Japanilaisen, kansainvälisestikin suositun Haruki Murakamin teokset ovat olleet taajaan esillä kirjablogeissa. Luultavasti en olisi löytänyt tämän kirjailijan teoksia ilman blogistaniaa. Luin Murakamilta viime vuonna kirjan Sputnik - rakastettuni, joka oli periaatteessa ihan hyvä, muttei kuitenkaan mikään huikea lukukokemus. Kafka rannalla on ollut jo pitkään lukulistallani ja heinäkuussa vihdoin sukelsin Murakamin kolmannen suomennetun romaanin erikoislaatuiseen maailmaan.
Haruki Murakamin Kafka rannalla on ihan rehellisesti sanoen aika outo ja määrittelyjä pakeneva, mutta samalla upea kirja. Kirjan lopetettuani olin jotensakin hämmentynyt, mutta myös vaikuttunut. Vaikka kirjan lukemisesta on nyt aikaa jo useampi viikko, niin olen edelleen epävarma siitä, pääsinkö ollenkaan selville, mistä tämä kirja loppujen lopuksi kertoo. Yritän nyt kuitenkin sanallistaa kirjan herättämät ajatukseni.
Kafka rannalla rakentuu kahden päähenkilön, 15-vuotiaan Kafka Tamuran ja 60-vuotiaan Nakatan toisiinsa nivoutuvista tarinoista. Molemmat päähenkilöt matkustavat Shikokun saarelle Takamatsuun. Kotoaan karannut Kafka, joka silloin tällöin keskustelee kuvitteellisen Poika nimeltä Varis -nimisen hahmon kanssa, päätyy Takamatsussa kierrellessään yksityiseen Komuran muistokirjastoon ja ryhtyy viettämään siellä aikaansa tutustuen kirjastonjohtajaan neiti Saekiin ja kirjastossa työskentelevään Oshimaan. Myöhemmin kirjastosta, mutta myös Oshiman mökistä tulee Kafkan turvapaikka.
Nakata taas oli lapsuudessaan 1940-luvulla osallisena omituisessa ja salaperäisessä Riisikukkokukkulan tapauksessa, jonka jälkeen hän menetti täysin muistinsa. Kuvernöörin aburahalla (heh!) elävä Nakata on omasta mielestään tyhmä ja hän kertookin, että "Nakata on ainoa koko perheestä, joka ei ole viisas." Mutta Nakatalla on erikoinen taito, sillä hän osaa keskustella kissojen kanssa. Hän hankkii lisätienestejä etsimällä karanneita kissoja ja etsiessään jälleen yhtä kissaa päätyy Kafkan isän kotiin ja lopulta joutuu pakenemaan Tokiosta.
Kun näiden henkilöiden tarinaan lisätään vielä Oidipus-myytti, pelottava kissojen sieluista huilua rakentava Johnnie Walker, eversti Sandlerin hahmon ottanut käsite, salaperäinen maalaus ja siihen liittyvä rakkaustarina, taivaalta satavia iilimatoja ja kaloja, puhumattakaan muista epätodellisista elementeistä, on lukijalla käsissään aikamoinen keitos, joka kyllä pitää otteessaan, mutta jota lukiessa ei aina tiedä, missä mennään ja mistä on kysymys.
Kafka rannalla on rumia, jopa makaabereja, mutta toisaalta myös hyvin kauniita kohtauksia sisältävä, monikerroksinen ja mukaansatempaava romaani, jossa luontevasti kurkotetaan todellisuuden tuolle puolelle. Luen mieluiten reaalimaailmaa kuvaavia kirjoja ja olin aika yllättynyt siitä, miten paljon loppujen lopuksi pidin kirjasta, jossa on näin paljon maagista realismia.
Kafka rannalla sisältää paljon myytteihin, filosofiaan ja populaarikulttuurin elementteihin liittyvää tematiikkaa, jota haluaisin avata enemmänkin, mutta en siihen yhden lukukerran perusteella pysty. Tämä onkin niitä kirjoja, jotka pitäisi ehdottomasti lukea toisen kerran. Tuntuu, että sain nyt vain jonkinlaisen aavistuksen siitä, miten hieno tai syvä kirja Kafka rannalla loppujen lopuksi on.
Monet ovat lukeneet Kafkaa rannalla. Katja kertoo tämän kirjan olleen hänelle yksi viime vuoden parhaimmista lukukokemuksista ja Ilse (Minna) vastaavasti pitää kirjaa moninkertaisesti ihanana. Lisää linkkejä arvioihin löytyy Marian tekstistä Sinisen linnan kirjaston sivuilta.
