Valmiit neliöt pyörivät jonkin aikaa käsityökorissa, kunnes innostuin uudelleen. Suurensin jo tehtyjä neliöitä ja ryhdyin virkkaamaan ihan uusia neliöitä. Uusia lankojakin tuli siinä vaiheessa hankittua. Niinpä neliöt vähitellen syntyivät iltapuhteina telkkaria katsellessa, muiden käsitöiden lomassa. Viime viikolla minulla oli valmiina 77 lappua, jotka virkkasin yhteen. Jaksoinpa vielä tehdä reunuksenkin peittoon, vaikka pitkäaikaisen käsityön olisi jo mielellään laskenut käsistään.
Mutta kärsivällisyys palkittiin: peitosta tuli omasta mielestänikin tosi hieno. Myös Maija ja Riku ovat tykästyneet peittoon ja käyvät vuoron perään nukkumassa sen päällä...
Tuo peitto on tosi hieno! Ihailen kaikkia, joilla on käsityötaitoa.
VastaaPoistaJa onnea blogillesi. :)
Kiitos sekä peittoa että blogia koskevasta kommentista. :-)
VastaaPoistaOlikos se Anni Vilkko, joka kirjoittikaan siitä miten käsien jälki, käsityöt ja kertominen on merkittävää elämän jäsennystä. Asiat pannaan paikoilleen, otetaan, osin ainakin, palaset haltuun.
VastaaPoistaOnnea tähän työhön, Elina!
Löysin blogisi Katjan Lumiomena -blogin kautta, ja ryhdyin heti lukijaksesi. :)
VastaaPoistaIhana peitto! <3
Kiitos Sara. Ja kiva, että tulit mukaan.
VastaaPoistaItsekin oon peittoon erittäin tyytyväinen. Ryhdyin jo heti tekemään toista peittoa pojallemme ja hänen avovaimolleen. Lappuja on mukava virkata iltaisin tv:n ääressä.
Hei! Tarttuuko tuosta langasta virkattuun peittoon kissankarvat?
VastaaPoista