sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Koontipostaus Tyleristä ja Irvingistä

Olen lukenut loppukevään ja alkukesän aikana vinon pinon kirjoja, mutta jostain syystä kirjapostausten kirjoittaminen tökkii. Yritän nyt aloittaa suman purkamisen kirjoittamalla koontipostauksen parista kirjasta. Jatkoakin seuraa, jahka jossain piileskelevä bloggausinto toivon mukaan löytyy.



Anne Tyler: Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa. Otava. 2012 [1983]. Englanninkielinen alkuteos Dinner at the Homesick Restaurant. Suomentanut Jussi Nousiainen. 335 sivua.

Luin Päivällisen Koti-ikävän ravintolassa 1980-luvulla nuorena ylioppilaana. Samalla kirja oli ensikosketus sittemmin yhdeksi kirjailijasuosikikseni muodostuneen Anne Tylerin tuotantoon.

Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on tarkkanäköinen tutkielma perheestä ja perheenjäsenten välisisistä, väliin hyvinkin monimutkaisista ihmissuhteista. Kirjan päähenkilöksi nousee Koti-ikävä-nimisen ravintolan omistaja Ezra Tull. Mutta vaikka Ezra onkin keskiössä, tarkastellaan kirjassa yhtä lailla Ezran äitiä Pearlia sekä sisaruksia Jennyä ja Codya. Kirja alkaa Pearlin kuolinvuoteelta ja päättyy hänen hautajaisiinsa, mutta takaumien avulla kuvataan myös Pearlin ja Beckin lyhyttä avioliittoa, samoin kuin Codyn, Ezran ja Jennyn lapsuusvuosia ja elämää aikuisena.

Pearl on aikoinaan mennyt naimisiin miehen kanssa, joka sen kummemmin selittelemättä jättää perheensä. Ja mikä vielä kummillisempaa, ei Pearl saa aikaiseksi kertoa lapsilleen näiden isän lähdöstä. Vaikeneminen hankalista ja vaikeista asioista onkin yksi koko kirjan läpäisevistä aiheista. Päivällinen koti-ikävän ravintolassa kuvaa hyvin onnettoman, mutta vahvan ja hallitsevan äidin vaikutusta lapsiinsa ja näiden koko elämään.

Ezra ei, siitä huolimatta, että pärjää suhteellisen hyvin omassa työssään ravintolan omistajana, pääse irti äidistään ja tämän hallinnasta. Codysta taas tulee julma ja hankala, ainakin veljelleen, ja Jenny päätyy toistuvasti onnettomiin miessuhteisiin. Pinnan alla kytevät ongelmat ja ristiriidat nousevat esille aina, kun perhe kokoontuu yhteen Ezran ravintolaan eikä yksikään kokoontuminen onnistu tai luo kaivattua yhteenkuuluvuutta perheenjäsenten välille.

Vaikka Päivällinen koti-ikävän ravintolassa onkin traaginen tarina Tullin perheestä, ei se kuitenkaan ole synkkä, vaan "hellän pureva", kuten kirjan takakannessa todetaan. Pidinkin kirjasta kovasti ja suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet perhesuhteista ja niiden oivaltavasta kuvauksesta.


John Irving: Ystäväni Owen Meany. Tammi. 2013 [1989]. Englanninkielinen alkuteos A Prayer for Owen Meany. Suomentanut Kristiina Rikman. 667 sivua.

Minusta on vähin erin tullut John Irving -fani. Tartuin siis innokkasti uusimpaan Irving-ostokseeni Ystäväni Owen Meanyyn noin kuukausi sitten. Tämä kirja, kuten Irvingin kirjat tuppaavat olemaan, on aikamoinen runsaudensarvi. Kirja on laaja ulkoisesti, mutta se on laaja ja syvä myös sisällöllisesti.

Kirjassa käsitellään muun muassa ystävyyttä ja rakkautta, sotaa ja omien aatteiden mukaan elämistä, kuolemaa ja kohtaloonsa kasvamista ja alistumista sekä kristinuskoon ja uskomiseen liittyviä kysymyksiä älykkäästi ja koskettavasti, mutta välillä myös hersyvän hauskasti. Nykyisin aika harvoin nauran ääneen lukiessani, mutta nyt niin tein. Ylipäätään pidän Irvingin tavasta käsitellä vakavia(kin) asioita humoristisesti ja liikaa vakavuutta välttäen.

Kirjan päähenkilö on hyvin vaikuttava ja hellyttäväkin Owen Meany. Minäkertoja John Wheelwright ystävystyy jo lapsuusvuosinaan Owenin kanssa, ja ystävyys jatkuu Owenin kuolemaan asti, tosin ei aina ongelmattomana.

Owen Meany ei ole mikään tavallinen poika ja mies, vaan pienestä varrestaan ja kimeästä äänestään huolimatta karismaattinen ja vahva persoona. Itse hän uskoo olevansa Jumalan oikea käsi. Tästä merkkinä Owenin mielestä on esimerkiksi se, että Johnin äiti kuoli juuri hänen toimintansa seurauksena. Owen näkee omaan kuolemaansa liittyvän enteen eikä suostu uskomaan, että kyse on vain unesta ja elääkin synkkää kohtaloaan toteuttaen.

