tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ihastuttava Kesäkirja

Tove Jansson: Kesäkirja. WSOY. Bon-pokkari. Ruotsinkielinen alkuteos Sommarboken (1972). Suomentanut Kristiina Kivivuori. 135 sivua. Kansi: Sanna Mander. 


Tove Janssonin Kesäkirja on jo vuosien ajan ollut luettavien kirjojen listalla, pidänhän todella paljon Janssonin kirjoista - myös muista kuin muumitarinoista. Odotukseni olivat hyvin korkealla eikä minun tarvinnut pettyä. Kesäkirja on juuri niin ihastuttava, viisas ja kaunis kuin sen oletinkin olevan.

Kesäkirjassa kuvataan pienen Sophia-tytön sekä hänen isoäitinsä ja isänsä kesänviettoa Suomenlahden saaressa. Kirjassa ei ole varsinaisesti juonta, vaan se koostuu lyhyistä kertomuksista tai novelleista. Kaiken punoo yhteen kesään heräävä kevät ja ennen kaikkea kesä: vehreänä, lämpimänä, helteisenä, usvaisena, koleana, tuulisena tai sateisena. Kertomuksissa tarkastellaan esimerkiksi suurta myrskyä, isän kotitakkia, naapurisaareen rakennettua huvilaa, Sophian yötä teltassa, juhannusta ja itsetietoisen Mappe-kissan seikkailuja.

Tove Jansson kuvaa kesäistä luontoa kasveineen, eläimineen, tuoksuineen ja äänineen elävästi ja tarkkanäköisesti. Luonto on kaunis, mutta se voi olla myös ruma ja pelottava. Luonnon monitahoisuudesta ovat hyvänä esimerkkinä seuraavat katkelmat:

Oli varhainen, hyvin lämmin aamu heinäkuussa ja yöllä oli satanut. Paljas kallionpinta höyrysi, mutta sammal ja kallionraot olivat kosteutta tulvillaan ja kaikki värit olivat syventyneet. Kasvillisuus kuistin edessä oli sademetsää, se oli aamuhämyssä vielä, ilkeitä lehtiä ja kukkia vieri vieressä, hänen piti varoa ettei tulisi niitä katkaisseeksi kun hän siinä kulki etsimässä, käsi suun edessä ja koko ajan peläten horjahtavansa. (Uintiaamu)

Illan ensi viileys oli tullut ja tanssiva koisaparvi oli poissa. Sammakot tulivat esiin ja alkoivat laulaa toisilleen, päiväkorennot olivat luultavasti kuolleet. Taivaalla vaipuivat viimeiset punaiset pilvet keltaisten sisään ja tekivät oranssiväriä. (Vaarallinen päivä)

Kirjan päähenkilöinä ovat Sophia ja hänen isoäitinsä, kun taas isä on ennemminkin taustalla. Isä keskittyy työntekoon, ollaan sitten kesämökillä tai retkellä Pohjoisella Harmaakarilla.

Janssonin kuvaus isöäidin ja lapsenlapsen suhteesta on monisyinen eikä ollenkaan kiiltokuvamainen. Välillä Sophie on vihainen, kärsimätön ja riidanhaluinen, kun taas isoäiti väsyy ja masentuu eikä aina jaksa olla mukana lapsenlapsen touhuissa. Vaikka harmonia onkin välillä kaukana, niin isoäidin ja Sophian välinen suhde on pohjimmiltaan lämmin ja salliva. Tytöllä ja isoäidillä on monia hauskoja seikkailuja ja yhteisiä projekteja, kuten tutkielma onkimadoista. Ja jos Sophia tarvitsee apua tai kaipaa neuvoa, hän kääntyy isoäidin eikä suinkaan isänsä puoleen.

Kesäkirja kuvaa lämmöllä ja ymmärtäen sekä lapsen että vanhuksen ajatuksia ja tunteita. Esimerkiksi kertomuksessa, jossa Sophian on tarkoitus nukkua yksin teltassa, kerrotaan koskettavasti paitsi lapsen pimeän ja yksinäisyyden pelosta niin myös isovanhemman turhautumista vanhuuteensa, kun "kaikki ikäänkuin liukuu minulta pois enkä minä muista enkä välitä, ja kuitenkin tarvitsisin sitä juuri nyt!"

Kesäkirja koostuu mieleenpainuvista, elämänviisaista kertomuksista. Kokonaisuutena se on puhutteleva, todellinen helmi. Pidin tästä(kin) Tove Janssonin kirjasta hyvin, hyvin paljon.

10 kommenttia:

  1. Kesäkirja on aivan ihana. Se on pieni, viisas ja elämänmakuinen. Jansson osoittautuu modernismin mestariksi juuri tällä kirjallaan. Arviostasi muistuivat elävästi mieleen taitava luontokuvaus ja isoäidin ja lapsenlapsen tärkeä suhde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkirja on nimenomaan ihana ja viisas. Ja sellainen kirja, jonka taatusti tulen lukemaan uudelleen ja uudelleen.

      Poista
  2. Tämä on kyllä oikea kesäkirja, josta tulee hyvälle mielelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkirja on todellakin hyvän mielen kirja. Siinä on kyllä surullisiakin sävyjä, mutta perusvire on elämänmyönteinen ja humoristinenkin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä. Kesäkirja vei sydämeni.

      Poista
  4. Oi, ihana inspiraatiopostaus minulle, joka juuri eilen ostin neljän kirjan pokkaripaketin Tove Janssonin kirjoja Hulluilta päiviltä – ja siis samalla myös tämän kesäkirjan. Olen pari vuotta sitten yrittänyt lukea tätä, mutta jostain syystä se jäi melkein alkuunsa kesken. Mutta uskoin kuitenkin, että kirja on hyvä, ajankohta lukemiseen oli vain huono. Tämä kuulostaa juuri siltä kirjalta, että minun täytyy aloittaa se juuri silloin kuin kesäloma alkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sulla onkin ihania lukuhetkiä edessä Toven kirjojen parissa. Kesäkirja onkin ihan parhainta kesälomalukemista!

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!