maanantai 13. elokuuta 2012

Käsi kädessä -antologia

Hanna Matilainen (toim.): Käsi kädessä. Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry. 2012. Kannen maalaus: Esko Matilainen. Kannen suunnittelu: Petri Nevalainen.


Käsi kädessä on Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry:n kirjoittajapiirin toinen omakustanneantologia.  Antologian toimittajan, kirjallisuudenopiskelija Hanna Matilaisen mukaan Suomessa ei oikein ole ymmärretty, että meilläkin on sotaorpoja. Esimerkiksi koulussa puhutaan sota-ajan yhteydessä veteraaneista ja lotista ja siirtokarjalaisista, muttei sotaorvoista. Näyttääkin siltä, että suomalaisten sotaorpojen asia ja ongelmat on huomattu vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana, jolloin eri puolille maata on perustettu useita sotaorpojen yhdistyksiä (tietoa näistä yhdistyksistä löytyy täältä).

Käsi kädessä -teoksen kustantanut Pääkaupunkiseudun Sotaorvot perustettiin vuonna 2001, ja yhdistyksen kirjoittajaryhmä kokoontui ensimmäisen kerran tammikuussa 2002. Kolmen vuoden päästä ilmestyi ryhmän ensimmäinen julkaisu, novelliantologia Kaikki vain tapahtui. Kirjoittajapiiri, joka alussa pyöri naisvoimin, oli aiemmin nimeltään Orvokit, mutta kun mukaan tuli myös miehiä, sai ryhmä nimekseen OrvoKit, Orvot Kirjoittajat.

Antologia on jaettu teemallisiin kokonaisuuksiin, ja se sisältää yli kolmekymmentä tekstiä yhteensä 13 kirjoittajalta. Suurin osa teksteistä on novelleja, mutta on antologiassa muutama runokin. Vaikka kirjoittajia yhdistää sotaorpouden kokeminen, niin aihetta käsitellään suoraan vain muutamassa kirjoituksessa. Kirjan aihepiirien kirjo on laaja, ja mukana on niin faktaa kuin fiktiotakin. Yhtenä selkeänä teemana antologiassa on sota-aika, mutta paljon käsitellään myös elämänkulkua, vanhuutta, luopumista ja menetyksiä. Oman osionsa ovat saaneet ulkomaanmatkoihin liittyvät tekstit, mutta myös kypsä rakkaus, arjen ilot ja surut sekä perhe-elämä ja äitiys saavat antologiassa tulkintansa.

Ajallisesti kirjoituksissa liikutaan sota-ajasta nykyaikaan.  Sota-aikaan ajoittuvissa teksteissä käsitellään sotaorpouden lisäksi muun muassa evakkoon lähteneiden kokemuksia. Sota-aika on kuitenkin mukana muistoina monissa teksteissä. Sota on haavoittanut monella tapaa, kuten Helmi Annikki Ihalaisen novellissa Sielussa sirpaleita koskettavasti tulee esille:

Pentti oli joutunut 18-vuotiaana sotaan. Niitä tapahtumia hän ei ole pystynyt unohtamaan, ne ovat ahdistaneet häntä koko elämän ajan. Nyt hän itse poistaa sirpaleita sielustaan. Eivät lääkärit poistaneet samalla, kun poistivat sirpaleen selästä. 

Sotaorvon kokemuksista ja tunteista kertovat hyvin kaksi Anneli Matilaisen novellia. Tekstissä Terve faija! tytär kirjoittaa kirjettä sodassa menehtyneelle isälleen, jonka kirjoittamat kirjeet hän on vuosikymmenten jälkeen saanut käsiinsä. Hyötykappale, jota pidän yhtenä koko antologian parhaista teksteistä,  taas taustoittaa Toivo Vanha-Pärjälän sotaorvon siskonpojan Pentin kohtaloa. Tosin sotaorpouden osoittaminen oli tässä tapauksessa vaikeaa, sillä pojan vanhemmat eivät olleet naimisissa eikä isän kohtalosta oikein ollut täyttä varmuutta.

Kyllä niillä oli aikomus ihan vihille mennä, vaikka vanhukset olivat vastaan. Helmi minulle sitä kirjettä näyttikin, mutta kun se sinne kentälle jäi, tai joutui sotavangiksi. Ja aikoivat kylällä puhua että loikkasi vihollisen puolelle. 

Mielestäni kirjan kaikkein kiinnostavinta antia ovat juuri sotaorpouteen liityvät tekstit, koska minulla on äitini kautta aiheeseen henkilökohtaista tarttumapintaa. Äidinisä kuoli jatkosodan alkuvaiheessa, jolloin äiti oli muutaman vuoden ikäinen ja mummomme odotti toista lastaan. Tosin mummo meni aika pian naimisiin ukkini veljen kanssa ja äidille syntyi  vielä kolme sisarusta. Olen lapsesta asti tiennyt, ettei Antti-ukki ollut meidän oikea ukki, vaan äidin isäpuoli.  Asiaa  ei muutenkaan ole suvussamme peitelty. En kuitenkaan lapsena tai nuoruusiässä koskaan ajatellut, että äitini olisi sotaorpo. Itse asiassa vasta siinä vaiheessa, kun sotaorpoudesta alettiin keskustella laajemmin, tämä asia valkeni minulle kunnolla.

Käsi kädessä on sisällöltään kiinnostava ja elämänmakuinen antologia, jossa on hyvin erilaisia ja eritasoisiakin tekstejä. Selkeänä puutteena on se, ettei kirjan alussa olevassa sisällysluettelossa mainita kirjoittajien nimiä eikä siinä myöskään näy kirjan jaottelu eri teemoihin.

2 kommenttia:

  1. Kiitos arviosta! :)
    (Ja tuon sisällysluettelopalautteen pistän visusti korvan taa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Monesti noita sisällysluettelo- ym. juttuja ei edes itse kirjaa tehdessä tule ajattelleeksi, kun sitä on niin sisällä siinä hankkeessa. Siksi olisikin hyvä luettaa käsistä jollain kriittisellä lukijalla. Mutta ainahan se ei ole mahdollista.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!