maanantai 18. helmikuuta 2013

Viehättävä Pikkuseikkoja

Carol Shields: Pikkuseikkoja. Otava 2012 [2011]. Englanninkielinen alkuteos Small Ceremonies (1976). Suomentanut Hanna Tarkka. 235 sivua.

Minä tarkkailen. Oma elämäni ei tule koskaan riittämään minulle. Se on syntymävika, minun ainoa, ainoa sairauteni muuten onnekkaassa elämässä. Olen tarkkailija, sivullinen, pidän siitä tai en, ja olen täysin pääsemättömissä asiantilaan liittyvistä riskeistä. Ja palkinnoista.

Kanadalainen Carol Shiels on yksi lempikirjailijoistani, ja olen lukenut kaikki Shieldsin suomennetut romaanit. Kaksi viimeksi suomennettua teosta (Pikkuseikkoja ja Ruohonvihreää) luin pari vuotta sitten englanninkielisenä yhteisniteenä, mutta olen siitä huolimatta halunnut lukea molemmat myös suomeksi. Aloitin Pikkuseikoista, koska se on ilmestynyt aiemmin. Kysehän on Shieldsin esikoisromaanista, joka ilmestyi jo vuonna 1976, mutta suomennettiin vasta pari vuotta sitten.

Pikkuseikoissa elämäkerturi Judith Gill tarkkailee ja pohtii elämäänsä. Hän on kirjallisuudentutkija Martinin vaimo, teini-ikäisten Meredithin ja Richardin äiti sekä kirjoittamisen ammattilainen. Judith on jo aiemmin kirjoittanut kaksi elämäkertaa, jotka ovat hänen itsensä yllätykseksi otettu kohtalaisen hyvin vastaan. Nyt työn alla olevasta,  kirjailija Susanna Moodieta käsittelevästä elämäkerrasta näyttää tulevan edeltäjiään kiinnostavampi.

Judith on kokeillut siipiään myös kaunokirjallisuuden parissa, kuitenkaan onnistumatta. Idea romaanin kirjoittamisesta  syntyi Englannissa, jossa perhe asui vuoden Martinin  viettäessä sapattivuotta. Judith palaakin muistoissaan toistuvasti Englantiin, ja kirjan edetessä selviää, miksi tuo vuosi ja etenkin siellä hahmottunut, myöhemmin roskakoriin päätynyt romaanikäsikirjoitus on niin tärkeä Judithin ja yhden hänen ihmissuhteensa kannalta.

Pikkuseikoissa edetään ajallisesti syyskuusta toukokuuhun, mutta palataan takaumien avulla myös kirjan nykyhetkeä edeltäviin aikoihin. Kerronta rakentuu Judithin ja hänen perheensä elämää määrittävien pienten arkisten kohtausten ja yksityiskohtien ympärille, joiden aikana päähenkilö pohtii omaa elämäänsä ja tekee havaintoja ympäristöstään. Esimerkiksi kirjan aloittava kohtaus on tästä mainio esimerkki. Perhe on kokoontunut englantilaistyyppiselle teeaterialle  kermansävyisen olohuoneensa ruokailusiipeen. Kesken aterian Gill tekee merkittävän havainnon: "On sunnutai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen." Tästä havainnostaan huolimatta Judith jatkaa tilanteen kuvausta ja kertoilee, mitä hän on laittanut tarjolle ja miten ateria ja perheen sunnuntai-ilta etenee.

Shieldsin taikaa on oikeastaan aika vaikea selittää. Hänen kirjoissaan ei tapahdu mitään isoja ja merkittäviä asioita, mutta niissä kuvataan tarkoin silmin ja usein juuri naisten näkökulmasta arjen yksityiskohtia.  Tässä kirjassa toki vietetään myös juhlaa, esimerkiksi ystäväpariskunnan häitä, mutta juhlienkin aikana päähenkilö Judith on ennen kaikkea tarkkailija, joka kiinnittää huomionsa lähistöltä kuuluviin monenlaisiin ääniin.

Pidin Pikkuseikoista, kuten lähes kaikista Shieldsin kirjoista, todella paljon. Shieldsin käsissä arkisista tapahtumista ja pikkuseikoista muodostuu hieno, paikoin ironinen, elämänmakuinen ja hyvin kirjoitettu ja kerrottu romaani.

