tiistai 12. maaliskuuta 2013

Pari lyhytarviota alkuvuonna luetuista ynnä muuta höpinää

Olen lukenut vuoden vaihtumisen jälkeen 14 kirjaa, ja ainoastaan kuudesta olen tähän mennessä kirjoittanut blogiini. Nämä kirjat ovat Saara Henrikssonin Linnunpaino, Siegfried Lenzin Hetken hiljaisuus, Heidi Linden Jo nyt on! ja Carol Shieldsin Pikkuseikkoja sekä Sirpa Kähkösen Neidonkenkä ja Hietakehto. Niistä ei nyt sen enempää. Sen sijaan kirjoitan lyhyet arviot parista tammi-helmikuussa lukemastani kirjasta, jotka mielestäni ansaitsevat edes lyhyen esittelyn ja luonnehdinnan.

                 ********************

Timo Sandberg: Mustamäki. Karisto. 2013. 295 sivua.

Sain kuulla Timo Sandbergista ja hänen uusimmasta romaanistaan Kirsi Hietasen mainiosta Kirsin kirjanurkka -blogista. En ole aiemmin tutustunut Sandbergin tuotantoon, vaikka hän onkin julkaissut lukuisia aikuisten- ja nuortenromaaneja.

Mustamäkeä luonnehditaan jännitysromaaniksi, mutta mielestäni se on ennen kaikkea historiallinen romaani. Romaanissa kyllä tapahtuu pari henkirikosta, mutta niiden selvittely ei ole kirjassa läheskään niin keskeistä eikä kiinnostavaa kuin kuvattu aikakausi. Mustamäen tapahtumapaikkana on Lahti, ja tapahtumat ajoittuvat vuoden 1918 sodan jälkeiseen kahtiajaon ja kieltolain aikaan.

Punaisten ja valkoisten välinen juopa ja sodan haavat näkyvät selvästi lahtelaisten elämässä. Ne heijastuvat myös Metelinmäellä tapahtuneiden kahden ampumistapauksen ratkaisemiseen ja hankaloittavat etsiväkonstaapeli Otso Kekin työtä. Tosin hänen keskittymistään häiritsee myös ihastuminen venäläisnaiseen Veraan, jolla on ollut yhteyksiä molempiin murhattuihin miehiin.

Luin Mustamäkeä ennen kaikkea hyvin toteutettuna ajankuvana. Kansalaissodan jälkeisen ajan kahtiajako ja kieltolain aikaiset pirtutrokarien touhut samoin Tornin perheenjäsenten ja heidän naapuriensa elämä on kirjassa kuvattu elävästi, värikkäästi ja uskottavasti. Mustamäki osoittautuikin sen verran kiinnostavaksi kirjaksi, että varmasti pidän Sandbergin nimen jatkossa mielessäni.

(Sandberg on kolmas uusi kirjailija, johon olen tutustunut Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteen myötä.)

                                                   *************************

Paul Torday: Ventovieras. Atena. 2012. Englanninkielinen alkuteos The Girl on the Landing. Suomentanut Jukka Jääskeläinen. 315 sivua.

Myös englantilaisen Paul Tordayn Ventovieras on mielenkiintoinen romaani, jota on luonnehdittu muun muassa psykologiseksi avioliittotrilleriksi. Kuvauksen kohteena on Elizabethin ja Michaelin järkiperustein solmittu avioliitto. Liitto on varsin tylsä, muttei enää yhden viikonloppumatkan jälkeen, kun Michael ilmiselvästi muuttuu. Mutta mitä Michaelille oikein matkalla tapahtuu ja miksi hän yhtäkkiä muuttuu kiinnostavaksi ja rakastettavaksi?

Kirja rakentuu Elizabethin ja Michaelin vuoronperäisen kerronan varaan. Kahden eri henkilön näkökulmaa, ajatuksia ja tunteita valottava ratkaisu on erittäin onnistunut ja luo kirjaan jännitettä. Oma merkittävä osansa tapahtumiin on salaperäisellä vihreämekkoisella Lamialla.

Kirjassa seurataan koukuttavasti sitä, mitä Michaelin elämässä on tapahtunut aiemmin ja tapahtuu kirjan nykyhetkessä, ja lukija saa yllättyä kerran jos toisenkin. Ventovieras on hyvin etenevä ja ja loppua kohden jännittäväksi ja hyytäväksi muuttuva trilleri, jonka lukemisesta nautin.

                                                       ************************

Minun piti arvioida tässä postauksessa myös Sarah Winmanin kirjasta Kani nimeltä jumala (Tammi 2012), joka on ollut  aika paljon esillä kirjablogeissa, ja josta hyvin monet ovat pitäneet kovastikin. Mutta jostain syystä en juuri  nyt osaa sanoa kirjasta mitään fiksua, ja kun huomenna lopultakin aion palauttaa kirjan kirjastoon, niin jääköön arvio kirjoittamatta. Minä kyllä tykkäsin tästä(kin) kirjasta, mutta ei se ollut ihan niin erinomainen kuin olin olettanut ja odottanut. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen (kannattaa googlettaa ja katsoa muista blogeista, mistä syystä).

