lauantai 17. toukokuuta 2014

Kuulumisia ja avautumista

Onpa taas ehtinyt kulua tovi ja parikin siitä, kun olen viimeksi postaillut. Olen ollut tämän kuluvankin kuukauden ajan varsin ahkera lukija, mutta en ole jaksanut paneutua kirja-arvioiden kirjoittamiseen.

Olen lukenut toukokuussa kaksi todella hyvää romaania, nimittäin Kate Atkiksonin Elämä elämältä ja Anilda Ibrahimin Ajan riekaleita, sekä Tuula Karjalaisen erittäin kiinnostavan Tove Jansson -elämäkerran, joihin kaikkiin palaan vielä myöhemmin postausten muodossa. Olen lukenut myös pari sellaista kirjaa, joista en oikein saanut otetta. Tiedostan kyllä Zinaida Lindénin kirjan Monta maata sitten ja Hannu Raittilan Terminaalin ansiot, mutta kumpikaan niistä ei osoittaunut minun kirjoikseni. Etenkin Lindénin kirja kärsi siitä, että olin sitä ennen lukenut Ibrahimin ja Atkinsonin romaanit ja niiden jälkimaku on vielä vahvana mielessäni.

Olen alkuvuoden ollut virallisesti työttömänä, mutta vähin erin minulle on alkanut kertyä töitä. Osittain siitä syystä en ole oikein ehtinyt paneutua postausten kirjoittamiseenkaan.

Olen nimittäin sotkeutunut kolmeen eri kirjahankkeeseen. Ensinnäkin olen mukana tekemässä isänpuoleisen sukuni sukukirjaa ja tässä kevään mittaan olen kirjoittanut kirjaan pari juttua, lukenut ja toimittanut muiden kirjoittamia tekstejä sekä tehnyt muita kirjaan liittyviä askareita muiden kirjatoimikuntalaisten kanssa. Jos kaikki menee suunnitellusti, ilmestyy kirja vielä tämän vuoden aikana.

Toinen kirjahanke liittyy kylään, jossa asumme. Kylätoimikunta on luvannut hankkia kyläkirjalle rahoitusta ja tässä kevään ja alkukesän aikana perehdyn aineistoon tuntityönä. Olen aiemmin ollut mukana tekemässä yhtä kyläkirjaa ja aihe on minulle tuttu myös tutkimuksellisesti. Hyvässä lykyssä kyläkirjan teosta kehkeytyy minulle pidempikestoisempi työ. Kolmantena projektina on jo vuosia kesken ollut oma tietokirjani, johon sain pienen apurahan. Kirja käsittelee lapsuutta 1900-luvun alussa. Olisi mukava joskus saada tuohon omaan kirjaan isompikin apuraha, jotta voisin tehdä kirjaa yhtäjaksoisesti, mutta hyvä, että edes joitakin pienempiä apurahoja on tullut. Ja ettei hommat loppuisi, niin sain vielä osa-aikaisen kirjastopestin kesäajaksi.

Kyllä tässä taas kerran on tullut mieleen, että "pieninä paloina on leipäni maailmalla". Aikoinaan, siis muutama vuosi sitten, kun päätin, ettei minusta sittenkään tule yliopistotutkijaa, ajattelin, että jospa pätkätyöläisyys loppuisi, mutta eipä niin ole käynyt. Nyt alan jo hyväksyä sen ajatuksen, etten koskaan saa vakituista työpaikkaa, vaan olen vapaa tietokirjoittaja ja/tai kirjasto- ja kulttuurialan sekatyöläinen. Ainakin nyt olen tuon ajatuksen kanssa tasapainossa, mutta onhan tätä tietynlaista epävarmuutta tullutkin opeteltua jo pitkän aikaa.

Etenkin tällä viikolla, kun työntekeminen on sujunut hyvin ja olen vielä siinä sivussa ehtinyt tehdä jotain kotitöitäkin, ja kun olen tapani mukaan voinut nukkua aamulla pitkään ja kukkua yöt joko töitä tehden tai lukien, olen tuntenut kiitollisuutta siitä, että saan tehdä töitä omaan tahtiini. Mutta toki on päiviä, jolloin mikään ei tunnu sujuvan enkä millään saa itseäni töiden äärelle. Silloin tuntuisi paljon helpommalta, kun joku kertoisi, mitä pitäisi tehdä eikä kaikki olisi kiinni omasta motivaatiosta ja tahdonvoimasta.

