpo lukukuukausi, jolloin ehdin lukea seuraavat viisi kirjaa:

Indridason Arnaldur: Jyrkänteen reunalla. Blue moon. 2011.
Johan Bargum: Syyspurjehdus. Tammi. 2012.

John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä. Tammi. 2010.
Andreï Makine: Vain rakkaus. WSOY. 2008.
Kathryn Stockett: Piiat. WSOY. 2010.

Kirjoitin arviot vain Irvingistä ja Makinesta. Pidin kovasti molemmista. Myös Bargumin Syyspurjehdus oli oikein miellyttävä, syvällinen ja kaunis kirja, mutta en saanut verbalisoitua lukukokemustani niin, että ajatuksistani olisi syntynyt postaus (mikä siinä onkin, etteivät hyvätkään kirjat saa aina kirjoittamisfiiliksille).

Pidin myös Stockettin kirjasta, mutta olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, etten postaa niistä kirjoista, joita lukupiirissämme on käsitelty. Minusta tuntuu, etten välttämättä osaa erottaa omaa lukukokemustani piiriläisten kokemuksista ja keskusteluistamme. En siis halua käyttää hyväkseni piiriläisiä ja esittää omina ajatuksinani heidän huomioitaan.

Islantilaisdekkari Jyrkänteen reunalla taas ei vaikuttanut minuun niin, että olisin siitä halunnut kirjoittaa blogiini. Ihan sopivaa välipalalukemista, josta ei kuitenkaan jäänyt mitään vahvoja muistikuvia.

Jos maaliskuun lukusaldo oli kelvollinen, niin huhtikuu oli minun mittapuuni mukaan erittäin hyvä lukukuukausi, sillä luin peräti kahdeksan  yhdeksän kirjaa (miten saatoinkaan unohtaa postauksestani Lähteen esikoisromaanin!):

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana. Otava. 2011.
Joel Haahtela: Traumbach. Otava. 2012.
Torgny Lindgren: Muistissa. Tammi. 2012.
Maritta Lintunen: Sydänraja. WSOY. 2012.
Camilla Läckberg: Jääprinsessa. Schilds. 2006.
Camilla Läckberg: Kivenhakkaaja. Schilds. 2011. 
Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani. Teos. 2012.
Ann Rosman: Noitavasara. Bazar. 2012.    
Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä. Schilds. 2010.

Pari dekkaria olenkin jo arvioinut yhteispostauksessa, ja lisää tekstiä on tulossa ainakin Adichien, Haahtelan ja Lindgrenin kirjoista, joten niitä en luonnehdi tässä sen enempää.

Lintusen romaani Sydänraja oli kyllä hyvin kirjoitettu, mutten vaikuttunut siitä samalla tavalla kuin aiemmin lukemastani Lintusen novellikokoelmasta Mozartin hiukset (ks. arvio täältä).

Wahlströmin  Kärpäsenkesyttäjä oli huhtikuussa lukupiirin käsittelyssä. Oikein mainio romaani, jossa Runeberg tiputetaan iloisesti kansakunnan kaapin päältä. Sen verran kiinnostavaa luettavaa se oli, että aion jatkaa Wahlströmin tuotantoon tutustumista.

Viime aikoina olen lukenut aika monta dekkaria, kuten näistäkin listoista näkyy. Olen lukemassa taas yhtä Läckbergin kirjaa (Pahanilmanlintu) ja kieltämättä alkaa tuntua, että pitäisi pitää taukoa ainakin hänen kirjojensa kanssa.

                                                *******************

Kevät on edennyt täälläkin vauhdilla, mutta edelleen pihallamme on lunta jonkin verran. Ihan vielä en pääse ihastelemaan krookuksia, mutta ei varmaan enää mene montaa päivää, kun kukatkin tuolta kylmästä maasta esiin putkahtavat. Sitä odottelessa toivottelen OIKEIN HYVÄÄ TOUKOKUUTA LUKIJOILLENI!