maanantai 22. huhtikuuta 2013

Blogiajan kymmenen kärki

Kaksi blogisiskoa, Katja ja Erja, heittivät minulle haasteen, johon en voi olla vastaamatta. Tämän Top 10 -haasteen ideana on listata kymmenen parasta blogiaikana luettua kirjaa. Minun kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että teen valinnan noin kahden vuoden aikana kertyneestä lukusaaliista. Lisäksi täsmennän tehtävää siten, että listalle voivat päästä vain ne kirjat, joista olen kirjoittanut blogiini. Tästä johtuen ne kirjat, joita olen lukenut silloin kun blogin ulkopuolisessa elämässä on ollut kiireitä, tai olen jostain muusta syystä ollut laiska bloggaaja, eivät pääse mukaan.

Mutta tämän pidemmittä puheitta, tässäpä blogiaikani kymmenen kärki, postauksistani poimituin sitaatein varustettuna:

Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta. Otava, 2011.
Tässä kirjassa kaikki on kohdallaan. Sanojen kaunis poljento, oivalliset filosofiset pohdinnat, pitkän elämän eläneen kirjoittajan syvä viisaus. Kirjaa piti lukea kuin runoa, hitaasti, rauhallisesti nautiskellen.  Välillä tuntui, etten voinut lukiessani kuin nyökytellä ja ihmetellä, miten joku voikin kirjoittaa näin upeasti ja osuvasti. Carpelan käsittelee  suuria teemoja, elämää, kuolemaa, vanhemista ja rakkautta väkevästi ja lukijaa säästämättä, mutta samalla kuitenkin mykistävän kauniisti.

Kerstin Ekman: Herran armo. Sudentalja-trilogian 1. osa. Tammi, 2002.
Pidin kovasti siitä, miten Ekman kuvaa pohjoisen vanhan maailman ja eteläisemmän, modernimman maailman eroja, mutta myös sitä murrosvaihetta, kun moderni vähitellen tunkeutuu myös pohjoiseen. Tässä kirjassa väkevä ja verevä tarina yhdistyy hyvään tarinankuljetukseen ja elävään ja aistivoimaiseen kerrontaan ja kieleen - luulen, että juuri noista elementeistä muodostuu tämän kirjan kauneus ja tenhoavuus.

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi. WSOY, 2012.
Etten palaisi tuhkaksi vei minulta totaalisesti jalat alta.Vaikka Heivoll kirjoittaa toteavasti ja aika eleettömästi, niin hänen kerrontansa on silti vahvaa ja koskettavaa. Kirja tuoksuu ja tuntuu ihanasti paitsi valoisilta kesäöiltä ja sireeneiltä, niin myös pelolta, bensiiniltä ja savulta. Ja vaikka kirja on hyvin surullinen, niin sen tarina ei kuitenkaan ole synkkä, vaan kertoo myös rakkaudesta, välittämisestä ja toivosta.

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja. Tammi, 2011.
En osaa tarkemmin analysoida, miksi pidin niin kovasti tästä kirjasta. Ainakin ihastuin, tai oikeammin rakastuin, Ishiguron tyyliin, kieleen ja kerronnan tapaan. Pidin myös kirjailijan tavasta kertoa kipeistäkin asioista huumorin ja väliin myös farssin keinoin. (..) Tuntuu yksinkertaisesti hyvältä löytää loppumattomalta tuntuvasta kirjamerestä uusi aarre. Olenkin erittäin iloinen, että löysin Ishiguron!

Katja Kettu: Kätilö. WSOY, 2011.
Kirjan ehdottomia ansioita ovat onnistuneen rakenteen lisäksi elävä, aistivoimainen ja vahva kerronta ja kieli. Ketun kieli on välillä niin väkevää, raadollista, lihallista ja jopa eläimellistä, että lukeminen aiheutti ahdistusta ja jopa inhoa. Siitäkin huolimatta koen, että vahva ilmaisu sopii tähän kirjaan eikä vähempi olisi riittänyt. Vaikka mieleni olikin tätä kirjaa lukiessa välillä aikamoisessa kaaoksessa, niin en voinut olla pitämättä kirjasta.

