perjantai 31. elokuuta 2012

Syksy saapuu & elokuun luetut



Elokuu hurahti sukkelasti ja syksy alkaa toden teolla saapua. Syksy näkyy omassa elämässäni muun muassa siinä, että olen kaivanut esille sukkapuikot ja neulonut muutamat sukat ja tossut sekä käynyt ilmoittautumassa kansalaisopiston laulutunneille. Ensi viikolla jatkuvat informaatiotutkimuksen opinnot, kun aineopintojen vihonviimeiset kurssit käynnistyvät.

Syksyn myötä käynnistyvät myös kirjaston lukupiiri ja muistelupiirit kolmessa eri laitoksessa. Ja ettei tekeminen loppuisi, on työn alla muutama eri julkaisuihin tuleva lyhyt artikkeli. Mahdollisesti otan syksyn aikana vastuulleni yhden ihan uuden kirjoitushomman, mutta sen suhteen asiat ovat vasta hahmottumassa, joten ei siitä nyt sen enempää.

Heinäkuu oli minulle todella tuottelias lukukuukausi eikä elokuu paljon sille hävinnyt. Ehdin lukea seuraavat seitsemän kirjaa:

Kerstin Ekman: Herran armo. Sudentalja 1. Tammi. 2002.
Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - kauniina kuolleet. Otava. 2003.
Helen Grémillon: Uskottuni. Otava. 2012.
Camilla Läckberg: Majakanvartija. Gummerus. 2012.
Hanna Matilainen (toim.): Käsi kädessä. Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry. 2012.
David Nicholls: Kaikki peliin. Otava. 2012.
Amy Tan: Sata salattua aistia. WSOY. 1996.

Kuukauden parhaan kirjan tittelin annan Kerstin Ekmanin Sudentalja-trilogian ensimmäiselle osalle. Olin kuvitellut Ekmanin kirjoja ihan erilaisiksi, jotenkin tylsiksi. Olin täysin väärässä. Viihdyin sen verran hyvin pääasiassa pohjoisen rajaseuduille sijoittuvan kirjan parissa, että trilogian toinen osa on jo lainattu kirjastosta.

Olen tähän mennessä ehtinyt kirjoittaa arviot vasta kahdesta, Käsi kädessä -antologiasta ja Eugenidesin kirjasta. Muista elokuun luetuista (Läckbergiä lukuunottamatta) yritän kirjoittaa tulevien viikkojen aikana vähintään lyhytarviot. Läckbergin dekkarista en kirjoita arviota, koska kirja palautui jo aikoja sitten kirjastoon. Kirja oli periaatteessa ihan hyvä, muttei se täyttänyt Läckbergin edellisen dekkarin Merenneidon jälkeen virittyneitä odotuksia.


Oikein hyvää viikonloppua sekä omenankirpeää ja värikästä syyskuuta!

17 kommenttia:

  1. Syksy on kyllä siitä ihanaa aikaa, että silloin herää taas tekemään kaikkea. Tulee sitä toimeliaisuutta, jota kaipaisi vielä jäävän keväällekin. Neulominen on ihanaa ja sinun kuvioistasi heijastuu värikylläinen syksy, joka on täällä varsin pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän loppukesästä ja alkusyksystä, mutta en ollenkaan loppusyksystä. Onneksi siihen on vielä aikaa. Ja sitten ennen on vielä paljon ihania syyspäiviä ja ruskan värejä luonnossa.

      Poista
  2. Omenaista syysoloa sinullekin! Aina syksyisin toivon, että minäkin koulussa olisin jaksanut opetella miten se kantapää oikein tehdään... no, kun en kudo, niin askartelen lasten kanssa syksyisiä koristeita kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kantapään tekeminen ole kovin vaikeaa. Netissä on muuten ihan hyviä ohjeita siihen. Minäkin joudun vähän sitä muistelemaan aina, kun on pidempi aika sukkien teosta. Muuten noissa tossuissa, joista tuo kuva on, ei ole kantapäätä ja ovat muutenkin todella helpot tehdä.

      Poista
  3. Sinä ehdit ennen minua;-) Päätin tänään, että maanantaina otan kodikkaan ja kauniin käsityökorini esille ja aloitan viimeisistä Teddy-langoista jälleen taikakaulaliinan, jonka saa joku onnekas oranssinrakastaja. Kutominen on niin rauhoittavaa, että pudotan sillä kierroksiani. Joskus vielä opettelen tekemään muutakin kuin kaulaliinoja ja hevosen talviloimea...

