Juhannusta!

- Ja nyt me laitamme juhannuskokon, sanoi Vilijaana. Hän sammutti lampun ja pisti tulitikut taskuunsa.

Ulkona taivas oli vielä valoisa, ja saattoi erottaa jok'ikisen korren maassa. Kuusenlatvojen takana, minne aurinko oli laskenut hetki sitten, viipyi vielä punainen juova odottamassa seuraavaa päivää.

He kulkivat läpi äänettömän metsän ja tulivat rantaniitylle missä yövalaistus oli voimakkaampi.

- Kylläpä kukat tuoksuvat kummallisilta tänä yönä, sanoi Vilijaana.

(Tove Jansson: Vaarallinen juhannus)

SULOISTA JA IHANAA KESKIKESÄN JUHLAA!


PS. Valokuvat on otettu Ainolan puutarhassa viime viikonloppuna.

Ja pienillä kukilla oli valkoiset kaulukset....

Kesän ihanuus, valoisuus ja vehreys. Se ihan pakahduttaa. Kaikki tuo kauneus, kun kukassa ovat samaan aikaan kielot, metsätähdet, omenapuut, aroniat ja monet muut kukat, puut ja pensaat. 

On hellepäivän jälkeinen ilta. Pihlaja tuoksuu ja mieli on levollinen. Juuri siksi haluan jakaa tänään kanssanne otteen hienosta runosta kera muutaman kesäisen kuvan.

Kun metsän vaalea tytär vietti häitään,

seisoivat kuuset niin tyytyväisiä hiekkatörmällä

ja männyt niin ylpeinä jyrkänteellä

ja katajat niin iloisina päivärinteellä,

ja pienillä kukilla oli valkoiset kaulukset kullakin.

Silloin varisutti metsä siemenensä ihmisten sydämiin,

kimmeltäviä järviä ui heidän silmissään,

ja valkoiset perhoset liehuivat lakkaamatta ohi.

Edith Södergran (1929): Levottomia unia. 

(Olen ottanut runon Wikiaineistosta, joka on arkisto teksteille, jotka eivät ole tekijänoikeuksien suojaamia tai niillä on sellainen lisenssi, että julkaiseminen on sallittua.)

Vaikuttava Ajan riekaleita

Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita. Tammi. 2013. Italiankielinen alkuteos L'amore e gli stracci del tempo (2009). Suomentanut Helinä Kangas. 328 sivua.

Anilda Ibrahimi jäi mieleeni muutama vuosi sitten, kun luin hänen kirjoittamansa hienon, Albaniaan sijoittuvan romaanin Punainen morsian (2010). Tuolloin lupasin itselleni lukevani tämän taitavan kirjailijan tulevatkin romaanit, jos niitä vain suomennetaan. Tartuinkin yhdellä kirjastoreissulla mielihyvin Ibrahimin uudempaan kirjaan, kun sen uutuuksista silmiini osui.

Ajan riekaleita on rakkauskertomus ja kuvaus sodasta. Romaani käsittelee Balkanin alueen sisällissotaa ja ennen kaikkea sitä, miten sota vaikuttaa kahden nuoren rakastavaisen kohtaloihin. Ajkuna on albaani, kun taas hänen rakkaansa Zlatan on serbi. Etnisestä ja uskonnollisesta erosta huolimatta heidän isänsä ovat ystäviä. Kun Ajkunan isä vangitaan, muuttavat tämän vaimo ja tytär Zlatanin perheeseen. Ajkuna ja Zlatan tutustuvat ja nuoruusikään ehdittyään rakastuvat toisiinsa.

Sodan puhjettua Ajkuna ja Zlatan ja heidän perheensä joutuvat eroon toisistaan, mutta tätä ennen Ajkuna ja Zlatan ovat ehtineet vannoa ikuista rakkautta. Tämä lupaus ei unohdu edes sisällissodan myllerryksissä. Kuitenkin kuluva aika ja sota muuttavat ja kuluttavat sekä Ajkunaa että Zlatania eivätkä he uudelleen kohdatessaan enää suinkaan ole samoja ihmisiä kuin nuorina rakastavaisina.

Kirja pohtii hienosti ajatusta ikuisesta rakkaudesta, kysyen, onko sellainen mahdollista ja miten aika muuttaa rakkautta ja rakastavaisia. Ajkunan ja Zlatanin rakkaus joutuu erityisen haasteen eteen, ovathan heidän taustansa ja juurensa erilaiset.

Ajan riekaleita kuvaa vahvasti ja mieleenpainuvasti sodan mielettömyyttä ja raakuutta, sekä sitä, millaisiin äärimmäisiin tekoihin viha erilaisuutta kohtaan voi ihmisen ajaa. Kirja ei kuitenkaan ole lohduton tai raaka, sillä se kuvaa herkästi ja kauniisti myös elämää ylläpitävää ystävyyttä ja rakkautta.

Pidän kovasti Ibrahimin tyylistä ja kielestä. Sekä Punainen morsian että Ajan riekaleita ovat olleet myös opettavaisia lukukokemuksia, sillä ne ovat kertoneet minulle yksilöiden eli kirjan henkilöiden kautta Balkanista sekä alueen kansanperinteestä ja historiasta. Tämäkin Ibrahimin romaani vaikutti minuun vahvasti ja toivon saavani lukea tulevaisuudessa lisää tämän albanialaissyntyisen kirjailijan tuotantoa.

Ajan riekaleisiin ovat perehtyneet ainakin Aletheia, Leena Lumi ja Krista. 

Osallistun tällä kirjalla Ihminen sodassa -haasteeseen.

Säätämistä ja vähän muutakin

Oikeastaan minun olisi tänään pitänyt kirjoittaa postaus jostain luettujen pinossa olevasta kirjasta (niitä riittää!), mutta sen sijaan ryhdyinkin taas muuttelemaan blogin ulkoasua. Taidan kyllästyä vähän turhan helposti bannereihini, kun taas kerran sen halusin vaihtaa (tai sitten en ole vielä saanut tehtyä tarpeeksi hyvää banneria). Samalla poistin sen tyttökirjamaisen taustan ja päätin vaihteeksi laittaa hennon taustavärin blogille.

Siinäpä kesäinen ilta mukavasti sujuikin, säätämisessä. No, jospa minä tässä taas jonain päivänä/iltana saisin aikaan jonkun kirjapostauksenkin....

Meillä ovat omenapuut ja kielot vihdoin kukassa (tosin vanhemmassa omppupuussamme on vain muutama kukka ja uudessa puussa ei yhtään). Ja kaikki kasvaa niin vauhdilla, ettei tässä oikein tahdo mukana pysyä. Perunatkin, joita laitettiin sekä ämpäriin että kasvulavalle, työntävät lehtiä mullasta, ja yrtit ovat jo aika isoja. Saa nähdä, miten viikonloppuna istutetut tomaatit, kurkut ja paprikat alkavat kasvaa. On tämä kesän alku vain niin ihanaa ja elähdyttävää aikaa!

Mutta nyt lähden lukemaan aivan huippuhyvää kirjaa (Irvingin Ystäväni Owen Meany) - ellen sitten jämähdä telkkarin ääreen.

Oikein suloista kesäkuun alkua! Nautitaan kesästä, sataa tai paistaa.