Kirjasta on kirjoitettu ja tykätty varsin monissa blogeissa. Esimerkiksi Lumiomenan Katja kuvaa hienosti ja analyyttisesti lukukokemustaan Shieldsin erikoisromaanin parissa.

10 kommenttia:

  1. Tämä oli minun ensimmäinen Shieldsini ja viehätyin siitä kovasti. Sanot hyvin, että romaaneissa ei varsinaisesti tapahdu mitään mutta kuitenkin ne ovat jotenkin niin sanoisinko läsnä.

    Mikä on sinun suosikki-Shieldisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tykännyt kyllä paljon melkein kainista Shieldsin kirjoista, poikkeuksena hajanainen Kaiken keskellä Mary Swann. Suosikkini on Ellei, koska siihen mulla oli lukiessa todella paljon henkilökohtaista kosketuspintaa. Myös novellikokoelma Tavallisia ihmeitä on huikea.

      Poista
  2. Minun pitäisi vihdoinkin tarrautua Shieldsiin ja katsoa, onko hän minunkin makuuni. Olen utelias :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että luit Pikkuseikkoja nyt suomeksi, Hanna Tarkan suomennos on hyvä. Kirja on yksi suurimmista Shields-suosikeistani. On ihan ihmeellistä, miten jo hänen esikoisessaan näkyy kaikki se, mikä on hänen tuotannolleen niin tyypillistä - ja niin onnistunutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä tyytyväinen, että luin kirjan myös suomeksi. Avautui kieltämättä paremmin kuin englanninkielinen, vaikka ei sekään missään nimessä ollut vaikea. Totta kirjoitat, on aika ihmeellistä, että jo esikoinen on näin vahva eikä yhtään vanhentunut.

      Poista
  4. Pikkuseikoista minä taas pidin vähiten Shieldsin kirjoista. Tämän sisarkirjasta Ruohonvihreää taas todella paljon.

    Olen muuten ollut Shields -fani jo kauan ennen blogia ja nyt aionkin lukea kaikki Shieldisit uudelleen ihan vain blogia varten. Sama ristiretki menossa Oatesin ja Shriverin kanssa.

    Suosittelen usein, että kannattaa aloittaa Kivipäiväkirjoista...Jotenkin vain kun se oli itselle eka Shields, siitä tuli portti koko hänen tuotantoonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on suunnitelmissa lukea uudelleen Shieldsit. Tosin Kivipäiväkirjat olen lukenut peräti kolmesti ja jokaisella kerralla se on säväyttänyt. Olen sinun laillasi tutustunut Shieldsiin jo paljon ennen blogiaikoja. Hieno kirjailija ja upeita teoksia!

      Poista
    2. Vaellan täällä katsomassa, mitä on tapahtunut, kun olen välillä niin kiireessä, että...

      Pakko jatkaa tähän aiheeseen vielä, että kun viime vuonna luin Kivipäiväkirjat uudelleen blogini takia, täräytti taas täysillä. Saman teki sitten Ellei. Nyt otin kirjastosta yhden Shieldsin, jota en ole vielä lukenut, vanhemman ja aion ehtiä sen ennen toukokuun lomaani, jolloin olen ihan kokonaan poissa.

      Niin vain Shileds on vähitellen listautunut tärkeimpiin nimiini, sillä listasin hänet viimeisessä Irving-arviossani 'suurten' joukkoon.

      Kivointa on jakaa blogissa koettua hurmaa, jonka toinen ymmärtää;)

      Poista
  5. Kiitos, että vaeltelet tännekin Leena. <3 Minäkin olen välillä kiireessä ja ihan yksinkertaisesti vain niin väsynyt, etten ole ollut läheskään niin aktiivinen kuin joskus aiemmin.

    Kivipäiväkirjat on siitä(kin) hieno kirja, että se säilyttää hienoutensa, vaikka sen lukisi miten monta kertaa. Se tai Larryn juhlat oli aikoinaan ensimmäinen Shieldsini. Shields on minun arvoasteikoissani ehdottomasti yksi suurista. Esim. kun aloitin Pikkuseikkoja, tuntui kuin olisin palannut jostain kaukaa vierailta mailta turvallisen kotilieden lämpöön.

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!