Sirpa Kähkönen: Hietakehto. Otava, 2012.
Hietakehdossa tulee koskettavasti esille, miten sodan kauhut tunkeutuvat lasten leikkeihin ja miten sota-ajan lapset ja nuoret joutuivat kasvamaan aikuisiksi aivan liian aikaisin. (..) Erityisesti kiitän kirjailijaa hänen taidostaan kuvata ihmisten kokemuksia, ajatuksia ja tunteita muutosten ja poikkeusaikojan myllerryksessä ja sitä, miten hän sijoittaa tavallisten ihmisten tarinat osaksi historiaa. Ajankuva onkin pätevää ja Kähkösen kirjoissa henkilöhahmot ovat eläviä, kokonaisia ja uskottavia ja heidän kohtalonsa koskettavat lukijaa.

Ulla-Lena Lundberg: Jää. Teos & Schilds & Söderströms, 2012.
Minulle Jää on kiinnostava ajankuva, joka kertoo sodanjälkeisen ajan omavaraisuudesta sekä ihmisten elinoloista ja pärjäämisestä karuissa olosuhteista, mutta toisaalta tulevaisuudenuskosta ja saariston modernisoitumisesta. Jää vaikutti minuun myös hienona merellisen maiseman, luonnon ja elinympäristön kuvauksena. (..) Kerronnallisesti Jää on hyvällä tavalla perinteinen, kronologisesti etenevä ja turhia kikkailuja kaihtava. Mielestäni kirja on kirjoitettu - ja myös suomennettu - hyvin. Kieli on kaunista, vaikuttavaa ja rauhoittavaa.

Joyce Carol Oates: Sisareni rakkaani. Otava, 2012.
Kumma kyllä, aiheestaan huolimatta Sisareni, rakkaani, ei saanut minua toivottomasti ahdistumaan. Toki ahdistuinkin sekä ennen kaikkea paheksuin ja ihmettelin kovasti Blissin ja Skylerin vanhempia ja heidän toimintatapojaan. Siltikään minulle ei ole Oatesia lukiessa jäänyt sellaista oloa, että raadollisuutta olisi liikaa tai että rumilla asioilla mässäiltäisiin, sillä Oates käyttää hienosti ironiaa ja mustaa huumoria ja on vain kertakaikkisen taitava punomaan lukijan pauloihinsa. (..) Minä pidin tästä romaanista todella paljon ja Oatesin asema yhtenä lempikirjailijana senkun vahvistui.

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. Like, 2012.
Odotukseni olivat korkealla, sillä vaikutuin muutama vuosi sitten Puhdistuksesta. Ja kyllähän odotukset täyttyivät, sillä Kun kyyhkyset katosivat on vahva ja vaikuttava, erinomaisen hyvin kirjoitettu sekä kerronnallisesti ja rakenteellisesti haastava ja hieno romaani. (..) Suljettuani kirjan kannet, tunsin suurta mielihyvää ja kiitollisuutta hienosta lukukokemuksesta.

Kirjan kantavia teemoja ovat anteeksianto, armo ja rakastaminen. Robinson kuvaa hienosti, millaisia ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita armon ja anteeksiannon sanomaa saarnaava pappi joutuu käymään läpi silloin, kun hän yrittää antaa anteeksi omalle pojalleen. (..) Kotiin on koskettava, vahva ja syvällinen kirja. Pidin siitä todella paljon, vaikka lukeminen olikin paikoin aika haastavaa.

