John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä. Tammi, Keltainen pokkari. 2011 (ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestynyt 2010). Englanninkielinen alkuteos Last Night in Twisted River (2009). Suomennos Kristiina Rikman. 610 sivua.
Vaikka lukeva siskoni ja kirjoja rakastava ystäväni suosittelivat minulle jo aikoja sitten John Irvingin kirjoja, niin aloitin Irvingin tuotantoon tutustumisen vasta nelisen vuotta sitten. Luin tuolloin Garpin maailman ja saman innostuksen vallassa myös Kaikki isäni hotellit. Pidin noista 1980-luvulla suomeksi ilmestyneistä kirjoista ja päätinkin perehtyä tarkemmin Irvingin tuotantoon. Niin vain vuodet ovat vierineet ja vasta nyt palasin takaisin Irvingiin hänen uusimman kirjansa Viimeinen yö Twisted Riverillä myötä.
Viimeinen yö Twisted Riverillä on monelle vuosikymmenelle, niin Yhdysvaltoihin kuin Kanadaankin sijoittuva monipolvinen ja kerroksellinen tarina. Kirja lähtee liikkeelle 1950-luvulta Yhdysvaltain koillisosasta, Twisted Riverin rannalla sijaitsevasta sahan ja tukinuiton ympärille rakentuneesta yhteisöstä.
Lukijalle esitellään kirjan alkulehdillä rampa kokki Dominic Baciagalupo, tämän poika Danny ja niinikään kirjan keskeiseksi henkilöhahmoksi nouseva metsien mies Ketchum. Elävien henkilöiden, karskien työmiesten ja isokokoisten naisten sekä muutamien kirjan myöhempienkin tapahtumien kannalta keskeisten henkilöiden (esim. konstaapeli Carl ja Six-Pack) lisäksi Irving kertoo kirjan alkupuolella myös päähenkilöiden kuolleista sukulaisista, joita merkittävin on Twisted Riveriin hukkunut Dannyn äiti Rosie.
Yksi tapahtumarikas yö muuttaa hetkessä Dominicin ja Dannyn elämän, ja nämä pakenevat Twisted Riveristä. Vuosikymmeniä kestävä pakomatka kuljettaa isää ja poikaa kaupungista toiseen, ja lopulta Kanadaan. Jokaisessa uudessa asuinpaikassa Dominic perustaa ravintolan, ja Dannykin kasvaa aikuiseksi vuosikymmenten saatossa. Hänestä tulee tunnettu ja tunnustettu kirjailija, joka isänsä lailla päätyy pojan yksinhuoltajaksi. Miesten side Twisted Riveriin pysyy elävänä Ketchumin avulla.
En ole mikään Irving-asiantuntija, sillä sitä ei näin tuotteliaan kirjailijan kohdalla voi olla, jos on lukenut vain kaksi (nyt kolme) kirjaa. Kuitenkin minulle tuli kirjaa lukiessa tunne, ettei tämä ole tyypillistä Irvingiä. Kirjassa on kyllä ihan samoja aiheita ja teemoja kuin Garpin maailmassa ja kirjassa Kaikki isäni hotellit (mm. karhu, paini, kirjailijuus), mutta tarinan sävy on synkempi ja vaikka tässäkin kirjassa on outouksia, niin niitä on vähemmän. Vai mitä sanovat Irvigin paremmin tuntevat?
Vaikkei Viimeinen yö Twisted Riverillä ihan täysiosuma ollutkaan, niin pidin kirjasta. Sen vahvuutena ovat hyvä tarina, omituinen huumori ja Irvingin tarinankerronnan taito. Oikeastaan ainoa asia, josta haluan kirjailijaa kritisoida, on poukkoileva, välillä jopa sekava tapa kertoa. Kestikin jonkin aikaa päästä sisälle tällaiseen kerrontaan, jossa hypitään asiasta toiseen ja periaatteessa edetään kronologisesti, mutta käytetään kuitenkin takaumia.
Välillä Irving vyöryttää tapahtumia ja henkilöhahmoja sellaista tahtia, että alkoi ihan heikottaa. Eivätkä kaikki kirjan teemat ainakaan yhdellä lukemisella avautuneet. Toisaalta jotkin kuvaukset ovat erittäin herkullisia, vetäviä ja hauskoja, jopa absurdeja. Yksi tällaisista on kirjan puolivälin tienoille sijoittuva kuvaus grillijuhlista, joissa Danny tapaa Taivasnaisen.
Tästä kirjasta on kirjoitettu parin viimeisen vuoden aikana jonkin verran blogistaniassa. Ilse ei vakuuttunut, mutta piti silti kirjasta. Leena Lumi taas ihastui ja piti tätä kirjaa karheimpana Irvingin kirjoista. Katso myös, mitä Margit ja Naakku ovat kirjasta kirjoittaneet.
(Myös Katja / Lumiomena on kirjoittanut tästä suosikkikirjailijansa Irvingin kirjasta, mutta arviota en löytänyt - tai siis löysin, mutta tarjoaa ihan muuta tekstiä. Mikä lie syynä?)
Tähdet: ★ ★ ★ ★
Irving on kyllä mestarillinen kertoja. Olen takkuillut yhden kirjan kanssa vaikka kuinka pitkään ja päästäkseni kivemman lukemisen makuun aloin eilen lukea Oman elämänsä sankaria. Nautin Irvingin kirjoissa ehkä eniten siitä, ettei koskaan oikeastaan voi tietää, mitä on luvassa. Pidän myös hänen tavastaan ujutella niitä takaumia "joka väliin" :)
VastaaPoistaOn hyvä, kun on olemassa luottokirjoja, joihin voi palata, kun muiden kirjojen lukeminen tökkii.