Ystäväni Owen Meany on hieno kirja, jonka parissa viihdyin hyvin. Kirjan lukemisen alkuvaiheessa olin jopa valmis julistamaan, että juuri tämä kirja on parasta koskaan lukemaani Irvingiä. Lukemisen edetessä mielipiteeni kuitenkin hiukan muuttui, sillä paikoin tämä sinänsä mainio kirja oli pitkästyttävä. Pyörrän siis osittain puheeni, sillä Ystäväni Owen Meany ei mielestäni sittenkään ole IHAN paras Irvingin kirja. Mikä sitten on? Aika vaikea kysymys, sillä olen pitänyt todella paljon sekä Garpin maailmasta että Oman elämänsä sankarista. Näiden lisäksi myös Kaikki isäni hotellit lukeutuu suosikkeihini. Olen kyllä onnekas, kun olen löytänyt Irvingin vasta jokunen vuosi sitten ja minulla on siten vielä monta hänen kirjaansa lukematta!

10 kommenttia:

  1. Minun pitäisi varmaan miettiä suhdettani uudelleen sekä Irvingin että Tylerin suhteen. En ole lämmennyt niille ennen, mutta ehkä uusi tutustuminen auttaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, niinhän se menee, etteivät kaikki vain pidä samoista kirjoista. Ja sehän on ihan hyvä asia. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki hehkuttaisivat samoja kirjoja? Mutta anna silti mahdollisuus näille molemmille. Minä esimerkiksi löysin Irvingin kunnolla vasta kuutisen vuotta sitten. Olin yrittänyt lukea jotain hänen kirjaansa nuorempana, mutten tuolloin lämmennyt ollenkaan ja ihmettelin, miksi Irvingiä kehutaan.

      Poista
  2. Tyler ja Irving ovat molemmat suosikkejani, mutta näistä kirjoista kumpikaan ei ole minulle tekijänsä läheisin. Päivällisen koti-ikävän ravintolassa kuin aikoinaan vääränä ajankohtana silloin, kun J lähti Italiaan. Owen Meany on sekin surullinen, mutta hieno se on. Varmasti yksi Irvingin parhaimmista, mutta itselleni parempia ja rakkaampia ovat mainitsemasi Oman elämänsä sankari sekä Kaikki isäni hotellit. Irving on kirjoittanut kelpo kirjoja nyt 2000-luvullakin, muttei ole mielestäni päässyt enää ihan samaan tasoon kuin kultaisella 80-luvulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemisen ajankohta vaikuttaa kyllä paljon. Jostain syystä en ole oikein pitänyt ihan uusimmista Tylerin kirjoista. Noissa vanhemmissa sen sijaan on jotain, mikä puhuttelee minua kovasti. Ja sama on kyllä Irvinginkin kanssa, mutta aion kyllä lukea vähin erin läpi hänen koko tuotantonsa.

      Poista
  3. Et ole ainoa, jolla kirjojen bloggaaminen tuottaa nyt stressiä. Olen tänä keväänä lukenut enemmän,mitä saan kirjoitettua ja tämä kerta on ensimmäinen Lumissa ikinä.

    Ystäväni Owen Meany mainitaan aina tummimmaksi Irvingin kirjoista. Kirja on hyvä, vanhaa kunnon Irvingiä, mutta ei mahdu minun TOP3-kirjoihini Irvingillä, jotka ovat: Leski vuoden verran, Oman elämänsä sankari ja Kunnes löydän sinut. Leski vuoden verran on pala minua, sillä Ruth Colesta tuli hukassa ollut alter egoni ja Felicia Venhaug sai väistyä.

    ****

    Anna, oletko lukenut Phillipsin Suojeluksen? Ellet ole, suosittelen kuumasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minusta tuntuu, että stressaan nyt vaikka mistä. Pitäis oppia ottamaan rennommin... Mut älä sinä huoli, oot ollut niin aktiivinen pitkään, ettei höllääminen yhtään haittaa.

      Mulla on vielä lukematta sekä Kunnes löydän sinut että Leski vuoden verran. Ihania lukukokemuksia luvassa!

      Olen lukenut Suojeluksen ennen blogiaikoja ja pidin kirjasta todella paljon.

      Hyvää heinäkuuta! 💜

      Poista
    2. Anna, kohta hölläänkin, mutta ensin muutama ja sitten suvipaussia.

      Leski vuoden verran on helpompi ja merkitystä täynnä. Kunne slöydän sinut oli ainakin minulle aluksi vaikea, koska siinä niin outoa tatutointiympäristöä niin paljon, mutta jossain kohden alkavat urut soida ja yhdet niistä soivat Suomessa...olin myyty.

      Suojelus tartutti minut: Nyt on menossa jo Kiuru ja termiitti...

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  4. Olen lukenut Tyleriltä vain Hengitysharjoituksia ja Elämän tikapuilla. Tämä kirja saattaisi olla hyvä kirja jatkaa Tyleriin tutustumista.

    Irwingin tuotanto on sen sijaan lähempänä sydäntäni... Hieno teksti molemmista kirjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta! Sekä Tyler että Irving ovat kyllä laatukirjailijoita. Molempien kirjoja on ilo lukea.

      Poista
  5. Minulle Tyler on ollut eräänlainen lohtukirjailija, sellainen tuttu ja luotettava. Muutama hänen kirjoistaan löytyy omasta hyllystä, pitäisi pitkästä aikaa taas lukea jotain häneltä! John Irvingiä en ole vielä lukenut, mutta odotan hänen kirjoiltaan paljon.

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!