Toiveet jotka toteutuvat

Thomas Glavinic: Toiveet, jotka toteutuvat. Saksankielinen alkuteos: Das Leben der Wünche. Suomentanut Tiina Hakala. Atena. 2010.

En ole keijukainen, eikä tämä ole satu. Täytän kolme toivettanne. Kertokaa mitä toivotte!

 Kirjan päähenkilö Jonas tapaa valkoiseen pellava-asuun pukeutuneen miehen, joka lupaa toteuttaa Jonaksen toiveet. Vaikka Jonas ei usko miestä, hän päättää ryhtyä leikkiin ja pohtii, mitä kaikkea hän voisi toivoa, jos se olisi mahdollista. Muun muassa, että saisi tietää elämänsä tarkoituksen, tietäisi enemmän kuolemasta, välttäisi suuren onnettomuuden, saisi enemmän aikaan, tietäisi ja ymmärtäisi enemmän sekä näkisi tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Tuttuja toiveita?

Kuitenkin Jonas lopulta toivoo, että saisi toivoa enemmän ja kaikki hänen toiveensa toteutettaisiin. Siis oikeastaan vain yksi toive, joka kattaa kaiken. Salaperäinen mies katoaa ja lupaa Jonaksen toiveiden täyttyvän seuraavasta päivästä alkaen.

Ja tästähän seuraa onnellinen loppu niin kuin saduissa, eikö vain? Ei välttämättä, sillä kahden lapsen isän, aviomiehen ja naimissaolevan naisen rakastajan elämä lähtee kulkemaan omituiseen suuntaan.  Päähenkilö välttyy onnettomuudelta, ystävä paranee ja osakkeiden arvo nousee, mutta vastaavasti yksi läheinen ihminen kuolee.

Jonaksen arki muuttuukin yhä kummallisemmaksi ja etenkin öiset seikkailut vievät miehen outoihin tilanteisiin ja selittämättömiin seikkailuihin.  Kirjan loppua kohden vauhti vain kiihtyy ja kirja päättyy arvoituksellisesti.  

Kirjan takakansitekstissä todetaan tarinan olevan samalla sekä arkinen että absurdi. Lopetettuani kirjan jäin ihmettelemään, mitä siinä oikein tapahtui ja mistä se loppujen lopuksi kertoi. Ainakin siitä, että tieto lisää tuskaa ja kannattaa mietiä, mitä toivoo.

Vaikka tarina pitikin hyvin otteessaan, tämä ei todellakaan ollut mikään helppo, vaan kerroksellinen, keskittymistä vaativa ja paikoin hyvin hämmentävä ja omituinen kirja.

Kirjasta on kirjoitettu myös seuraavassa blogissa: http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com/

Tähdet: ★ ★ ★

Kärsivällisyys palkitaan: torkkupeiton synty

Innostuin pari vuotta sitten isoäidinneliöiden virkkaamisesta. Ryhdyin tekemään itselleni yhdestä kirjaston kirjasta (älkää kysykö, mistä, sillä en enää muista) löytämäni ohjeen perusteella neliöistä koostuvaa hihatinta Novitan 7 veljestä -langasta. Hihatin ei ollut vielä valmis siinä vaiheessa, kun kirja piti palauttaa kirjastoon enkä tullut ottaneeksi kopiota ohjeesta. Ja ehkä suurin innostuskin oli jo siinä vaiheessa sammunut.

Valmiit neliöt pyörivät jonkin aikaa käsityökorissa, kunnes innostuin uudelleen. Suurensin jo tehtyjä neliöitä ja ryhdyin virkkaamaan ihan uusia neliöitä. Uusia lankojakin tuli siinä vaiheessa hankittua. Niinpä neliöt vähitellen syntyivät iltapuhteina telkkaria katsellessa, muiden käsitöiden lomassa. Viime viikolla minulla oli valmiina 77 lappua, jotka virkkasin yhteen. Jaksoinpa vielä tehdä reunuksenkin peittoon, vaikka pitkäaikaisen käsityön olisi jo mielellään laskenut käsistään.

Mutta kärsivällisyys palkittiin: peitosta tuli omasta mielestänikin tosi hieno. Myös Maija ja Riku ovat tykästyneet peittoon ja käyvät vuoron perään nukkumassa sen päällä...

Ensiaskelia

Olen lueskellut jo pidemmän aikaa satunnaisesti kirja- ja käsityöblogeja.  Toisten blogeja lukiessa ja ihastellessa virisi kiinnostus myös oman blogin perustamiseen.  Tässä sitä nyt sitten ollaan - varovaisia ensiaskelia ottamassa.

Kirjablogeista olen löytänyt hyviä kirjavinkkejä ja saanut perspektiiviä omiin lukukokemuksiini. Samoin "työssäni" lukupiirin vetäjänä ovat kirjablogit osoittautuneet hyödyllisiksi.

Luen paljon, mutta jopa parhaimmatkin lukukokemukset unohtuvat vuosien saatossa. Muistan kyllä itselleni tärkeät kirjat ja kirjailijat, mutten välttämättä enää syitä siihen, miksi jokin lukukokemus on ollut merkittävä. Blogini on siis myös lukupäiväkirjani. Aion kertoa elämäni kirjoista, niin uusista kuin vanhemmistakin, mutta myös niistä kirjoista, joista en jostain syystä ole pitänyt tai jotka olen jättänyt kesken.

Myös erilaiset käsityöblogit ovat, käsityölehtien ja -kirjojen ohella, olleet inspiroivia ja antaneet ideoita omiin virkkuu- ja neuletöihin. Itse en luultavasti ryhdy käsityöohjeita antamaan, vaan pikemminkin kerron siitä, mitä milloinkin teen, mistä langoista tai malleista olen innostunut ja mitä olen saanut aikaan.

Lukeminen on aina ollut rakkain harrastukseni, kun taas käsitöiden tekijän olen löytänyt itsestäni oikeastaan vasta aikuisiällä. Luen jatkuvasti, sen sijaan käsitöitä teen kausiluonteisemmin. Tosin viimeisten parin vuoden aikana olen ollut varsin ahkera neuloja ja virkkaaja.
 

Blogissa pääpaino tulee, ainakin näillä näkymin, olemaan kirjoissa ja lukukokemuksissa, mutta välillä pääsette kurkistamaan myös käsityökorini uumeniin. Ja kirjoittaja kun olen, niin välillä pohdin myöskin kirjoittamisen iloa ja autuutta, mutta myös luovuuden tuskaa.

Tervetuloa lukemaan blogiani ja keskustelemaan niin kirjoista kuin kädentaidoistakin!

PS. Kiitos Annariikalle hienosta blogin nimeä koskevasta oivalluksesta!