sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Vastaus haasteeseen Kirja - kohtaamispaikka

Valloittava Leena Lumi haastoi minut muutama viikko sitten kertomaan tärkeästä kirjallisesta kohtaamisesta. Tämän haasteen on laittanut aluperin liikkeelle Valkoinen kirahvi. Taustalla on huhtikuun alussa vietetty Lukukeskuksen järjestämä lukuviikko, jonka teemana tänä vuonna oli Kirja - kohtaamispaikka.

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:
Kerro kirjasta, joka on ollut sinulle tärkeä tapaaminen. Kyseessä voi olla kirja, jonka henkilöt ovat puhutelleet sinua lukijana tai jonka tapahtumat ovat saaneet sinut kulkemaan jonkin tärkeän matkan.

Kirjoita kohtaamisesta blogiisi ja mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.  Haasta mukaan 3-5 bloggajaa. joiden kohtaamistarinan haluaisit kuulla.

Haastan mukaan Jaanan, AmmanMarian ja Katrin.

Kun Anna kohtasi Annan*

Olin ala-asteella, kun kohtasin yhden tärkeimmistä kirjallisista ystävistäni, nimittäin Vihervaaran Annan. En tarkalleen muista, minkä ikäinen olin, mutta luulen, että olin tuolloin 10-12-vuotias. Olin ennen Annaan tutustumista lukenut erilaisia lasten- ja nuortenkirjoja jo monen vuoden ajan, sillä olin oppinut lukemaan viisivuotiaana. Taisin taas kerran kaivata lisää luettavaa ja äitini suositteli minulle Anna-kirjoja. (Olin Annaan tutustuessani hiukan vanhempi kuin allaolevassa, toisella luokalla otetussa koulukuvassa.)



Tiesin Annan nuoruusvuosia lukiessani löytäneeni ystävän. Samaistuin vahvasti Annaan ja hänen kohtaloonsa. Annan orpous, kotiutuminen Vihervaaraan, Matthew’n nopeammin ja Marillan hitaammin kehittyvä kiintymys orpoon tyttöön sekä ystävyys Dianan kanssa koskettivat minua. Erityisen jännittävältä ja romanttiselta varhaisteini-ikäisestä lukijasta tuntui Annan ja Gilbertin hitaasti syttyvä, avioliittoon johtanut romanssi. Annan ja Gilbertin suhde vaikutti tuolloin omaan käsitykseeni siitä, miten poikien kanssa ollaan ja millainen olisi hyvä seurustelusuhde.

Anna-kirjojen miljöö ja Annan käyttämät paikkojen runolliset nimet puhuttelivat nuorta lukijaa, ja toivoin itsekin olevani runollinen ja kirjallisesti yhtä lahjakas kuin ihailemani Anna. Jossain vaiheessa muistan haaveilleeni, että minullakin olisi kastanjanruskeat hiukset ja pisamia.



Kahden Annan ystävyys on säilynyt näihin päiviin asti ja uskon, ettei ystävyytemme koskaan kuole. Vihervaaran Anna oli ja on edelleen minulle kaikkein rakkain tyttökirjojen hahmo. Aika pian Annan jälkeen tutustuin myös Runotyttö-kirjojen päähenkilöön, Uuden Kuun Emiliaan. Vaikka pidin todella paljon myös Runotyttö-kirjoista, niin Emiliasta ei koskaan tullut minulle yhtä läheistä kuin Annasta. Näen itsessäni enemmän Annaa kuin Emiliaa. Emilia on muistikuvieni mukaan rauhallisempi ja seesteisempi kuin puhelias ja välillä räväkkä Anna, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Annaan ja Uuden Kuun Emiliaan tutustuttuani ryhdyin haaveilemaan matkasta Prinssi Edwardin saarelle. Tämä haave elää edelleen vahvasti mielessäni. Annan vaikutuksesta ja merkityksestä kertoo sekin, että olen nimennyt blogini Anna-kirjojen mukaan.

* Anna on minun ensimmäinen nimeni, mutta se ei kuitenkaan ole kutsumanimeni.

21 kommenttia:

  1. Kirjoitit melkein kuin omista tuntemuksistani. Äidin kautta löysin minäkin Vihervaaran Annan ja hurahdin lukemiseen. Ihana kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Varmasti meitä Annan kanssa ystävystyneitä on paljon.

