Viehättävä Pikkuseikkoja

Carol Shields: Pikkuseikkoja. Otava 2012 [2011]. Englanninkielinen alkuteos Small Ceremonies (1976). Suomentanut Hanna Tarkka. 235 sivua.

Minä tarkkailen. Oma elämäni ei tule koskaan riittämään minulle. Se on syntymävika, minun ainoa, ainoa sairauteni muuten onnekkaassa elämässä. Olen tarkkailija, sivullinen, pidän siitä tai en, ja olen täysin pääsemättömissä asiantilaan liittyvistä riskeistä. Ja palkinnoista.

Kanadalainen Carol Shiels on yksi lempikirjailijoistani, ja olen lukenut kaikki Shieldsin suomennetut romaanit. Kaksi viimeksi suomennettua teosta (Pikkuseikkoja ja Ruohonvihreää) luin pari vuotta sitten englanninkielisenä yhteisniteenä, mutta olen siitä huolimatta halunnut lukea molemmat myös suomeksi. Aloitin Pikkuseikoista, koska se on ilmestynyt aiemmin. Kysehän on Shieldsin esikoisromaanista, joka ilmestyi jo vuonna 1976, mutta suomennettiin vasta pari vuotta sitten.

Pikkuseikoissa elämäkerturi Judith Gill tarkkailee ja pohtii elämäänsä. Hän on kirjallisuudentutkija Martinin vaimo, teini-ikäisten Meredithin ja Richardin äiti sekä kirjoittamisen ammattilainen. Judith on jo aiemmin kirjoittanut kaksi elämäkertaa, jotka ovat hänen itsensä yllätykseksi otettu kohtalaisen hyvin vastaan. Nyt työn alla olevasta,  kirjailija Susanna Moodieta käsittelevästä elämäkerrasta näyttää tulevan edeltäjiään kiinnostavampi.

Judith on kokeillut siipiään myös kaunokirjallisuuden parissa, kuitenkaan onnistumatta. Idea romaanin kirjoittamisesta  syntyi Englannissa, jossa perhe asui vuoden Martinin  viettäessä sapattivuotta. Judith palaakin muistoissaan toistuvasti Englantiin, ja kirjan edetessä selviää, miksi tuo vuosi ja etenkin siellä hahmottunut, myöhemmin roskakoriin päätynyt romaanikäsikirjoitus on niin tärkeä Judithin ja yhden hänen ihmissuhteensa kannalta.

Pikkuseikoissa edetään ajallisesti syyskuusta toukokuuhun, mutta palataan takaumien avulla myös kirjan nykyhetkeä edeltäviin aikoihin. Kerronta rakentuu Judithin ja hänen perheensä elämää määrittävien pienten arkisten kohtausten ja yksityiskohtien ympärille, joiden aikana päähenkilö pohtii omaa elämäänsä ja tekee havaintoja ympäristöstään. Esimerkiksi kirjan aloittava kohtaus on tästä mainio esimerkki. Perhe on kokoontunut englantilaistyyppiselle teeaterialle  kermansävyisen olohuoneensa ruokailusiipeen. Kesken aterian Gill tekee merkittävän havainnon: "On sunnutai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen." Tästä havainnostaan huolimatta Judith jatkaa tilanteen kuvausta ja kertoilee, mitä hän on laittanut tarjolle ja miten ateria ja perheen sunnuntai-ilta etenee.

Shieldsin taikaa on oikeastaan aika vaikea selittää. Hänen kirjoissaan ei tapahdu mitään isoja ja merkittäviä asioita, mutta niissä kuvataan tarkoin silmin ja usein juuri naisten näkökulmasta arjen yksityiskohtia.  Tässä kirjassa toki vietetään myös juhlaa, esimerkiksi ystäväpariskunnan häitä, mutta juhlienkin aikana päähenkilö Judith on ennen kaikkea tarkkailija, joka kiinnittää huomionsa lähistöltä kuuluviin monenlaisiin ääniin.

Pidin Pikkuseikoista, kuten lähes kaikista Shieldsin kirjoista, todella paljon. Shieldsin käsissä arkisista tapahtumista ja pikkuseikoista muodostuu hieno, paikoin ironinen, elämänmakuinen ja hyvin kirjoitettu ja kerrottu romaani.

Kirjasta on kirjoitettu ja tykätty varsin monissa blogeissa. Esimerkiksi Lumiomenan Katja kuvaa hienosti ja analyyttisesti lukukokemustaan Shieldsin erikoisromaanin parissa.