Mutta kuten sanottua, ainakin tällä viikolla olen ollut ihan tyytyväinen tilanteeseeni. Toki tyytyväisyyteen vaikuttaa sekin, että elämme nyt suosikkivuodenaikaani kevättä. Tulee muuten aika pahahduttava tunne, kun menee yöllä ulos. Lintujen moniääninen viserrys ja liverrys, puiden humina tuulessa, vieno mullan ja kesään heräävän luonnon tuoksu ja viileän keväisen yön kauneus. Suosittelen.

Oikein mukavaa viikonloppua ja toivon mukaan kesäistä toukokuun jatkoa!


19 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisen kuuloisia töitä sinulla. Myötätuulta kaikkiin kirjahankkeisiin!

    Kevät on ihmeellistä aikaa. Lintujen laulut ja kevätkukat saavat sydämen sykähtelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Myötätuulta aina tarvitaan.

      Vuosi vuodelta kevät tulee mulle tärkeämmäksi, mutta vastaavasti syksyt vaikeammiksi (mutta en nyt halua syksyä ajatella, kun kevät on kauneimmillaan).

      Poista
  2. Onnea kirjaprojekteihin! Älä silti ihan meitä hylkää... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, kiitos! En toki hylkää blogistaniaa. :-)

      Poista
  3. Mukavan kuuloisia kirjahankkeita. Kevät on minunkin suosikkivuodenaikani (syksyn ohella), tuntuu vain että toukokuu on Oulussa ollut erittäin kolea. Keväinen vehreys on tähän asti ollut vain haave. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meilläkin täällä Joensuun lähellä ollut aika koleaa, mutta ainakin tänään on todella lämmintä ja pihalla huhkiessa tuli ihan hiki. Koivut vihertävät jo vähän ja sipulikukat ovat hyvässä kukassa (paitsi krookukset, jotka jo lakastuivat). Ja valkovuokotkin kukkivat.

      Poista
  4. Olen iloinen, että sinulle on kasautunut kiinnostavan kuuloisia projekteja, ja vaikka ne olisivatkin tavallaan "hippusia", yhdessä niistä tulee kumminkin hieno kokonaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa huono puoli tästä hippusista koostuvasta työtilanteesta on siinä, että joskus on vaikea keskittyä vain yhteen hommaan kerrallaan. Mutta kyllä siihenkin sain opetella tutkijavuosinani.

      Poista
  5. Olipa kiva lukea kuulumisiasi ja kuulla kiinnostavista projekteistasi. Oman tietokirjasi aihe kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Tekemisen iloa toivottelen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos! Haluaisin niin kovasti päästä tekemään loppuun oman tietokirjani, mutta apurahat ovat toistaiseksi olleet sen verran pieniä, että on ollut mahdollista tehdä kirjaa vain lyhytkestoisina pätkinä. Mutta oikeastaan niin suku- kuin kyläkirjastakin on apua myös omaan kirjaan, sillä kaikissa tutkailen suurin piirtein samaa ajanjaksoa.

      Poista
  6. Kiva kuulla hyviä uutisia!

    Me ajeltiin eilen yhden jälkeen kotiin konsertista sellaisen lehtomaisen puiston ohi, ja siellä lauloi satakieli. Jestas että se lauloi kovaa ja komeesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu, että linnut ihan pakahtuvat lauluunsa, niin intensiivistä se on. Ja täällä metsän keskellä asuessa lintuja tosiaan kuulee.

      Poista
  7. Onpa sinulla mielenkiintoiselta kuulostavia suunnitelmia! Onnea projekteihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta! Olen tosiaan itsekin nyt tyytyväinen tähän tilanteeseen. On mukavia työtehtäviä ja talous taattu taas joksikin aikaa. Yleensä asiat tuppaa järjestymään, vaikka joskus pätkätyöläisyys turhauttaakin.