Postauksen alussa totesin, että vuoden alkupuolella olen ehtinyt lukea yhteensä 14 kirjaa. Ne, joita en tässä ole vielä maininnut, ja joista en aio enää postata ovat:

- Åke Edwarson: Tapaaminen Esteponassa. Johnny Kniga. 2012.
- Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta. Tammi. 2009 [1990]. (Helmikuun lukupiirikirja, josta olen postannut aiemmin, ks. täältä.)
- Anna Jansson: Murhan alkemia. Gummerus. 2012.
- Miika Nousiainen: Metsäjätti. Otava. 2011. (Maaliskuun lukupiirikirja, josta keskustelemme huomenna.)
- Seija Vilén: Mangopuun alla. Avain. 2010. (Tammikuun lukupiirikirja.)

EDIT: Huomasinpa juuri, että tämä on blogini 200. postaus! 

9 kommenttia:

  1. Jos ehdit, niin kerro vaikka yksityisemmin, mitä pidit Pitkän päivän illasta. Se on mielestäni niin huikea.

    Ventovieraan haluaisin lukea. Se vaikuttaa hyvältä nyt, kun mieleni on alkanut kaivata jännäreitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Pitkän päivän illan jo aiemmin ja postannutkin siitä. Pitääkin laittaa tuohon tekstiin huomautus ja linkki. Kirja on tosiaan huikea.

      Ventovieras kannattaa kyllä lukea, jos jännitystä ja hyytävyyttä kaipaa.

      Poista
  2. Minua kiinnostaisi kuula, mitä pidit Mangopuun alla -teoksesta. Tai oikeastaan mitä koko lukupiiri siitä piti ja mitä keskustelitte? Entä Metsäjätistä. Pitkän päivän ilta on minulla vieläkin lukematta! Samoin Kähkösen kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mangopuun alla oli mielestäni hiukan sekava ja paikoin jotenkin luonnosmainen. Aihe kuitenkin on hyvin kiinnostava ja ehdottomasti kirja oli lukemisen arvoinen. Keskustelimme kirjasta pitkään, perusteellisesti ja polveillen. Muistaakseni puhuttiin ainakin siitä, että tarinaan sisäänpääsemisen kanssa monilla oli ollut ongelmia, mutta kirjan keskivaiheilla kirja oli hyvä ja ihan hyvin etenevä.

      Metsäjätti oli hyvä, muttei mielestäni yhtä hyvä kuin Vadelmavenepakolainen. Pidän Nousiaisen huumorista ja hänen tavastaan käsitellä asioita. Ja teksti etenee tasaisen varmasti. On kyllä kiinnostava kuulla, mitä piiriläiseni kirjasta ovat pitäneet.

      Mulla on sellainen, ehkä jonkun mielestä outo periaate, etten postaa ainakaan lukupiirin jälkeen kirjoista, joista siellä on puhuttu (ja aika usein käy niin, että lopetan kirjan päivää tai kahta aikaisemmin kuin meillä on lukupiiri ja hyvin harvoin saan heti lukemisen jälkeen postauttua kirjasta). Luulen nimittäin, etten saisi pidettyä erilläni omia ja piiriläisten mielipiteitä. Minusta olisi epäreilua piiriläisiä kohtaan käyttää heidän ajatuksiaan ja sanomisiaan osana omaa postaustani. Ja muutenkaan en halua mitenkään yksityiskohtaisesti avata sitä, mitä olemme keskustelleet, mutta tietenkin jotain yleistä voi hyvin kertoa.

      Poista
  3. Ventovieras on huippu, ihanaa että säkin pidit!

    Minäkin olen lukenut Tapaaminen Esteponassa mutta se oli aika tavanomainen dekkari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ventovieras on todellakin hieno kirja. Suosittelin sitä eilen lukupiirissä, ja hetihän yksi piiriläinen sen lainasi.

      Tapaamiseen Esteponassa olin vähän pettynyt. Ei mitään dekkarigenren huippua.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Siis minähän ihan tykkäsin kanista, mutta monien kehuvien arvioiden jälkeen olivat odotukset pilvissä. Petyin siis ennakkoasenteen enkä kirjan vuoksi. :-)

      Poista
  5. Haastetta pukkaa, jos haluat osallistua: http://suketus.blogspot.fi/2013/03/jos-olisin.html

    Minua ärsyttää, kun lukuaika on vähentynyt. Mutta ei mahda mitään, työ vie paljon energiaa ja aikaa, jota ennen tuntui olevan enemmän. Lähinnä aika vähenee, koska nukun niin pitkiä yöunia. No, ei se mitään. Nyt olenkin sopivasti sairaana, eli pääsiäinen kulunee helposti vällyjen alla lukien ja nukkuen. ;)

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!