PoistaEn minäkään noita takaumia sinällään moiti, mutta oletin kirjan etenevän eri tavalla ja siksi alussa ihmettelin. Minähän itse asiassa rakastan takaumia, siis yleensä ottaen, jos ne on tehty hyvin.
Minun(kaan) suurin Irving-suosikkini tämä ei ole, vaikka hyvä ja vahva romaani onkin. Tarinaahan Irving osaa kuljettaa.
VastaaPoistaPitääpä katsoa, että miksi arvioni linkki ei toimi. Kirjoitin kirjasta huhti- tai toukokuussa 2010.
Olinkin saanut sellaisen käsityksen, ettei tämä tosiaan ole sinun Irving-suosikkisi, mutta että pidät kirjasta kuitenkin.
PoistaJostain syystä tämän tekstin kohdalla on arviosi Franzenin kirjasta. Keskustelu koskee kuitenkin Viimeistä yötä Twisted Riverissä. Jokin bloggerin sotku taatusti.
Mä en jotenkin ikinä jaksanut lukea Kaikki isäni hotellit -romaania loppuun. Garpin maailmakin jäi jotenkin viime metreillä kesken..molemmat kyllä löytyy hyllystä, eikä minulla ole niistä mitään erityisen kipakkaa sanottavaa, mutta ei vain muistaakseni jaksanut tarpeeksi kiinnostaa lukea loppuun asti. Pitäisi kai, kun niitä niin hehkutellaan..
VastaaPoistaKiinnostaisi tämän perusteella kyllä lukea tämä Viimeinen yö..saa nähdä, saanko aikaiseksi :)
Mulle muistaakseni kävi joskus aikoja sitten samalla tavalla Irvingin kanssa eli en jaksanut kiinnostua. Neljä vuotta sitten kiinnostuin todella.
PoistaOsuvia huomioita. Tämä on tosiaan aika karhea Irving, ja sellainen absurdi hulluttelu, jota on enemmän vaikka Garpin maailmassa tai Kaikissa isäni hotelleissa, ei pääse pintaan. Pidin silti tästäkin paljon, vaikkei se Oman elämänsä sankaria voita (tosin siihen ei luultavasti koskaan kykene mikään kirja, minkä olen jo hyväksynyt). Tarinankerronnan taidon vuoksi minä Irvingiä rakastan ja siksi Viimeinen yö Twisted Riverilläkin oli erinomainen lukukokemus. Minun suosikkini kirjassa on Ketchum, jonka hahmoon kiteytyy niin paljon olennaista.
VastaaPoistaKetchum on todella hienosti rakennettu hahmo. Kokonainen, syvä ja uskottava. Minua tämä kirja kiinnosti siksikin, että tässä on saha-/tukkilaisyhteisö (olen itse tutkinut elämää tehdasyhteisössä 1900-luvun alkupuolella).
PoistaKiitos linkityksestä!
VastaaPoistaSiis tämä ei ole minun suosikkini Irvingltä, vaan karhein ja miehisin häneltä, mutta ei vailla lahjakkuutta ja kiinnostusta.
Leski vuoden verran on minulle aina ykkönen Irvingiltä. Sitten tulee Oman elämänsä sankari ja Kunnes löydän sinut. Tummin on Ystäväni Owen Meany ja Kaikki isäni hotellit oli jo kirjamessuilla kädessäni, mutta kun en yhtään tykkää siitä pyöräilevästä karhusta...
Garpin maailma on edelleen jossain kärkisijoilla myös. Hyvin hulvaton ja lahjakas kirja!
Jatka vain irvingin kanssa, lupaan ettei tule tylsää;-)
Näin päättelinkin eli ettei tämä oli suosikkisi, mutta vaikutuit kuitenkin.
PoistaLupaan jatkaa Irvingin kanssa, kun hänet lopultakin löysin. Ehkä en vain nuorempana (jolloin muistelen yrittäneeni jotain Irvingiä lukea) jaksanut tai ymmärtänyt just niitä kaikki absurdiuksia ja hulvattomuuksia, vaikken koskaan ole mikään tosikko ollutkaan.
Voi, mä rakastin Irvingin kirjoja nuorempana, tulin niistä aina niin hyvälle tuulelle! Vaikka aiheet on monesti ihan jotain muuta kuin hauskoja, niin niiden käsittely oli aina jotenkin sellaista että maailma alkoi tuntua vähän paremmalta paikalta elää...
VastaaPoistaNyt en ole pitkään aikaan tarttunut yhteenkään Irvingin kirjaan, varmaan vain sen takia, että kuvittelen tietäväni niin paljon kirjailijan tyylistä että osaan suositelle niitä lukemattakin. Oliskin ihan ylellistä lukea vaikka tämä Viimenen yö pitkästä aikaa!
Kannattaa tämä lukea, etenkin kun olet pitänyt Irvingistä aiemmin. Mie taas, kuten totesin, olen myöhäisherännyt, mutta hyvä niinkin.
PoistaOlen lukenut kaikki Irvingit, ja minusta tämä oli yksi parhaista. Enkä ajatellut, että tämä olisi mitenkään epätyypillinen Irving. Sen kummempaa en osaa nyt sanoa. :)
VastaaPoistaSinähän olet sitten ihan Irving-asiantuntija. Mie varmaan jostain luin, että tää olisi erilainen Irving. Ja kyllähän tämä tuntui erilaiselta kuin ne kaksi aiemmin lukemaani Irvingiä, jotka ovat tuotannon alkuvaiheilta. Ihme olisikin, jos tyyli olisi ihan samanlainen....
Poista