maanantai 25. elokuuta 2014

Kissaterveisiä!


Minä olen Tikru. Muutin noin kuukausi sitten Mustikkakumpuun. Olen villi, utelias ja reipas kissapoika. Aion kasvaa isoksi kolliksi. Aluksi olin vain sisällä, mutta nyt saan jo olla päivät ulkona. Käyn silti sisällä vessassa. Eilen kävin saunassakin, vaikka se outo suhahdus minua vähän pelottikin.

Minusta on mukava jahdata ulkona pieniä ötököitä. Tykkään myös kovasti syömisestä, naukumisesta, nukkumisesta ja ennen kaikkea painimisesta ja juoksemisesta siskoni Moonan kanssa. Ihme juttu, mutta Moona katoaa välillä jonnekin moneksi päiväksi. Ilmeisesti Moonan koti on jossakin muualla. Onneksi se kuitenkin käy välillä riehumassa minun kanssani. Ja sen kanssa on mukava nukkua vierekkäin.

Meillä asuu myös iso kissa, jonka nimi on Misti. Alussa Misti murisi ja sähisi minulle, mutta nyt se on rauhoittunut. Nykyisin me jopa syödään vierekkäin. Kyllä meistä vielä tulee hyvät kaverit. Sen sijaan noista kahdesta koirasta ja minusta ei varmaan koskaan tule kavereita. En minä kyllä niitä pelkää, mutta niille on mukava sähistä ja pörhistää häntää. Se pitkä, lyhytjalkainen pötkylä yrittää jahdata minua ja haukkuu minulle. Se isompi koira on ystävällisempi, mutta on varmaan parempi varoa sitäkin.

PS. Koska tämä on kuulemma kirjablogi, niin kerronpa vielä, että olen joskus emännän sylissä, kun se lukee kirjaa. Minusta on mukava häiritä sen lukemista, purra kirjansivuja ja leikkiä kirjanmerkillä.


22 kommenttia:

  1. Hei Tikru! Onpa hauska tutustua. Tunnenkin nuo kaksi koirakaveriasi ja ehkä teistä tulee vielä hyvät ystävät. Pötkylä voi olla aika vilkas, mutta hauska tapaus sekin on.

    Sinusta kasvaa takuulla hieno kolli ja nimikin sinulla on ihan ulkonäkösi mukaan.

    Lokoisia ja aktiivisia kissanpäiviä. Ehkä sinusta tulee vielä lukukissakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, emännän ystävä Katja! Pötkylä on minunkin mielestäni hauska, mutta se on aivan liian päällekäyvä. Minusta olisi ihanaa olla lukukissa, mutta emäntä kyllä sanoi, ettei kirjoja saa syödä, vaikka ne olisivat vaikka miten hyviä. Mutta ehkä lukukissani oleminen ei tarkoitakaan kirjojen syömistä (en tiedä kaikkea, kun olen vielä niin pieni).

      Poista
  2. Voi ihana pieni, ihan kissakuume nousee, vaikka tiedän tiedän, että meidän kaksi karvapötköä saavat kyllä riittää aina siihen asti, että hommataan isompi kämppä. No mutta ihania tutusmisen aikoja teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Tikru on kyllä ihana pieni karvapallero. Ja aivan mahdottoman utelias ja seurallinen. Joka paikkaan se yrittää itsensä ängetä (esim. vessanpyttyyn).

      Poista
  3. Oi, ihana postaus! <3 <3 <3

    Ehkä minunkin kotonani vielä jonakin päivänä kuuluu kissantassujen tepsutus. Vielä ei ole sen aika...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta! Kunhan aikaa kuluu, niin varmasti teilläkin taas on kissa. Vaikka eläimistä on huolta ja joskus niihin vähän väsyykin (etenkin, kun ne ovat turhan villejä), niin ne antavat niin paljon. Kun meidän Pessi-koira kuoli joulukuussa ja suru oli suuri, mietin hetken ihan tosissani eläintenpidon järkevyyttä. Kuitenkin samalla oivalsin, miten paljon olimme saaneet. Mistä kaikesta olisimmekaan jääneet paitsi ilman tuota rakasta lemmikkiä. Ja sama koskee tietenkin myös kissavanhuksiamme, joista toinen piti piikittää ja toinen katosi kevään aikana.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Tikru lähettää kehrääviä terveisiä!

      Poista
  5. Onnea uuden kissatulokkaan johdosta! Voi, miten paljon iloa ja hellyyttä kissat tuovatkaan elämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sanopa muuta, kissat antavat niin paljon. Kuten myös koirat. Pidän kyllä molemmista.

      Poista
  6. Ihana Tikru-kissa ja kissa-postaus! Mekin ollaan mietitty välillä Musti-kissallemme kissanpentukaveria, mutta sitten sitä ajattelee, että pääsee helpommalla yhden kanssa. :) Katsotaan josko myöhemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän oli pitkään kolme kissaa. Keväällä,kun Riku kuoli ja Maija katosi, tuntui omituiselta ja kun Mistikin tuntui kaipaavan etenkin Rikua, päätettiin ottaa Mistille kaveri. Alussa Misti suhtautui hiukan epäillen, mutta otti kuitenkin pennun ihmeen hyvin vastaan. Tikruun on siis jo tottunut aika hyvin, mutta kun tyttären ja hänen miehensä Moona on tässä, on Misti välillä vähän äreä.

      Aika hauskaa: teillä on Musti, meillä on Misti. Nimet rimmaa hyvin.

      Poista
  7. aww, ihana uusi perheenjäsen teillä! <3 Minua ei ainakaan yhtään haittaa, vaikka Tikru seikkailisi postauksissa useastikin, hihii. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, katsotaan nyt, jos Tikru innostuisi postailemaan usemminkin. ;-) Olen joskus miettinyt lemmikkiblogin perustamista, mutta on jäänyt suunnitteluasteelle.

      Poista
  8. Kissat (ja koirat) ovat mukavia (on ollut molempia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, olen samaa mieltä. En osaa sanoa, kummat ovat minulle tärkeämpiä, kissat vai koirat. Mulla on ollut elämässäni enemmän kissoja, joten ehkä tunnen kissat paremmin, mutta pidän koiristakin todella paljon.

      Poista
  9. Tikrulle rapsutuksia ja silityksiä. Suloinen katti ja kiva, kun saa ulkoillakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikru kiittää silityksistä ja rapsutuksista!

      Poista
  10. Ihana Tikru :) Meidän lyhytjalkainen pitkä pötkylä on oppinut tunnistamaan sanan kissa ja alkaa ihan touhuissaan katsella ympärilleen aina, kun tuon sanan (tai jonkin sitä muistuttavan sanan) päästää suustaan. Kissat eivät ole olleet Eskosta kovinkaan innoissaan, mutta Esko haluaisi tehdä läheisempää tuttavuutta aina kissan tavatessaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, meilläkin pötkylä tuntee sanan kissa, mutta tietää myös kaikkien kissojen nimet. Santtu on tosi riistaverinen ja on saanut sellaisen käsityksen, että kissa on saalista. Sitä käsitystä on näköjään tosi vaikea muuttaa tai purkaa. Yritetty on, mutta on lopulta päädytty pitämään kissat ja koirat erillään, niin eivät ainakaan tappele.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!