    Majakanvartija ei ollut minusta huono, mutta ei mahdu edes dekkarien kuumaan ryhmään - minulla.

    Kodikasta syyskuuta toivottaen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee syksyisin lähes maaninen vaihe käsitöiden teossa. Viimeistään joulun tienoilla palaan omaksi itsekseni ja keväällä teen jo käsitöitä rauhallisempaan tahtiin.

      Majakanvartijaa oli ihan kiva lukea ja se eteni hyvin, mutta siihenpä se jäikin. Henkilöitä oli liikaa ja selkeästi taso laski Merenneidosta. Mutta eihän kukaan kirjailija aina pysty loistosuorituksiin.

      Poista
  4. Ihana tuo eka kuva. Kerstin Ekmanin kirjasta olisi mukava kuulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän kirjoittaa Ekmanin kirjasta ihan kunnon arvion, koska kyseessä on todellakin hyvä ja monella tavalla kiinnostava kirja.

      Poista
  5. Lämpimän värikästä lankaa noissa kintaissasi, Anna Elina, tulee ihan joulu mieleen..;)))

    Langat pitäisi kaivaa esille minunkin, en vain tiedä, mitä tämä käteni sanoo (oikea käsi murtui ranteesta 2 kk sitten). Mutta lapsenlapsille pitää toki neuloa, maksoi mitä tahansa!

    Minä vain ihmettelen, mitä vauhtia sinä ja muut ahkerat lukijat ehditte tehdä noin paljon kirjapostauksia...;))

    Oikein hyvää alkavaa syyskuuta ja viikonloppua, Anna Elina!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili! Nuo tossut (ei kintaat) on neulottu Novitan monivärisestä Nalle-langasta (taisi olla kukkaniittyä). Kuvassa värit ovat vähän muuttuneet, tossut ovat aika oranssivoittoiset.

      En minä mielestäni edes kirjoita paljon kirjapostauksia, siis kun vertaa ahkerimpiin kirjoittajiin. Mutta ihan mukavasti noita tekstejä on silti kertynyt.

      Poista
  6. Syksy herättää tosiaan toimeliaisuuden taas eloon. Kunnes tulee marraskuu ja en jaksa enää mitään!

    Hih, minä puolestani aloitan ensi viikolla informaatiotutkimuksen perusopinnot ;D

    Virgin Suicides ja Uskottuni ovat lukulistallani, jälkimmäinen on jopa Ota riski ja rakastu kirjaan -haastekirjani. Toivottavasti sen saisi pian napattua kirjastosta mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan Laura. Marraskuu on kurja kuukausi. Mutta onneksi siihen on vielä aikaa.

      Missä päin opiskelet informaatiotutkimusta? Mie oon ollut pari vuotta Itä-Suomen yliopiston täydennyskoulutusyksikön eli Aducaten järjestämässä pätevöittämiskoulutuksessa. Enää kolme aineopintojen kurssia ja sitten opinnot on tehty.

      Poista
    2. Oulussahan minä. Pääaineeni on historia, mutta sain keväällä sivuaineoikeuden infoon ja suunnitelmissa on käydä se 60 opparin paketti, jotta saisi pätevyyden kirjasto- ym. alalle. Sinullapa ei ole enää paljoa jäljellä, hieno homma!

      Poista
  7. Hih, sukankutaleet ja kutimet... minä pidin pitkään kodissani käsityökoria tekemättä koskaan käsitöitä - se oli kaunis lankoineen ja puikkoineen. Usean vuoden aikana ainoa tekeleeni oli kaulaliina ja sekin taisi jäädä päättelemättä. Kantapäät ei onnistu siis täälläkään, mutta muutoin on olo varsin puuhakas!

    Lumoavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! Vastaamisen kanssa kesti, kun oltiin viikonloppu reissussa. Onneksi voi puuhastella muutenkin kuin käsitöiden parissa. :-)

      Poista
  8. Oi miten ihanan värikkäät töppöset! Tekis melkein mieli rikkoa useamman vuoden kutomistauko ja painua lankakerä-ostoksille (harmi ettei pysty yhtä aikaa lukemaan ja kutomaan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Disa! Kannattaa kyllä rikkoa neulomistauko (meillä päin puhutaan neulomisesta, jossai muualla kutomisesta). Valitettavasti lukeminen ja käsitöiden tekeminen ei tosiaan onnistu samanaikaisesti. Sen sijaan telkkaria voi hyvin katsoa, kun neuloo tai virkkaa.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!