torstai 31. heinäkuuta 2014

Lyhyitä luonnehdintoja luetuista

Kerroin jo edellisessä postauksessa jonkinlaisesta blogijumista. Tuntuu, että on niin paljon kaikkea muuta elämässä, etten oikein ehdi kunnolla paneutua kirjoista kirjoittamiseen. Jälleen kerran siis koontipostaus, joka tällä kertaa sisältää todella lyhyet luonnehdinnat parista kirjasta.


Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat. Otava. 2013. Englanninkielinen alkuteos Americanah. Suomentanut Hanna Tarkka. 528 sivua.

Olen pitänyt todella paljon kaikista Adichien suomennetuista teoksista. Tähän asti Purppuranpunainen hibiskus on ollut suosikkini, mutta tämä uusin romaani kipuaa sen rinnalle ja kenties kiilaa vähän ohikin.

Turhaan ei Kotiinpalaajia ole blogeissa kehuttu, sillä tässä kirjassa on lähes kaikki, mitä hyvältä kirjalta odotan. Kirjan tarina Ifemelusta ja Obinzesta on koukuttava, mutta sen lisäksi Kotiinpalaajat käsittelee todella kiinnostavasti ja silmiäavaavasti ei-amerikkalaisten mustien asemaa Yhdysvalloissa ja kertoo myös Nigerian todellisuudesta. Tästä kirjasta pitäisi kyllä sanoa paljon enemmän, mutta olen nyt niukkasanainen ja totean vain olevani Adichielle taas kerran todella kiitollinen hienosta lukukokemuksesta!


J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus. Otava. 2014. Englanninkielinen alkuteos The Childhood of Jesus. Suomentanut Markku Päkkilä. 298 sivua.

Ei mitenkään tietoinen tutustumismatkani afrikkalaiskirjailijoihin jatkui J. M. Coetzeen erikoisen romaanin Jeesuksen lapsuus parissa. En muista, että olisin aiemmin lukenut tämän, kansiliepeen mukaan "aikamme maineikkaimpiin kirjailijoihin kuuluvan" kirjailijan kirjoja, mutta tokihan Coetzeen nimi on ollut tuttu.

Jeesuksen lapsuus kertoo miehestä (Simón) ja pojasta (David), jotka tulevat laivalla uuteen maahan, jossa kaikki on heille uutta ja outoa. Heidän menneisyytensä on pyyhitty pois ja elämä on aloitettava alusta. Simón ei ole Davidin isä, ja uudessa maassa hän ryhtyykin etsimään Davidille äitiä.

Jeesuksen lapsuus on varsin haastava kirja, ja kirjan alkupuolella epäilin, jaksanko edes lukea kirjaa loppuun. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi haastavista kirjoista, vaan tämän kirjan tarina ja kirjan maailma nyt vain tuntui alussa oudolta. Vähin erin tarina alkoi kuitenkin viedä mukanaan ja lopulta koinkin kirjan kiehtovaksi kaikessa arvoituksellisuudessaan. Ei Coetzeesta tullut lempikirjailijaani, mutta sen verran hänen tyylinsä alkoi kiinnostaa, että taatusti jatkan jossain vaiheessa hänen tuotantoonsa tutustumista.



8 kommenttia:

  1. Voi minulla on edelleenkin Adichie korkkaamatta, vaikka sain blogiystävältä Purppuranpunaisen hibiskuksen lahjaksi ja innoitukseksi jo aikaa sitten. Katsoin Adichien haastattelua ja hän vaikutti todella, todella kiinnostavalta.

    Suvi on niin lyhyt ja sitten se on ohi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä Purppuranpunainen hibiskus. Olen melkein varma, että pidät Adichien kirjoista.

      Kesä on tosiaan lyhyt, mutta onneksi jatkuu vielä. Mulla oli kiireinen heinäkuu (kesävieraita ja synttärien järjestelyjä), joten en oikein ehtinyt nauttia kesästä, mutta nyt on aikaa lukea ja ottaa rennosti, vaikka välillä on tehtävä vähän töitäkin.

      Poista
  2. Pidän valtavasti Adihien kirjoista - oli hienoa päästä kuulemaan ja näkemään suosikkikirjailijan ajatuksia kirjamessuilla.

    Coetzeen kirja odottelee vielä hyllyssä. En ole siihen saanut tartutuksi - haastava kirja vaatii oikean ajan ja paikan. Saapas nähdä, milloin sellainen on luvassa. Muitakin kirjoja olisi hyllyssä kirjailijalta odottelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin, että olet Adichien vannoutunut ihailija. Coetzee taas on varsin haastava, mutta kiinnostus heräsi ja palaan varmasti hänenkin kirjojensa pariin jossain vaiheessa.

      Poista
  3. Adichie on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni, Purppuranpunainen hibiskus on mieluisin minulle, sitten novellikokoelma, sitten vasta Kotiinpalaajat. Puolikas keltaista aurinkoa on vielä lukematta. =D

    Coetzee vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin ihan ensimmäiseksi Puolikkaan keltaista aurinkoa ja pidin siitä, mutta vielä enemmän olen pitänyt hibiskuksesta. Ja nyt tämä Kotiinpalaajat vakuutti todella. Novellikokoelmastakin tykkäsin.

      Poista
  4. Mukavaa, että kirjoitat näitä koontipostauksia - on kivaa tietää, mitä kaikkea olet lukenut ja mitä lukemistasi pitänyt. :)

    Adichien Kotiinpalaajat on huikea romaani, toinen kuluvan lukuvuoteni parhaimmista käännöskirjoista. Coetzeeta minunkin olisi tarkoitus lukea lähiaikoina, ja tuo Jeesuksen lapsuus onkin jo kirjastosta lainassa. Kuulostaa siltä, että kirjalle pitää varata aikaa ja rauhaa.

    Iloa ja valoa loppukesän päiviin! Palaa taas, kun siltä tuntuu! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, juuri nyt tämä "malli" tuntuu parhaalta. Onneksi lyhyeenkin tekstiin pystyy mahduttamaan aika paljon, mutta toki olisi mukava joskus vielä kirjoittaa pidemmästikin.

      Ihanaa kesän jatkoa! <3

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!