      Poista
  2. Hieno teksti, jota oli ilo lukea. Ja kiitos haasteesta, olen saanut tämän jo aiemminkin, mutten ole vielä ehtinyt vastailla. Jos tällä viikolla saisin aikaiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Olisi mukava, jos ehtisit jossain vaiheessa omasta kirjallisesta kohtaamisestasi kertoa.

      Poista
  3. Anna, kiitos että ehdit vastata ja miten kivasti! Huomasin hymyileväni koko ajan tekstiäsi lukiessani: Puit sanoiksi minunkin tunteeni. Vaikka Emilia oli kiinnostava Anna oli kuitenkin enempi 'me'. Annassa oli haastetta, mutta hänellä oli hyvä sydän ja sitten tietty tuo vihervaaralaisuus...ja Gilbert.

    Kuvittele, omistan Anna-sarjan nyt tuona samana painoksena kuin sinä, mutta lisäksi myös uutena, sillä ostin koko sarjan Merille, vaan se ei häntä kiinnostanutkaan, sillä fantasia voitti. Eihän sitä koskaan tiedä, kuka niitä vielä lukee...

    Kiitos sinulle tästä, Anna ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Anna vain on niin ihana, että hänestä on ilo kirjoittaa. Olen miettinyt, miksi Anna on mulle tärkeämpi kuin Emilia. Varmaan siksi, että hän on haastavampi ja kiinnostavampi, särmikkäämpikin kuin Emilia.

      Poista
    2. Se on se särmä ja haaste;) Pidän kaikesta vähän haastavasta ja mikään laimea ei oikein uppoa, joten siksi tietysti Anna. By the way: Minusta Anna on kaunis nimi.

      Poista
  4. Ihanaa, että tartuit tähän! Meillä on sama kohtaamiskirja. Anna on kyllä esikuva, samassa paketissa omaa ajattelua, jäärää ja suurta tunnettakin.

    Ihana oli lukea tämä sinun kirjoituksesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Valkoinen Kirahvi! Hyvän haasteen kehitit. Tätä aihepiiriä oli mukava pohtia, ja Annasta on aina ilo kirjoitella.

      Poista
  5. Anna on iki-ihana. Lapsena olisin halunnut olla aivan kuin Anna: muistan esimerkiksi kiistelleeni ystäväni kanssa siitä, kummalla meistä on punaisempi tukka, vaikka kummankaan tukka ei ollut punaista nähnytkään. :)

    Vanhempana olen huomannut, että minussa on paljon enemmän Emiliaa kuin Annaa. Mongmomeryn sankarittaret ovat siis minulle tärkeitä eri tavoilla: Anna on ihanne, Emilia peilikuva. Molemmat kuolemattomia tyttöhahmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, nimenomaan. Anna on iki-ihana. Mulle taas on käynyt niin, että Annan merkitys on vain kasvanut iän myötä ja Emilia jotenkin siirtynyt taka-alalle, vaikka olenkin työni puolesta nimenomaan runotyttö enkä suinkaan Anna-opettaja (joitakin luentokursseja ja koulutuksia lukuunottamatta).

      Poista
  6. Ihana kirjoitus, ihanat Annat! :) Ja samansuuntaisia kokemuksia minullakin, joskaan villit hevosetkaan eivät saisi minua asettamaan Annaa ja Emiliaa "tärkeysjärjestykseen" – molemmat ovat tärkeitä, mutta eri tavalla...

    Kiitos haasteesta; tämä ei ollutkaan vielä osunut kohdalleni ja ilomielin tartun siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Ihanaa, että innostuit. Jäänkin odottamaan kohtaamistarinaasi!

      Poista
  7. Kiitos haasteesta, joka oli hukkua Pariisin-matkan tohinoiden alle. Tartun siihen varmasti jossain vaiheessa ja kirjankin taidat arvata.

    Kivaa oli myös lukea mietteitäsi Kultarinnasta. Hienoa, että sinäkin pidit sitä lähes täydellisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukavaa, että otat haasteen vastaan. Taidankin jo tietää, mikä on sulle Se kirja ja kohtaaminen.

      Kultarinta on kyllä upea kirja!

      Poista
  8. Oi te ihanat Annat, sekä Vihervaaran, että Mustikkakummun <3
    kohtaamistarinaasi oli ihana lukea!

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!