******************************************************************
Haasteiden ideana on yleensä siirtää haaste eteenpäin, mutta koska tämä nimenomainen haaste on ollut niin paljon esillä kirjablogeissa viime aikoina, en laiskuuttani lähde enää tsekkailemaan, ketkä jo tämän ovat saaneet enkä siis haasta ketään. Toki tämän haasteen saa tästä vapaasti napata, jos haluaa laatia listan omista parhaista lukukokemuksista.

Oikein aurinkoista ja keväisen ihanaa lukuviikon jatkoa!

18 kommenttia:

  1. Tämä on hieno haaste, sillä muuten en itse tulisi nostaneeksi kymmenen kärkeä blogissa aivan heti esiin :-).

    Listasi on kolmella tavalla kiinnostava: 1) huomaan, että meillä on hyvin samankaltainen kirjamaku, 2) olen lukenut listalta aika monta kirjaa, joista osa tulee olmaan omallakin listallani ja 3) saan loput mitä parhaimpina lukuvinkkeinä mukaani!

    Kiitos, Anna Elina! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Paula! :-)

      Hyvä, kun listani tarjosi sulle lukuvinkkejä, vaikka meillä selvästi onkin samankaltainen kirjamaku. Ja on tosi mukava lukea toisten bloggaajien listoja. Jonkin verran on samoja kirjoja, mutta myös sopivasti kirjavuutta.

      Poista
  2. Hyvä ja aivan sinun näköisesi lista.

    Hietakehto ja Jää ovat myös minun listallani itseoikeutettuina. Oatesilta valitsin Haudankaivajan tyttären. Carpelan, Oksanen ja Kettu jäivät koputtelemaan ihan 10 kärjen taakse. Ekmanin Sudentalja-trilogia kiinnostaisi kovin. Tämän perusteella vedän johtopäätöksen, että meilläkin lienee melko samanlainen kirjamaku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni Haudankaivajan tytär on Oatesin paras kirja, mutta olen lukenut sen jo ennen blogiani. Oikeastaan Oates saa tässä edustaa pohjoisamerikkalaisia naiskirjailijoita, joista olisin hyvin voinut nostaa esille yhtä lailla Shieldsin, Proulxin, Munron tai Phillipsin. Mutta tuo uusin Oates on sen verran vaikuttava, että tuli siksi ihan itseoikeutetusti mukaan. Pohdin muuten jonkin verran, minkä Kähkösen kirjoista nostan listalleni, mutta uusin on mielestäni paras, joten se sitten päätyi listalle.

      Mulla on sellainen tuntuma, että sinä voisit pitää Ekmanin Sudentalja-trilogiasta (mullakin on siitä se viimeinen osa vielä lukematta).

      Poista
  3. Ishiguro ja Oates toistuvat monien listoilla... Ishiguro on vielä minulta "korkkaamatta", mutta aion kyllä kokeilla. Oatesin ymmärrän täysin, vaikka minulla on kokemusta vasta Haudankaivajan tyttärestä. Etten palaisi tuhkaksi voisi myös olla sellainen, jonka voisin lukea. (Hieno nimi kirjalla.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa jo edellä kerroin, on Haudankaivajan tytär mielestäni paras Oatesin kirja, mutta luin sen jo ennen blogiani. Ishigurolta halusin nostaa listalle juuri tuon novellikokoelman, koska se oli ensikosketukseni tuon hienon kirjailijan tuotantoon.

      Poista
  4. Kuin voi olla näin monta ihan eri näköistä listaa ja täynnä ihania kirjoja kaikki! Sun listalta olen lukenut aika monta, (laskin, tarkalleen neljä) ja loputkin haluan lukea. Varsinkin tuo Ekman, sitä olen aikonut varmaan jo pari vuosikymmentä! Ja Lundbergin Jää, sen olen jo kertaalleen kantanut kotiin ja lukematta takaisin kirjastoon, mutta täytynee yrittää uudelleen.

    Kiitos listasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Erja! Sanopa muuta, miten paljon hyviä kirjoja näiltä top 10 -listoilta löytyykään! Suosittelen sulle(kin) Ekmania ja tietenkin myös Lundbergin Jäätä.