Olen lukenut Murakamilta kaiken muun suomennetun, paitsi tämän Kafkan rannalla. NW:n olen lukenut kahdesti, englanniksi ja suomeksi, ja seuraavaksi lukuvuoroaan odottelee 1Q84. Ja olen aivan myyty, tunnustaudun kyllä jo nyt lukemani perusteella vannoutuneeksi Murakami-faniksi. Kafka on ollut monelle niin rakas kirja ja huikea lukukokemus, että haluan säästellä sitä vielä hetken. Olen ajatellut jossain kohtaa nyt syksyn aikana pitää blogissani Murakami-viikon, koska minulla on edelleen bloggaamatta kolme tänä vuonna luettua kirjaa; juoksukirja, lammaskirja ja Sputnik. :)
VastaaPoistaOli mielenkiintoista lukea lukukokemuksestasi. Kafkan parissa luvassa on siis varmasti melkoinen elämys. :)
Kafkan kohdalla Voidaan tosiaan puhua elämyksestä. Minusta tämä oli kyllä huomattavasti parempi kuin Sputnik. Minäkin aion lukea lisää Murakamia ja odotan kovasti etenkin Norwegian Woodin lukemista.
PoistaTuo mitä sanot, että ei ole varma mistä on kysymys, on niiiin totta! Ja silti kirja oli suorastaan vangitsevan hieno. Kafka oli minulle niin huikea lukukokemus, että olen suorastaan pelännyt seuraavan Murakamin lukemista... Sputnik on nyt kyllä odottamassa.
VastaaPoistaMietinkin, että onko aina ymmärrettävä lukemaansa. Tämän kirjan kohdalla ainakin oli vain pakko antaa mennä ja nauttia lukemastaan. Multa jäi varmaan moni hienous tavoittamatta, mutta silti pidin kirjasta kovasti. Jännää, että sekin asia eli pitäminen aukeni vasta jonkin aikaa lukemisen jälkeen tai kenties vasta eilen, kun postasin kirjasta.
PoistaSamoin tuntein olin itsekin liikkeellä, en vieläkään usko tajunneeni kaikkea mutta olihan tämä vain niin hieno. Ihana kuulla, että pidit tästä maagisrealistisesta maailmasta, jossa niin vähän tekee järkeä ja toisaalta on myös niin paljon kaunista. Kirjoitit hyvin, toivottavasti mahdollisimman moni lukee. :)
VastaaPoistaYllätyin tosiaan itsekin siitä, että tuo maagisrealistinen maailma ei tuntunut mitenkään oudolta. Murakami osaa kirjoittaa niin hyvin ja luontevasti kaikki epätodellisetkin elementit osaksi tarinaansa, ettei sitä voi kuin ihailla.
PoistaVoi kun minä odotan, että ehdin lukea Murakamilta lisää. Sputnik... odottaa hyllyssä ja tämäkin kiinnostaa. rakastin Norwegian Woodia ja hullaannuin juoksukirjasta. Ihana Murakami :).
VastaaPoistaMulla on tosiaan aikomus lukea seuraavaksi Norwegian Wood, vaikka olenkin ostanut Lammasseikkailun jo aikoja sitten itselleni.
PoistaOlen niin iloinen, että pidit tästä maagis-realistisesta kirjasta näin paljon. Minulle Kafka rannalla oli tosiaan hienoin viime vuonna lukemani käännöskirja ja se teki minut kertaheitolla Murakami-faniksi. Rakastin myös Norwegian Woodia ja Suuri lammasseikkailu taas kietoi pauloihinsa; Lammasseikkailu on varmasti omituisin kirja, jonka olen aikoihin lukenut.
VastaaPoistaLuulen samoin, että Kafka rannalla ansaitsee joskus toisenkin lukukerran.
Kuten kirjoitin, niin vähän itsekin yllätyin siitä, miten paljon tästä loppujen lopuksi pidin kaikista kirjan outouksista huolimatta (vaiko niistä johtuen?). Tätä lukukokemusta piti kyllä sulatella aikansa ja niin kuin tuolla aiemmin totesin, taisin tajuta sen, että pidin tästä varsin paljon, vasta kun kirjoitin postaustani. Toki nautin kirjasta sitä lukiessani, mutta olo oli monessa kohtaa tosi hämmentynyt.
Poista