      Poista
  8. Kyläkirjat, -historiikit ja sukukirjat ovat mielenkiintoisia ja hauskoja tehtäviä. Niihin olen saanut kulumaan monia vuosia. Pienen ihmisen historia on laji joka kiinnostaa minua ja nähtävästi myös sinua, Anna;)
    Kaunista ja lämmintä viikonloppua sinulle Anna ! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo! Olen aina ollut kiinnostunut pienen ihmisen historiasta ja siihen olen keskittynyt myös tutkijantyössäni. Erityisesti muistitietohistoria ja kertomukset kiinnostavat minua. Paljonhan kaikenlaisia paikalliskirjoja ilmestyy. Se, mikä saa ihmiset kirjoittamaan oman kylänsä tai sukunsa historiaa, kiinnostaa minua todella paljon ja olisi mukava jossain vaiheessa päästä syvällisemmin tutkimaan tätä ns. paikalliskirjallisuusilmiötä.

      Poista
  9. Ajan riekaleita on todellakin hyvä. Oletko lukenut Ibrahamin Punainen morsian? Kun luin sen, päätin lukea kaikki Anildan tulevatkin kirjat.

    Tyttäreni arveli vielä muutama vuosi sittent tähtäävänsä tukijan uraan, mutta hän totesi huomanneensa, että siinä hyvällä onnella voisi elättää itsensä +40 -vuotiaana jos sittenkään, joten yliopsto-opintojen jälkeen sitten jotain varmempaa. Niin varmempaa, onko sitä mikään, sillä ainoa varmuus taitaa olla epävarmuus. Minä itse voin parhaiten projektityyppisissä jutuissa ja kuin tenin 10 putkeen samaa työtä klo 8-16, päätin sen lopetettuani, että 'ei tätä minulle enää ikinä'. Kohtalo puuttui peliin ja sain mitä toivoin.

    Minusta sinulla kuulostaa nyt olevan todella kiinnostavaa! By the way: En ole vielä ikinä nähnyt yhtä hyvin toimitettua sukukirjaa kuin on Sihvon sukukirja, jonka nimeä en nyt muista, koska kirja on lainassa äidillä. Sen sijaan edessäni on Hannes Sihvon tekemä Ajankuvia Valkjärveltä sekä Muistojemme Järvenpää - Koulupiiri Valkjärvellä, joissa paljon myös kuvia isovanhemmistani sekä äidistäni siskojensa ja serkkujensa kanssa.

    Karjailaisuus on kiinnostavaa ja siihen törmää mitä oudoimmissa tilanteissa. Jo ennen ala-astetta Merin parhaaksi ystävksi tuli eräs Tuuli. Sitten hänen kotonaan tapasin kerran Tuulin papan ja tämä herra luetteli minulle äitini ja tätieni syntymäajat ja päivämäärät, jolloin he pääsivät ripille! Hän oli siis Valkjärveltä ja kuin kävelevä kotipitäjänsä tietokirja, kuten on äitinikin.

    Mukavaa toukokuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan pitkästä kommentista, Leena! <3

      Olen lukenut Punaisen morsiamen. Pidin siitä jopa enemmän kuin Ajan riekaleista.

      En ole nyt paljon viitsinyt muita sukukirjoja silmäillä, ettei rima nouse liian korkealle. Tuosta kirjasta tulee kyllä hyvä, meidän sukumme näköinen, mutta ainahan jotain korjattavaa ja muutettavaa jää. Olen vähän liikaakin täydellisyyden tavoittelija kirjojen kanssa ja olen nytkin miettinyt pääni puhki joitakin asioita. Olen porukasta ainoa, jolla on kokemusta kirjan teosta ja se aiheuttaa paineita. mutta onneksi muut ovat hyvin innoissaan ja ovat paneutuneet asiaan täysillä. Ja tekstit ovat elävästi kirjoitettuja ja mielenkiintoisia. Mutta tämä isänpuoleinen sukumme onkin aikaa luovaa sakkia ja tarinoiden kertominen on heille hyvin ominaista. Ylipäätään olen sitä mieltä, että monet ihmiset osaavat kirjoittaa, mutta ainakin vanhempi polvi pelkää liikaa sitä, osaako kirjoittaa oikein (kouluopetuksen vaikutusta).

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!