      Poista
  5. Monen monta samaa kuin minulla! <3

    Oatesin kanssa minulla oli sama juttu. Pidin valtavasti. Hauskaa myös, että nostit Ishiguron, joka on yksi minun lempikirjailijoistani. Mietin pitkään, nostanko tämän kirjan. Pidin siitä kovasti, mutta jotenkin se jäi listalta siitä huolimatta. Ja Kyyhkyset! Siinäpä jälleen taidonnäyte, samoin kuin Ketun Kätilö.

    Heivoll jäi nyt kyllä hieman kutkuttelemaan, samoin kuin Ekman, jota en lukenut lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin taitaa olla hiukan samankaltainen kirjamaku (mie tosin en lue nykyisin juurikaan lasten ja nuorten kirjoja, mutta arvostan teitä, jotka luette ja niitä tuotte blogeissa esille).

      Mulle tuo Ishiguoron novellikokoelma on tärkein ihan siitä syytä, että luin sen ensimmäisenä. Toki olen pitänyt kovasti muistakin hänen kirjoistaan (luin äskettäin Me orvot, mutten taida siitä ehtiä bloggaamaan; hieno kirja sekin).

      Tutustu ihmeessä Ekmaniin. Minut hänen kirjansa yllättivät positiivisesti.

      Poista
  6. Oi, miten hieno lista. Olen lukenut ja loputkin ovat tbr-listallani, ja Kotiin oli hieman oudompi tuttavuus, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo Robinson on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle blogistaniassa. Osittain siksikin sen halusin laittaa Kotiin-kirja listalleni, mutta ensisijaisesti kuitenkin siksi, että kirja on upea ja vaikuttava.

      Poista
  7. Ekman ja Robinson, näitä en tunne, mutta muut kyllä, osa voisi olla omallakin listalla, jota juuri kasaan. Oatesin olen kokenut aika painostavana, vahvaa tunnelmaa, mutta huh... Ishiguro, Kähkönen, Heivoll ja Carpelan huokailuttavat ihastuksesta. Suorastaan harmittaa, kun ne on jo tullut luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ryhdyin miettimään tätä listaa, niin Carpelan tuli mieleeni ihan heti, ennen kuin edes blogistani katsoin, mistä kaikista kirjoista olen kirjoittanut. Kertoo paljon teoksen vaikuttavuudesta. Sisareni rakkaani tosiaan on paikoin painostava, mutta silti niin hieno kirja. Noita sulle vieraampia Robinsonia ja Ekmania kyllä suosittelen lämpimästi.

      Poista
  8. Näistä yhdeksän on tbr-listallani ja olen melko varma, että tulen pitämään niistä. Robinsonista en ole kuullut, mutta vaikuttaa sekin mielenkiintoiselta. Minulla on ilmeisesti hyviä hetkiä upeiden kirjojen parissa vielä luvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen mielenkiinnolla, mitä pidät listallani olevista kirjoista. Hienoja lukuhetkiä totta totisesti on sulla luvassa.

      Poista
  9. Ehdin vasta nyt lueskella täällä. Olen ihmetellyt sitä, että niin monet tuntemistani kollegoista ja niistä bloggareista, joita luen, ovat pitäneet kovasti Kähkösen Hietakehdosta. Mie en ja nyt mietin, että olenko lukenut sen jotenkin "väärällä tavalla" tai väärään aikaan ja väärässä paikassa? Ekman on kyllä yksi parhaita lukemiani kirjailijoita. Ja moni muukin tuossa listassasi on antanut minulle hienon lukukokemuksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, me lukijat vain ei pidetä aina samoista kirjoista. Eipä siinäkään oikein olisi mieltä, jos kaikki aina hehkuttaisivat samoja kirjoja.

      Ekman on mulle parhaita viime aikojen kirjailijalöytöjä. Vielä on se kolmas osa trilogista lukematta.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!